Vain Ylessä: Arvo Tuomisen monta Venäjää
Arvo Tuomisen dokumentit ovat konkreettisen venäläis-suomalaisen yhteistyön tulosta.
Toimittaja ja dokumentaristi Arvo Tuomisen tie vie tavan takaa Venäjälle. Tiivis yhteistyö venäläisten kollegoiden kanssa ulottuu myös ohjelmien tuotantovaiheeseen.
Viime vuonna esitetty, talvisotaa käsittelevä Sota ilman voittoa on yksi kaikkien aikojen katsotuimmista Ylen dokumenteista. Viime keväänä esitettiin Stalinin vankiloista kertova Vankileirien Syväri. Vähän vanhempiin aikoihin sukellettiin dokumenteissa Keisarinnan hovineito ja Mannerheim ja Pietari. Hulvatonta lähialuematkailua muisteltiin ohjelmassa Vodkaturistit.
Arvon tuorein dokumentti Saunaliittolaiset käsittelee kahden värikkään valtionpäämiehen, Urho Kekkosen ja Nikitai Hruštšovin erityissuhdetta. Se esitetään YLE TV1:n Ykkösdokumentti -ohjelmapaikalla 19.12.
Verkostoilla yhteistyöhön
Venäjän kielen haltuunotto vauhditti verkostoitumista Pietarissa ja Moskovassa. Venäläisille tyypillinen vilkas sosiaalinen kanssakäyminen avasi Tuomiselle kontaktit myös Pietari 5 -televisiokanavalle. Useat hänen ohjelmistaan perustuvat käytännönläheiseen yhteistyöhön kanavan kanssa.
Saunaliittolaiset-dokumentin käsikirjoitus syntyi yhdessä venäläisen Lev Lurien kanssa. "Venäläinen kuvausryhmä hoiti mm. Tamminiemessä ja Finlandia-talossa kuvatut jaksot, suomalaisen kuvausryhmän kanssa tehtiin asiantuntijahaastattelut. Dokumentin leikkaus- ja jälkituotantovaihe tapahtui Pietari 5:n tiloissa”, Arvo Tuominen selvittää.
Joihinkin ohjelmiinsa Tuominen on pyytänyt mukaan Venäjällä megasuositun näyttelijän Ville Haapasalon. Hänet nähdään myös Saunaliittolaiset-dokumentissa, yhdessä toisen sikäläisen kuuluisuuden, venäläisen rock-tähden ja runoilijan Sergei Shnurovin kanssa.
Miljoonayleisöt Venäjällä
Tuomisen dokumentit saavat takuuvarmasti miljoonayleisön, sillä useimmat niistä esitetään paitsi YLE TV1:llä myös Pietari 5 -kanavalla. Se on Venäjän ainoa Moskovan ulkopuolella toimiva valtakunnallinen tv-kanava, jonka näkyvyysalue ulottuu Pietarista Vladivostokiin.
Ohjelmien näkökulma yhteiseen lähihistoriaan on aika ajoin herättänyt keskustelua Venäjän lehdistössä. Venäläinen Viipuri -dokumentin painotus oli arvostelijoiden mukaan liian suomalaishenkinen. ”Suomalaiset katsojat taas kokivat, että ohjelmassa korostettiin liikaa venäläisten näkökulmaa talvisotaan”, Arvo Tuominen toteaa.
Tuominen kertoo saaneensa liikkua rauhassa kuvausmatkoilla ja arkistoissa. Rajoituksiin tai kontrolliin hän ei ole törmännyt. ”Kiinnostus työtäni kohtaan on myönteisen uteliasta. Paikallisten viranomaisten kanssa en ole joutunut hankaluuksiin eikä kukaan ole yrittänyt hankaloittaa tekemisiäni. Syy on varmasti se, että liikun paikallisen kuvausryhmän kanssa. Ja tietysti se, että ohjelmissani käsitellään vaarattomiksi koettuja, tarpeeksi kaukaisia aiheita historiasta”, hän arvelee.
Tuoreita näkökulmia Venäjään
Tuominen ”löysi” Venäjän aloittaessaan kielen opiskelut kymmenisen vuotta sitten. Uteliaisuus itänaapuria kohtaan syntyi Venäjälle 1990-luvun lopulla tehdyillä matkoilla.
”Ristiriita siellä nähdyn ja suomalaisen median välittämän kuvan kesken hämmästytti. Syntyi halu ottaa itse selvää, mitä siellä tapahtuu”, hän kertoo.
Ohjelmiensa hän toivoo osaltaan monipuolistavan kuvaa itänaapurin oloista ja ihmisistä. ”On olemassa monta Venäjää, ja jokainen siellä vieraileva näkee maan omalla tavallaan. Toivon voivani avata uusia näkövinkkeleitä venäläisiin ja venäläisyyteen”, Arvo Tuominen pohtii.
Tuominen kertoo saavansa tehdä ohjelmia rauhassa, Venäjä-apajalle ei ole tunkua. Neuvostoliiton-aikojen vilkkaasta maiden välisestä kulttuurivaihdosta ei ole enää rippeitäkään jäljellä. ”Jostain syystä nämä aiheet eivät tunnu kiinnostavan muita tekijöitä”, hän toteaa.
Seuraavien ohjelmien käsikirjoitukset ovat jo työn alla. Dokumentissa ”5.10.1944” kerrotaan Andrei Ždanovin johtaman liittoutuneiden valvontakomission ensimmäisestä kokouksesta Hotelli Tornissa. Toinen valmisteilla oleva dokumentti kuvataan legendaarisen
