Yleisradion tehtävä
Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla
monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus
oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja
sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta
myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.
• Laki Yleisradio Oy:stä, 7§, Julkinen palvelu
Toimintaympäristö
Vuoden 2009 lopussa BKT:n pudotus pysähtyi ja taantuman aallonpohja
ohitettiin. BKT:n lasku on perinteisesti vaikeaa aikaa mediamainonnalle ja siten kustannus- ja julkaisutoiminnalle. Mediatalouden kehitys on edelleen suoraan kytköksissä kotitalouksien
ostovoimaan. Koska ostovoiman kasvun odotetaan lähivuosina olevan vähäistä, 1,5–2 %:n luokkaa, media-alalle on ennustettavissa useita hitaan kasvun vuosia sekä todennäköisesti
rakennemuutoksia.
Televisiotoimialan tulojen ennakoidaan palautuvan lamaa edeltävälle tasolle vasta vuonna 2012. Myös radiotoimialan tulot pysyvät jokseenkin viime vuosien tasolla. Maksu-tv:n vahva kehitys on viime vuosina muuttanut alan rakennetta Suomessa, vaikka isojen panostusten vuoksi toiminnan kannattavuus onkin edelleen heikkoa. Jossain määrin tulot maksu-tv:stä ovat kompensoineet pudonneita mainostuloja, mutta alan kyky sijoittaa uusiin suomalaisiin sisältöihin on ollut vähäistä. Tämä on korostanut YLEn merkitystä vakaana suomalaisen sisällön tuottajana.
Mediatoimialan suurimmat muutokset myös tulevina vuosina liittyvät kulutustottumusten muutoksiin. Yhä enemmän tarjontaa käytetään itselle sopivina aikoina, vaikka perinteisten kanavien katselu ja kuuntelu onkin säilynyt vahvana. Esimerkiksi televisiota katseltiin viime vuonna Suomessa enemmän kuin koskaan. Laajakaista on luonut perinteisen ja sosiaalisen median rinnakkaiskäytön, mikä on muuttanut erityisesti nuorempien ikäryhmien tapaa käyttää mediaa. Tämä muutos mahdollistaa myös uudenlaista liiketoimintaa. Toistaiseksi merkittävät uudet palvelut ovat globaaleja, kuten Google ja YouTube.
Nähtäväksi jää, miten suomalai-set toimijat pystyvät hyödyntämään uutta sosiaalisen median liiketoimintaympäristöä. Yleismaailmallinen suuntaus on, että toimijat pyrkivät luomaan maksullisia verkkopalveluita
perinteisen ansaintamallin rinnalle. Tämä on osoittautunut
vaikeaksi, ja se on myös heijastunut kaupallisen median ja julkisen palvelun välisenä jännitteenä koko EU:n alueella.
Talven 2009–2010 aikana valtioneuvosto valmisteli YLE-lain uudistamista. Valtioneuvoston käsittelyä edelsi liikenne- ja viestintäministeriön asettaman parlamentaarisen työryhmän työskentely. Kansanedustaja Mika Lintilän johtama työryhmä pohti julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tehtävää, valvontaa ja rahoitusta, ja työryhmän esitys YLEn tehtävästä, rahoituksesta ja hallintomallista oli yksimielinen.
Työryhmän tavoitteena oli luoda julkisen palvelun rahoitusmalli, joka turvaisi pitkäjänteisesti YLEn toiminnan. Julkisen palvelun rahoituksen lähtökohtana työryhmä piti YLEn nykyisen palvelutason säilyttämistä. Rahoituksen olisi riitettävä myös sisältötarjonnan kehittämiseen ja katettava digisiirtymästä syntynyt 20 miljoonan euron vaje.
