Minun unelmieni Yle: Elämyksiä myös näkövammaisille
Minkälainen on sinun unelmiesi Yle, Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n kuvailutulkkaustoimikunnan puheenjohtaja Mikko Ojanen?
Minun unelmieni Yle tarjoaa laatua; korkeatasoisia asiaohjelmia, taidetta ja laatuviihdettä. Ei pähkäilyä ja spekulointia, vaan faktaa ja valmisteltuja haastatteluja. Unelmieni Ylessä kuuluvat myös musiikin kaikki genret.
Mitä toivot Yleltä näkövammaisten näkökulmasta?
Toivon, että kuvailutulkkausta tehdään ja kehitetään yhteisessä rintamassa. Kuvailutulkkaus tuo tv-sisältöihin ison lisän. Esimerkiksi draamassa kuva on merkittävä elementti. Näkövammaiselle elämys syntyy siitä, että draamaan pääsee mukaan, kun kuvaa sanallistetaan. Koska visuaalisen viestinnän määrä on viime aikoina lisääntynyt, kuvailutulkkauksen merkitys ja tarve on kasvanut valtavasti.
Olisi hienoa, että Yle kuvailutulkkaisi enemmän kuin yhden tuotannon vuodessa, esimerkiksi jonkun tv-sarjan.
Radioon toivoisin lapsille lisää tarjontaa, esimerkiksi kuunnelmia ja musiikkia. Jos sitä ei ole, näkövammaiset lapset ovat visuaalisen tarjonnan varassa.
Toivon, että Ylen nettisivut olisivat helposti saavutettavissa, ja kuvailutulkatut ohjelmat tarjolla Yle Areenassa.
Miten Yle yhteiskunnallisena toimijana voisi edistää näkövammaisten asiana?
Näkövammaisten kulttuuripalvelu ja kuvailutulkkaustoimikunta on profiloitunut asiantuntijatahoksi. Olisi tärkeää, että myös Ylellä olisi edustaja toimikunnassa. Olen sitä mieltä, että pidemmän päälle asiantuntemusta kuvailutulkkauksesta pitäisi löytyä myös Ylestä.
Meidän tavoitteemme on, että kuvailutulkkaus olisi kiinteä osa ohjelmatuotantoa, yhtä laadukasta kuin muukin sisältö.
Ketkä hyötyvät kuvailutulkkauksesta?
Eri tavoin näkövammaiset: syntymäsokeat, heikkonäköiset, ne, jotka ovat aiemmin nähneet, heikkonäköiset vanhukset. Kuvailutulkkaus vahvistaa katsomiskokemusta.
Harvemmin muistettu kohderyhmä ovat myös maahanmuuttajat. Kuvailutulkkauksen kautta voi oppia, mitä eleet tarkoittavat: milloin irvistetään ja milloin hymyillään.
Mikko Ojanen ja opaskoira Ropo. Kuva: Pirkko-Liisa Ojanen.
Kuvailutulkkaus – mitä ja miksi?
Näkövammaisten kulttuuripalvelu on yhdistys, joka pyrkii parantamaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta erityisesti näkövammaisten kannalta. Yhdistys on mukana monissa hankkeissa, joilla halutaan parantaa taiteen saavutettavuutta. Yksi tällainen aihe on kuvailutulkkaus.
Kuvailutulkkaus on nähdyn muuttamista sanoiksi ja se välittää taideteoksesta näkövammaiselle, mitä muut aistit eivät kerro. Kuvailutulkkausta voidaan käyttää esimerkiksi tv-ohjelmissa, elokuvissa, teatteriesityksissä, taidenäyttelyissä tai tavallisissa arjen tilanteissa.
Kuvailutulkki pyrkii välittämään kuvailutulkattavasta kohteesta sen, mikä on oleellista ja tärkeää juuri siinä yhteydessä. Kun tulkkauksen kohteena on tila, päämääränä on auttaa näkövammaista liikkumaan. Kun kuvailutulkataan taideteosta, on päämääränä ymmärtäminen ja kokemus.
Kuvailutulkit ovat usein kulttuuri- ja viestintäalojen ammattilaisia ja viittomakielen tulkkeja sekä näkövammaisten parissa työskenteleviä henkilöitä.
Ensimmäiset kuvailutulkkaukset Suomessa tehtiin Ylessä 1990-luvun alussa. Silloin puhuttiin kummitusäänestä. Ulkomailla kuvailutulkkauksella on vahva rooli erityisesti Iso-Britanniassa.
Ylessä on kokeiltu kuvailutulkkausta kolmessa draamatuotannossa – Tauno Tukevan sota, Varpuset ja Virginie. Myös Postia pappi Jaakobille nähtiin kuvailutulkattuna. Vuonna 2013 kuvailutulkataan Matti Ijäksen ohjaus Puolin ja toisin. Jatkossa Ylen tavoitteena on kuvailutulkata vähintään yksi draamatuotanto vuodessa.
