Yleisradio ja digitaalinen televisio
Tv-toimialajohtaja Heikki Lehmusto esitteli 28.5.1997 Yleisradion hallintoneuvostolle yhtiön hallituksen hyväksymän suunnitelman Yleisradion siirtymisestä digitaaliseen televisioon. Tänään tämän suunnitelman ydinkohdat esitellään julkisesti.
Yleisradio perustaa suunnitelmansa maanpäälliseen digitaaliseen jakeluratkaisuun. Sen mukaan Suomeen rakennetaan tulevina vuosina ainakin kaksi digitaalista televisioverkkoa nykyisten analogisten verkkojen lisäksi. Digitaalisilla verkoilla lähetetään sekä Yleisradion digitaalisen television ohjelmia että kaupallisten televisioyhtiöiden ohjelmia, sekä tuodaan koteihin uudet digiajan palvelut.
Tämän lisäksi Yleisradion lähettää kesäkuusta 1997 alkaen Eurooppaan suunnatun televisiopalvelun digitaalisen satellittiikanavan kautta (TV Finland). TV Finlandin ohjelma koostetaan YLE:n TV1:n ja TV2:n sekä MTV3:n kotimaisista ohjelmista. Lisäksi lähetetään kaksi Yleisradion radiokanavaa.
Yleisradion suunnitelmat noudattavat samoja peruslinjoja kuin vastaavat suunnitelmat muun muassa Ruotsissa ja Britanniassa. Myös Yhdysvalloissa maanpäällisen digitaalisen television kehitys on edennyt pitkälle. Toistaiseksi ei maanpäällisen digitaalisen television ohjelmistoja ole vielä tarjolla missään maailmassa. Ensimmäisen polven vastaanottimia odotetaan markkinoille vuoden kuluttua, ja ensimmäisten maanpäällisten digitaalisten televisiolähetysten odotetaan alkavan Britanniassa ja Yhdysvalloissa ensi vuoden puolessa välissä. Satellittivälitteisesti digitaalisia televisiopalveluja on jo nyt tarjolla. Yleisradio aloittaa maanpäällisen digitaalitelevision koelähetykset syksyllä 1997.
Yleisradio uskoo, että television digitalisoituminen koskettaa aikanaan kaikkia suomalaisia. Digitaalitelevisio luo uusia suomalaisia audiovisuaalisen alan palveluita. Se auttaa Yleisradiota toteuttamaan entistä laajemmin julkisen palvelun tehtäväänsä. Koko maan peittävänä jakelutienä digitaalinen televisio tuo tietoyhteiskunnan palvelut aikanaan joka kotiin. Sen myötä myös Internet-palvelut tulevat kaikkien kotitalouksien saataville edullisella tavalla.
Yleisradion näkemyksen mukaan suomalaiset käyttävät televisiopalveluita tulevaisuudessa nykyistä enemmän, ja siksi uusille tv-palveluille on tilaa. Suomalaiset odottavat tulevaisuudessakin televisioltaan uusia nimenomaan Suomessa suomalaisille tuotettuja palveluita.
Television kansallisten peruskanavien katselu pysynee vakaana tulevaisuudessakin. Yleiskanavat muodostavat vielä pitkään televisiotarjonnan ja kulutuksen rungon. Perinteisen television katselun rinnalla vuorovaikutteinen television katselu kasvaa. Katsojat odottavat tulevaisuuden televisioltaan parempaa kykyä vastata yksilöllisiin viestintätarpeisiin. Digitaalitelevision joustava lähetystekniikka antaa mahdollisuuden tähän, sillä samanaikaisesti voidaan lähettää useita eri osayleisöjä palvelevaa ohjelmistoa.
Digitaalitelevision tekniikka Digitaalitelevision tekniikkaa käsiteltäessä on puhuttava kahdesta toisistaan riippumattomasta asiasta, ohjelmien tuotantotekniikasta ja niiden jakelutekniikasta. Tuotantotekniikkaa on jo digitalisoitu Yleisradiossakin. Digitaalitelevisiosta puhuttaessa tarkoitetaan sitä, että ohjelmat välitetään lähetysasemalta katsojille digitaalisesti ja että katsojat vastaanottavat näin välitettyjä ohjelmia uuden laiteen (joko ns. erityisen dekooderin tai digitaalivastaanottimen) avulla. Maanpäällisen digitaalitelevision vastaanottimia odotetaan markkinnoille vuoden 1998 aikana.