Lintilän työryhmän esityksestä keskusteltiin mediassa ja julkisuudessa vilkkaasti. Viestintäministeri Suvi Lindén päätti kuitenkin maaliskuussa 2010, että asiasta ei anneta lakiesitystä eduskunnalle ja että ratkaisut YLEn rahoituksesta ja hallintomallista jätetään seuraavalle hallitukselle. Tämä päätös johti eduskuntaryhmien kannanottoon, jossa todettiin, että jatkovalmistelun lähtökohtana on YLEn toimintaedellytysten turvaaminen nykyisen kaltaisessa laajuudessaan. Yksimielisessä kannanotossa edellytettiin, että rahoituksen tuleva taso on riittävä, jotta myös julkisen palvelun sisältötarjonnan kehittäminen turvataan.
Rahoituksen tason veroineen edellytettiin olevan noin 480 miljoonaa euroa vuonna 2010. Kannanotossa todettiin myös, että YLE on eduskunnan ohjauksessa oleva yhtiö. Tämän tulee olla myös uudistuvan hallintomallin perusta, ja sen vuoksi uudistuksella on oltava laaja parlamentaarinen tuki.
Valtioneuvosto antoi toukokuussa 2009 eduskunnalle esityksen televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain sekä tekijänoikeuslain muuttamiseksi. EU:n av-mediadirektiivi muun muassa sallii tietyin ehdoin tuotesijoittelun ja keventää mainonnan sijoittelusta annettuja määräyksiä. Myös muiden tv-kanavien lyhyiden uutisotteiden lainaaminen sallitaan, kun kyse on yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista. Lisäksi ehdotetaan kanavanippujen B ja C ohjelmistolupien voimassaolon jatkamista vuoteen 2016. Asian käsittely eduskunnassa jäi vuonna 2009 kesken.
Kanavanippujen A (Yleisradio), B ja C verkkoluvat valtioneuvosto myönsi vuoteen 2016 asti Digitalle. Samalla tarkennettiin kanavien näkyvyyttä koskevia säännöksiä ja varmistettiin, että tv-ohjelmien jakelussa käytetään nykyisiä lähetysstandardeja ainakin vuoden 2016 loppuun.
Teräväpiirtoaika käynnistyi Suomessa, kun valtioneuvosto myönsi kesäkuussa HD1- ja HD2-kanavanippujen verkkotoimiluvat
DNA:lle. Toimiluvan mukaisen verkon on katettava vuoden 2011 loppuun mennessä 60 % Manner-Suomen väestöstä ja toiminta
tulisi aloittaa viimeistään vuoden 2010 lopulla. Joulukuussa tulivat hakuun kanavaniput F ja pääkaupunkiseudun alueellinen HD3. Ohjelmistolupien myöntäminen siirtyi keväälle 2010.
YLEn hallintoneuvosto ilmoitti valtioneuvostolle kapasiteetin varauksesta julkisen palvelun tv-toimintaan yhden HD-kanavan lähettämistä varten.
Euroopan unioni hyväksyi vuoden lopulla ns. viestintälakipaketin. Yleisradiotoimintaa koskevat lähinnä lakipakettiin sisältyvät osat taajuuspolitiikasta, taajuuksien hinnoittelusta ja siirtovelvoitteesta (must carry). Julkisen palvelun kanavien siirtovelvoite säilyy. Taajuuksien käyttöä säätelee jatkossa ns. teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaate. Julkisen palvelun yleisradiotoiminta voi poiketa riippumattomuusperiaatteista, jos kansallisesti niin päätetään. Tällä taataan kohtuuhintaisten taajuuksien säilyminen julkisen palvelun yleisradiotoiminnalle maanpäällisissä verkoissa.
Euroopan komissio antoi heinäkuussa uuden tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisradiotoimintaan. Tiedonannossa
edellytetään, että jatkossa merkittävät uudet palvelut
arvioidaan ennen niiden käyttöönottoa. Ennakkoarviointi kuuluu yleisradioyhtiön johdosta riippumattomalle elimelle. Muut tiedonannon keskeiset muutokset liittyvät mahdollisuuteen
sisällyttää maksullisia palveluja julkiseen palveluun, ja sen valvontaan, että julkiseen palveluun ei myönnetä enemmän varoja kuin tehtävien suorittamiseen tarvitaan (ns. ylikompensaation
kontrollointi). Lisäksi tiedonannossa korostetaan, että valvonnan muodoista päätetään kansallisesti.