Herkän korvan edessä näyttelijä on paljaampi kuin kuvassa

Erja Manto kouluttaa äänen käyttöön ja oppii samalla itsekin uutta.

YLE Viihteen tuottaja Erja Manto on pitkän linjan näyttelijä. ”Olen tällainen viimeinen mohikaani. Tuotan, ohjaan ja näyttelen. Olen ainoa talossa vielä oleva näyttelijä.”

Manto myös kouluttaa, sekä yleläisiä että Ylen ulkopuolisia. Vuosittain hän vetää Teatterikorkeakoulussa parin viikon kursseja, joilla opiskelijat tekevät kuunnelman alusta loppuun. Hän vetää myös yleläisille työpajoja ja on käynyt esimerkiksi sparraamassa radio-ohjelmien juontajia spiikkien uudistamisessa.

Viimeisin opetuskeikka oli näkövammaisten kulttuurikeskus Iiriksessä. Siellä odotti aktiivinen kuunnelmia itsekin tekevä joukko. ”Iiriksessä toimii Jännärijoutsenet-niminen näkövammaisten ryhmä, joka tekee itse jännityskuunnelmia nettiin”, Erja Manto kertoo.
Viikonlopun kurssilla käytiin läpi näyttelijän työtä radiossa, tehtiin tekstianalyysia ja tietysti käytännön harjoituksia. ”Mietin kurssin jälkeen, että näinköhän jäin tässä itse saamapuolelle”, Manto nauraa.

Maailmankuva ei ole kuva

Näkövammaisten maailmankuva asettaa näkevien maailman totutut keinot kyseenalaisiksi.
”Heillehän se ei ole kuva, se on joku muu. Näkevän on mahdotonta ymmärtää maailmaa samalla tavalla.”

Erja Manto puhuu näkevien maailman sopimuksista.
”Jos sanon jostain tehosteäänestä, että tämä on nyt vatsalihaskone, ihmiset hyväksyvät, että näin on. Näkövammaiset asettivat täysin kyseenalaisiksi sellaiset tehosteet, jotka meistä tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.”

Kurssilla ruodittiin myös Ylen kuunnelmien ilmaisua. Yllättäen se oli näkövammaisten mielestä liian taiteellista, mutkikasta ja vaikeaa.
”Juonen ja ihmiskuvien pitäisi olla selkeitä. Esimerkiksi Täällä pohjantähden alla -kuunnelmassa heitä häiritsi valtavasti, kun näyttelijät vaihtuivat kesken kuunnelman.”
Erja Manto kertoo, että kurssilaiset osasivat ulkoa pitkiä pätkiä hänen vanhoista kuunnelmistaan.
”Ne olivat klassista konkreettista tarinankerrontaa.”