Poliittisen murroksen vuosi

Vaalipäivän aamuna äänestyspaikan ovi käy vilkkaasti.

Katselen ihmisiä ja mietin ennakoiko tämä uutista merkittävästä muutoksesta eduskunnan kokoonpanossa.

Muutaman tunnin kuluttua Pasilan tv-studiolla käymme illan kulkua läpi Sami Borgin ja Risto Uimosen kanssa, jotka ovat arvioimassa vaalituloksia tulospalveluillassa. Tunnelma on rauhallinen ja keskittynyt.

”Tuli iso jytky!”, ”Tänään on tilipäivä!”, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini huudattaa kannattajiaan Ostrobotnialla. Illan uutiskuvat jäävät poliittiseen historiaan. Soinin puolue nousee kolmanneksi suurimmaksi ja 39-vuotiaasta Jyrki Kataisesta tulee 72. hallituksen pääministeri.

Ylelle vaali-ilta on menestys. Lähes viisituntista tulosiltaa seuraa parhaimmillaan 1,9 miljoonaa katsojaa. Tekijöille se on luottamuksen osoitus ja paras kiitos.

Rakenteita ravisteleva vaalivoitto on merkki demokratian toimivuudesta, pohdimme studiossa. On äänestäjien tilipäivä. Suomalaisen konsensuksen jälkeläiset oppivat, että äänestämällä voi vaikuttaa.

Vaali-iltana emme voi kuitenkaan edes aavistaa, kuinka vaikeaa hallituksen muodostamisesta tulee.

Seuraamme neuvotteluja kahdessa vuorossa. Tietoa tihkuu niukasti, mutta valmiudessa on oltava jatkuvasti.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä olen matkalla pääministerin päivittäiseen infotilaisuuteen, kun puhelin soi. ”Neuvottelut ovat katkenneet, avustajat kantavat laatikoita ulos”, kertoo yllättynyt kollega. Dramaattisesta päivästä kirjoitetaan vielä kirjoja. Käännän auton kohti Pasilaa.

Enemmistöhallitus kasataan lopulta kuudesta puolueesta. Eduskunnan syksy alkaa hämmennyksen merkeissä. Oppositioon jättäytynyt perussuomalaisten 39 edustajan ryhmä saa suuremmat tilat ja uudet edustajat opettelevat työtään. Uutisotsikoita hallitsee ryhmän vähemmistö kommentteineen: puhutaan neekeriukoista ja somaleista, tankeista Kreikan kaduille ja homojen passittamisesta Ahvenanmaalle. Kansakunta katsoo parlamenttia ihmeissään. Minne katosi arkijärki?

Vuosi päättyy niin kuin alkoi. Lähestyvien presidentinvaalien teema on sama kuin eduskuntavaalien, Euroopan velkakriisi. Poliittiset puheet koventuvat. Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat joutuneet uransa kovimpaan stressitestiin ja istuvat eurooppalaisten kollegoiden kanssa kriisikokouksissa. Millaisen presidentin he saavat tuekseen?

Juuri nyt valmistaudumme vaalitentteihin ja tulosiltaan. Emme pysty ennustamaan huojuvaa ympäristöä. Mutta epävarmuus siivittää työtä: se saa etsimään vastauksia. Se on meidän osaamistamme.