Euroopan digitaalitelevisioprojekti EP-DVB on kehittänyt lähetysjärjestelmät niin satelliitti- (DVB-S), kaapeli- (DVB-C) kuin maanpäällisellekin (DVB-T) toiminnalle. Järjestelmissä on paljon yhteisiä elementtejä, millä on pyritty tekemään mahdolliseksi lähetys- ja vastaanottolaitteiden yhteensopivuus sekä alhaiset tuotantokustannukset.
Digitaalikanavalla kuvasignaali, äänisignaalit, tekstitieto ja ohjelmakohtaiset lisätiedot säästökoodataan eli kompressoidaan ja yhdistetään MPEG-2-standardin mukaiseksi bittivirraksi. Useampien ohjelmien tai palveluiden bittivirrat yhdistetään sitten yhdeksi lähetysbittivirraksi, eli ns. "multipleksiksi".
DVB-T- (ja MPEG-2-) standardi antaa ohjelman lähettäjälle mahdollisuuden valita ohjelman teknisen laadun monesta vaihtoehdosta. Korkeampi laatu merkitsee vain vähemmän ohjelmakanavia yhdessä multipleksissa. Nykyisen, analogisen PAL:n tasoisia signaaleja mahtuu yhteen multipleksiin noin neljä, mutta yksi teräväpiirto-ohjelma (HDTV) vaatisi melkein koko kapasiteetin. Kuvan muoto voi olla joko tavallinen 4:3 tai laajakuva 16:9. Ääni voi tavanomaisen monon ja stereon sijasta olla joko monikanavainen tilaääni tai riippumaton monikanavaääni, esimerkiksi monikielinen selostus.
Digitaalitelevision vastaanotto Maanpäällisen digitaalitelevision lähetykset tulevat tapahtumaan UHF-taajuusalueella nykyisten analogisten lähetysten joukossa. Vastaanottoon siis riittää tavanomainen UHF-antenni. Nykyisen antennin sopivuus riippuu paikallisista olosuhteista ja käyttöön tulevasta kanavasta samaan tapaan kuin nyt uudella, analogisella neloskanavalla. Digikanavat välittyvät aivan normaalisti myös yhteisantennijärjestelmien kautta.
Katsoja tarvitsee uuden digitaalitelevisiovastaanottimen. Ensimmäisen sukupolven vastaanottimet ovat lisälaitteita, "set-top-boxeja", jotka käyttävät näyttölaitteenaan, äänivahvistimenaan ja kaiuttiminaan tavallista, nykyaikaista televisiovastaanotinta. Liitäntä tapahtuu ns. SCART-liittimen kautta. Digitaaliset laajakuvalähetykset näkyvät nykyvastaanottimen 4:3-kuvaputkella "kirjelaatikko"-muodossa mustin ylä- ja alareunoin. Myöhemmin markkinoille tulee integroituja digivastaanottimia, myös 16:9-näyttölaitteella varustettuna.
Kotikuvanauhoitus tapahtuu aluksi nykyisillä analogisilla nauhureilla SCART-liitännän kautta. Myöhemmin markkinoille tulevat digitaalinauhurit sisältänevät myös oman digitaalivastaanottimensa. Silloin on mahdollista nauhoittaa digiohjelmaa katsotusta kanavasta riippumatta. Analoginen kotivideo pystyy luonnollisesti nauhoittamaan vain sen ohjelman, mitä digivastaanottimella katsotaan. Analogisten kanavien katsomiseen ja nauhoittamiseen digivastaanotin ei vaikuta.
Kaapelitelevisioon liitetty katsoja käyttää DVB-T-vastaanottimen sijasta DVB-C-vastaanotinta. Se toimii käyttäjän näkökulmasta aivan samoin kuin edellä kuvattu maanpäälisen järjestelmän vastaanotin.
Yleisradion digitaaliset palvelut Kahden profiloidun ja toisiaan täydentävän analogisen verkon (ykkös- ja kakkosverkon) tarjonta muodostaa vielä vuosia Yleisradion televisio-ohjelmiston rungon. Myös digitaalisen verkon yleisöille turvataan kahden peruskanavan saanti ns. yhtäaikaislähetyksenä (simulcastina).
