1990-luvulta lähtien suomalaisten käsitykset YLEn rahoituslähteistä ovat pysyneet melko samoina. V. 2002 vastaajista 81 % tiesi tv-maksutulot YLEn rahoituslähteeksi. Lisäksi mainostuloja ehdottaa 31 %, valtion verovaroja 27 % ja "muita tuloja" 15 % haastatelluista. Tilausmaksuja pitää rahoituslähteenä vain 2 % vastaajista. Tv-maksutuloja pitää parhaana vaihtoehtona 42 % vastaajista ja mainostuloja 35 %. Sekä tv-maksujen että eritoten mai-nostulojen 'kannatus' on viime vuosina vähentynyt ja tilausmaksujen ja "muiden tulojen" kannatus YLEn rahoitusmuotoina lisääntynyt. "Muiden tulojen" kannatus oli nyt 5 %-yksik-köä pienempi, mutta valtion budjettirahoitus on lisännyt hieman kannatustaan edellisvuo-desta: 30 % vastaajista puoltaa sitä YLEn rahoitusmuotona.

V. 2002 enää 55 % vastaajista (60 % v. 2001 ja 68 % v. 2000) koki saavansa tv-maksulle vähintään melko hyvin vastinetta YLEn radio- ja tv-ohjelmista. 35 % (28 % v. 2000) taas koki saavansa vastinetta vähintään melko huonosti. Tyytyväisyys on vähentynyt lähestul-koon kaikissa ryhmissä, erityisesti naisten ja 50 v. täyttäneiden keskuudessa.

Suhtautuminen tv-maksun tarpeellisuuteen säilyi samalla tasolla koko 1990-luvun, jolloin keskimäärin hieman yli 50 % vastaajista oli vähintään "osittain samaa mieltä" väitteestä, että tv-maksut tulisi kokonaan poistaa. V. 2002 tv-maksujen poistamisen kannalla oli 58 %. V. 2002 muilta kuin tv-maksun säilyttämistä puoltavilta tiedusteltiin suhtautumista maksun poistamiseen, jos se vaikuttaisi YLEn tarjonnan määrään tai ohjelmiston monipuolisuuteen. Jos supistukset kohdistuisivat kanavien lukumäärään, maksun poistamista puoltavien kan-ta ei paljoakaan horjunut. Sen sijaan ohjelmiston yksipuolistumisen uhka sai hieman suu-remman osan vastaajista suhtautumaan suopeammin tv-maksuun.

> Kuva: Tv-maksulle saatu vastine YLEn tv- ja radio-ohjelmista