Iskelmä-Suomi on musiikin juhlaa

”Sanotaanko näin, että jos en olisi Ylessä töissä toivoisin, että Yle tekisi tällaisen sarjan. Näen, että Ylen tehtävä on kertoa pop-kulttuurista muutenkin kuin lyhyen tähtäimen näkökulmista. Pitää olla pokkaa kertoa isoja tarinoita”, sanoo Iskelmä-Suomen käsikirjoittaja Pekka Laine. Ohjaaja Antti Leino nyökyttelee pöydän toisella puolella.

Laine ja Leino olivat myös dokumenttisarja Rock-Suomen takana. Iskelmä-Suomen idea heräsi tekijöidensä mielissä jo silloin: Kiehtova aihe. Ehdoton aihe. Otollinen aihe suomalaisen sielunmaiseman pohtimiseen. Hirvee pullapitko. Iso lääni.

Kulttuurin dokumentointia ja tulkintaa

Pekka Laine on paitsi haastatellut valtavan määrän ihmisiä, myös työstänyt haastatteluista Radio Suomessa kuultavat henkilökuvat. Antti Leinon kädenjälkeä ovat muun muassa tv-sarjaan kuvatut dramatisoidut kohtaukset. Ensimmäiset haastattelut sarjaan tehtiin joulukuussa 2011. Kuvauksia tehdään vieläkin, ja leikkaus jatkuu maaliskuun puoliväliin saakka.

Tv-sarjassa on käytetty valtavasti arkistomateriaalia. Samaan aikaan ohjelmanteossa on syntynyt tuntikausia uutta arkistomateriaalia tulevaisuuden ohjelmantekijöiden käyttöön.

”Mehän ollaan myöhässä. Suurin osa tärkeimmistä tyypeistä on kuollut”, Laine toteaa. Hän on sitä mieltä, että Iskelmä-Suomi ja ylipäätään kulttuuridokumentit ovat historiallista jatkumoa.

”Esimerkiksi Peter von Bagh on tehnyt hienon työn, ja tietty aikakausi on aika hyvin dokumentoitu. Me teemme oman versiomme tässä ajassa. Tärkeät historiat pitää aina kirjoittaa uudestaan, se on mielestäni Ylen perustehtävä.”

Iskelmä-Suomi on Ylen omaa tuotantoa. Missään muualla näin iso kokonaisuus tuskin olisi edes mahdollinen. Hankkeelle on myös aktiivisesti luotu onnistumisen puitteet. Tuotantotiimi on käsin poimittu, ja ihmisille on annettu aikaa tekemiseen. Yksi iso työ on ollut arkistomateriaalin etsiminen ja oikeuksien hankkiminen. Lisäksi esimerkiksi Ylen kuva-arkistossa on katsottu läpi valtava määrä Suomi-filmejä, joissa on iskelmäkohtauksia.

Miksi juuri iskelmä?

”Minkä tahansa näin merkittävän ja populaarin ilmiön täytyy olla fundamentaalisella tavalla linkittynyt kansanluonteeseen”, Pekka Laine linjaa. Mutta ei suomalaisesta iskelmästä voi suoraan vetää yhtäläisyysmerkkejä Suomen historiaan ja kansakunnan vaiheisiin.

”Se löytyy kyllä isommasta kuvasta: minkälaiset ihmiset ovat tehneet iskelmää, missä sitä on kuunneltu, onko se ollut suomalaista vai ulkomailla tehtyä, onko se nostattavaa vai ryvetäänkö ahdistuksessa.”

Antti Leinoa naurattaa. ”Rock mielletään ristiriitojen ja jännitteiden maailmaksi, mutta eihän se enää ole sitä. Iskelmä sen sijaan herättää ihmisissä monenlaisia reaktioita, avointa aggressiota ja jopa vihapuhetta.”

Sekä Antti Leino että Pekka Laine ovat huomanneet, että iskelmästä puhutaan yleensä joko vähätellen tai ihannoiden. Se on näennäisesti harmiton aihe, jossa piilee kuitenkin valtavia jännitteitä. Mitä syvemmälle aiheeseensa tekijät upposivat, sitä merkittävämmiksi iskelmämaailman taustahenkilöt nousivat.

”Iskelmä on myös kokoontumispaikka eri puolilta tuleville musiikki-ihmisille, jotka haluavat tehdä musiikkia ammatikseen”, Laine määrittelee.

Ja iskelmällä on myös pimeä puolensa.

”Todella synkkä pimeä puoli. Onko iskelmä laskelmoitua – on. Onko se tyhjänpäiväistä – on. Kaikki, mistä iskelmää syytetään, on totta.”

Soppaa hämmennetään editissä

Iskelmä-Suomen tuottaja Helena Kokko sanoo, että tv-sarja on itse asiassa kymmenen tunnin mittaista elokuvaa. Tekijät myöntävät, että tiettyä teosmaisuutta on havaittavissa.

