"Julkisen palvelun pitää ehdottomasti olla täyttä palvelua"

Tutkija Heikki Hellmanin mielestä viihdekin kuuluu Ylen tehtäviin.

”Olen ehdottomasti niin sanotun täyden palvelun kannalla. Se tarjoaa sekä sitä, mitä ihmiset haluavat, että sitä, mitä he tarvitsevat.” 

Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikön johtaja Heikki Hellman on tutkinut pitkään  julkista palvelua ja yleisradiotoimintaa. Hän mielestään Yleä ei saa ajaa nurkkaan, josta sitä ei löydä kukaan. Näin kävisi, jos Ylen pitäisi rajata tarjontansa vain niihin ohjelmistoihin ja palveluihin, joita kaupalliset eivät tuota.

”Julkisen palvelun median pitää muodostaa monipuolinen ja houkutteleva kokonaisuus”, Heikki Hellman tiivistää. Hän muistuttaa, että tutkimusten mukaan monipuolinen ja kattava julkisen palvelun ohjelmisto kohentaa myös kaupallisten kanavien laatua ja monipuolisuutta.

Heikki Hellman haastaa kuitenkin Ylen miettimään, mikä tekee sen viihdeohjelmista julkisen palvelun viihdettä. Tutkijan mielestä fiktion teossa olisi käyttöä samanlaiselle arvokirjalle, jonka Ylen uutistoiminta on laatinut omaa toimintaansa varten.

Yleä kaikille jakeluteille

Viime vuosien suuri kysymys niin Suomessa kuin koko Euroopassakin on ollut se, kuinka laajasti julkisen palvelun yhtiöt saavat tarjota sisältöjään uusilla jakeluteillä. Kaupallinen media, varsinkin sanomalehdet, haluaisivat pitää julkisen palvelun yhtiöiden nettitarjonnan suppeana ja sisällöt poissa tableteista ja muista uusista välineistä.

”Näinä aikoina mikään tiedotusväline eikä mikään kulttuurilaitos voi nojata vain yhteen tai kahteen ulostulokanavaan, vaan sen on lisättävä läsnäoloaan. Palveluja on välitettävä myös verkossa ja tarvittaessa niistä on syytä kehittää lukulaitesovelluksia”, Heikki Hellman katsoo.

Tutkija pitää ajatusta radioon ja televisioon karsinoidusta Ylestä järjettömänä. 
”En ymmärrä, miksi Yleisradio ei saisi luoda jalansijaa myös uusilla jakeluteillä. Erityisesti olen ihmetellyt alueellisten ykköslehtien huolta Ylen kilpailuhaasteesta. Lehdet ovat alueensa johtavia mainosvälineitä, ja tiedonvälityksessäkin ne ovat olleet liki monopoleja. Yleisön kannalta on suorastaan tarpeellista, että ne saavat vahvan sparraajan paikalliseen ja alueelliseen uutiskilpaan.”

Ei asiakasmaksuille ja mainonnalle

Helsingin Sanomien taannoisessa mielipidekyselyssä 45 % 15 – 24 –vuotiaista vastaajista ilmoitti haluavansa, että julkisesta palvelusta luovutaan ja Yle alkaa kerätä rahansa mainosmyynnillä ja asiakasmaksuilla.

”Julkisen palvelun käsite ja koko ajatus tuntuvat olevan monille nuorille vastaajille vieraita” , Heikki Hellman arvioi. Hänen mukaansa kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että asiakasmaksuin kerätty maksullinen palvelu on perusteellisesti jotakin muuta kuin kaikkia koskevalla maksulla tuotettu palvelu, joka on kaikkien saatavilla.

Heikki Hellman arvelee myös, että kyselyn nuoret vastaajat eivät tällä hetkellä tunne lukeutuvansa Ylen yleisöön eivätkä koe tarvetta maksaa sen palveluista. ”Mutta entäpä, jos he muutaman vuoden päästä alkavatkin kaivata Ylen ohjelmia?”

Heikki Hellman löytää asiakasmaksun kannatuksesta vielä yhden epäselvyyden. Maksun kannattajat eivät ole oivaltaneet Ylen olevan muutakin kuin neljä televisiokanavaa. ”Kuinka esimerkiksi radiokanavista rahastettaisiin? Maksuradiota ei liene vielä keksitty.”

Mainoksilla tutkija ei Yleä rahoittaisi. Suomen kokoisessa maassa Ylen ei pidä mennä sotkemaan mainosmarkkinoita.

Teksti: Elina Ravantti