Nykyisten kahden kanavan ohjelmapalvelujen rinnalle tullaan luomaan uusia tuki- ja lisäpalveluja. Uudet palvelut tulevat vahvistamaan ykkös- ja kakkosverkon ohjelmistojen palvelu- ja kilpailukykyä, lisäämään katsojille tarjolla olevien vaihtoehtojen määrää, tekemään palvelut helpommin saataviksi ja kohottamaan ohjelmien teknistä laatua.
Yleisradion siirtymäkaudella tarjoamat omatuottoiset digitaalisen verkon tuki- ja lisäpalvelut ovat kaikille katsojille ilmaisia. Analogisten ykkös- ja kakkosverkkojen palvelut eivät muutoksen yhteydessä heikkene. Siirtymän yhteydesssä analogisia kanavia katsovat saavat vähintään samantasoisen, yhtä laajaan ja monipuoliseen julkisen palvelun perusohjelmistoon kuin aiemminkin.
Analogisten ja digitaalikanavien yhteislähetyskauden arvellaan kestävän kokonaisuudessaan 10-15 vuotta.
Ensimmäisessä vaiheessa digitaalitelevisio tarjoaa katsojille paranevaa teknistä laatua, mm. laajakuva- ja monikanavaäänistä ohjemistoa, valinnaista teksti- ja ääniversiointia sekä tekstipohjaista ruututietoa. Teksti-informaatio on saatavissa televisioruudulle esim. Internet-teknologian avulla.
Toisessa vaiheessa vapaaseen verkkotilaan sijoitetaan erilaisia lisäpalveluja, eli kokonaisuuksiksi rakennettavia palveluväyliä. Näiden väylien laajuudesta, resurssoinnista ja ajallisesta sijoittelusta digitaaliverkkoon päätetään erikseen rahoituslaskelmien ja teknisten lähetyskokeilujen jälkeen. Tällaisia lisäpalveluita ovat: Uutisväylä: Ympärivuorokautinen uutispalvelu, joka rakentuu peruskanavien uutis- ja ajankohtaispalvelusta, niiden pikauusinnoista, ruututiedosta, säännöllisistä vain lisäpalveluina lähetetyistä erikoistuneista tai syventävistä uutiskatsauksista sekä alueellisista uutispalveluista. Urheiluväylä: lisäurheiluohjelmia, urheilutapahtumiin liittyviä arkisto-ohjelmia ja ruututietoa. Elämysväylä: ykkös- ja kakkosverkon kiinnostavimpien elämyksellisten ohjelmien ja tapahtumaohjelmien toistoista sekä arkistojen suosikeista koostuva kokonaisuus. FST-väylä: Ruotsinkielinen palvelu, joka kokoaa yhteen FST:n ykkös- ja kakkosverkossa lähetettävät ohjelmat, lisäpalveluohjelmat, toistot ja uusinnat, ruotsiksi tekstitetyt tai äänitetyt ohjelmat sekä ruotsinkieliset ruututietosivut. Opetus- ja kulttuuriväylä: ykkös- ja kakkosverkon opetus-, dokumentti-, tiede- ja kulttuuriohjelmat, sekä näitä koskevat toistot, uusinnat ja arkisto-ohjelmat sekä ruututietosivut.
Television digitaalikanavalta lähetetään myös Yleisradion korkeatasoista äänentoistoa vaativat radiokanavat.
Integroituvat teksti-tv:n ja Internet-palvelut ovat myös olennainen osa digitaalitelevision kehittämistä. Ne tuovat kehittyvät tietopalvelut jokaiseen kotiin.
Yleisradion digitaalisen television kehitystyön vastuuhenkilöitä
Toimialajohtaja Heikki Lehmusto: Yleisradion Digi-TV työryhmän puheenjohtaja, kansainvälisten yhteyksien koordinointi Kehitysinsinööri Esa Blomberg, Digi-TV työryhmän sihteeri Koordinaattori Heikki Seppälä ja tv-toimialan suunnittelupäällikkö Ismo Silvo, digitaalitelevision palveluiden suunnittelu ja kehitys sekä niiden markkinointi Osastopäällikö Martti Soramäki, sääntely ja kansainvälinen kehitys Osastopäällikkö Ossi Tarkka, digitaalinen lähetysjärjestelmä Osastopäällikkö Juha Vesaoja, tekninen kehitys