”Katsoja ehkä vertaa jaksoja yksittäisiin musiikkidokumentteihin”, Antti Leino arvelee. ”Toki tämä on sarja, mutta osat ovat myös itsenäisiä teoksia. Olemme tietysti pyrkineet siihen, että osissa on kaari ja tarina toimii.”

”Peli punnitaan editissä. Meillä on olemassa sarjan runko ja litteroidut haastattelut, joista on linjattu ne pätkät, jotka halutaan mukaan. Sopan hämmentäminen alkaa leikkaamossa”, Pekka Laine sanoo. Eräässäkin jaksossa on haastattelujen lisäksi 89 musaklippiä eri arkistoista, lisänä valokuvia ja Petteri Lappalaisen kuvaamia dramatisointeja.

Iskelmä-Suomea tekee kolme leikkaajaa: Antti Isoaho, Sanna Rusthollkarhu ja vielä viime hetkellä mukaan saatu Jorma Höri.

”Oikean jengin kokoaminen on kaiken A ja O. On tärkeää, että tuotantoryhmässä on eri tavalla suuntautuneita ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä”, Antti Leino sanoo. Pekka Laine komppaa: ”Tässä on paljon sellaista, jota on vaikea verbalisoida. Jos haluat lisää herkkyyttä, miten sen selittää?”

Intensiivisellä rutistusmenetelmällä

Leikkaaja Antti Isoaho, käsikirjoittaja Pekka Laine ja ohjaaja Antti Leino. Kuva: Jukka Koski / Yle

”Meillä on tällainen intensiivinen rutistusmenetelmä. Aikataulu on tiukka, ja omat kuvaukset sekoittavat pakkaa entisestään”, Pekka Laine pohtii. ”Me säädetään ihan helvetisti. Yhtä aikaa on menossa monen eri kokoluokan asioita. Itsellä täytyy olla kokonaiskuva, ja itse täytyy myös sekaantua asioihin aika paljon.”

Leikkaaja Antti Isoaho tunnustaa tykkäävänsä Leinon ja Laineen tyylistä.

”Uskon, että lopputulos on parempi näin, kun aikaa on ja voi kokeilla erilaisia juttuja ja poiketa suunnitellusta. Olen tällaisen vähän kaoottisemman systeemin kannalla silloin, jos se on mahdollista.” Nyt leikkausaikaa on 4–5 viikkoa jaksoa kohti.

Haastattelujen ja dramatisointien ujuttaminen arkistomateriaalin sekaan on haastavaa. Järjestelmäkameralla on kuvattu paljon.

”Se tyyli luo tietyn maailman, joka toimii tässä hyvin”; Antti Leino perustelee. ”Läpiskarppi, steriilin näköinen kuva ei välttämättä uppoaisi arkistomateriaalin sekaan.” Joissain jaksoissa on käytetty iPhonen 8mm-applikaatiolla kuvattua materiaalia.

”Leikkaajalle tällainen on mukavaa, pysyy mielenkiinto yllä”, naurahtaa Antti Isoaho. Kirjava materiaali ei ole ongelma. Isoahon mielestä tärkeintä on, että asia kulkee ja tunnelma välittyy. ”On tässä käytetty myös 80-luvulla baarin nurkassa kuvattua VHS-matskua, joka on todella rupista. Sinne sekin vaan sujahtaa.”

Iskelmän nälkä

Pekka Laine työstää viimeisten jaksojen leikkausta Antti Isoahon kanssa yhdessä leikkaamossa, Antti Leino toisessa leikkaamossa Sanna Rusthollkarhun kanssa. Välillä katsellaan toisten tuotoksia ja keskustellaan niistä.

”Minun ja Sannan leikkausjälki on aika erilaista. Mutta tiedämme myös, että jaksot saavat olla keskenään erilaisia. Suhtaudumme molemmat tähän hyvin kunnianhimoisesti”, Antti Isoaho pohtii.

Hänen panoksensa Iskelmä-Suomeen on viiden jakson leikkaus. Aikaa siihen on puolisen vuotta, josta on jäljellä reilu kuukausi.

”En ajattele, että olen tekemässä kulttuurihistoriaa tai että ohjelmaa tulevat katsomaan sadattuhannet ihmiset. Koko ajan täytyy tehdä valintoja, ja kyllä ne ovat aika henkilökohtaisia: mikä minun mielestäni näyttää hyvältä.”

Materiaalista olisi helposti työstänyt toiset kymmenen tv-ohjelmaa, eikä pankkia yritettykään tyhjentää.

Pekka Laine ja Antti Leino haluavat, että iskelmä jää mieleen.

”Toivottavasti onnistumme siinä, että katsojalle jää nälkä. Keskeinen tavoite on celebration of music: sen kertominen, miksi iskelmä on niin tärkeää ja hienoa.”