Heikki Hellman: ”Ylellä on iso tehtävä: taistella yhteiskunnan hajoamista vastaan”

Ylen hallituksen uusi jäsen on Heikki Hellman. Hellman on Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön johtaja. Mediatutkijana hän on seurannut yleisradiotoimintaa ja tutkinut  tv-ohjelmiston rakenteita.

Miten näet oman roolisi hallituksessa?

”Mitään varsinaisia roolituksia hallituksessa ei ole.
Olen seurannut Yleä ja julkisen palvelun yleisradiotoimintaa laajemmin jo 30 vuotta toimittajana ja tutkijana, joten tämä hallitustehtävä tuntuu luontevalta. Olen vuosien varrella lukenut isot pinot hallituksen ja hallintoneuvoston pöytäkirjoja. Tunnen talon varsin hyvin.”

Mitkä ovat ensivaikutelmasi Ylen hallitustyöskentelystä?

”Varsin rentoa, kyselevää ja keskustelevaa kokouksenpitoa. Ylen hallitus ei ole mikään kovakaulushallitus eikä siellä tunnuta istuvan poteroissa.”

Mikä sinua eniten kiinnostaa Ylen tulevaisuuden suunnittelussa ja strategiatyössä?

”Minusta Ylen pitää nykyistä vahvemmin ja aktiivisemmin keskittyä siihen, mitä julkinen palvelu tarkoittaa. Julkinen palvelu pitää nähdä itse tehtävän kautta, ei niinkään kysynnän. Toki yleisösuhdetta on seurattava, mutta verovaroin toteutettu rahoitus vapauttaa Ylen numeroista. Onhan mittarilukemilla merkitystä, mutta yleisöjen syvällinen ymmärrys ja laadulliset näkökulmat ovat määriä tärkeämpiä.”

Mitä mieltä olet uudistetun lain melko väljästä julkisen palvelun määritelmästä?

”Minusta on hyvä, että lain määritelmä on väljä. En usko yksityiskohtaiseen sääntelyyn tai esimerkiksi Britannian kaltaiseen kiintiöajatteluun Suomessa. Julkinen palvelu on määriteltävä Ylessä, kyse on siitä miten se ohjelmien ja palveluiden kautta ja suhteessa yleisöön toteutuu. Sisältöajattelun on oltava yhtiön omissa käsissä, sillä asiantuntemuksen ydin on Ylessä, joka on täynnä niin journalismin kuin elämystenkin huipputekijöitä. Tämähän ei estä sitä, että otetaan vastaan palautetta ja tehdään tarvittaessa korjausliikkeitä.

Ylessä on oltava se paras ymmärrys julkisen palvelun sisällöstä – aivan kuten laatulehdellä on paras tietämys siitä, miten kyseistä lehteä tehdään.”

Viime aikoina Ylen rahoitusratkaisu ja lehdistön tukaloitunut tilanne ovat tuottaneet mediassa paljon vastakkainasettelua. Jatkuuko tämä?

”Uskon, että tämä keskustelu rauhoittuu. Se on ollut vilkasta siksi, että rahoitusmalli oli auki niin pitkään. Mutta toki Yleä seurataan, ja mediatalojen tilanne on oikeasti epävarma.
Tilanne on kuitenkin minusta terve, sillä Yle toimii tässä eri kentällä kuin kaupallinen media eikä kilpaile mainosrahoituksesta. Sisältöjen suhteen ollaan osin samoilla kentillä. Kaupallisilla kanavilla on julkisen palvelun kaltaista sisältöä, sillä kaikessa journalismissa on aina yleisön palvelemisen ajatus. Ylen julkisen palvelun tehtävä on kokonaisvaltainen, ja siksi Yle-vero on hyvä ratkaisu sen turvaamiseksi. Vaikka varmasti tästä verosta aika ajoin kansanradiot tai yleisönosastot pursuilevatkin.”

Mitä vastaat Yle-verokriitikolle, joka sanoo, ettei tarvitse Yleä?

”Tämä maa on täynnä erilaisia verovaroin rahoitettuja asioita. Moottoriteitä rakennetaan, vaikka sinulla ei ole autoa. Samoin rautateitä, vaikka et jalallasi junaan astu. Kirjastoja on, vaikka et lukisi yhtään kirjaa. Kaikki tämä, ja myös Yle ovat olemassa yleisen edun ja yhteisen hyvän vuoksi.”

Mitkä ovat Yle-seurannan tai keskustelun seuraavia teemoja?

”Keskustelu netistä varmasti jatkuu. Tänä päivänä ei voi olla sähköistä mediaa, joka ei toimisi kaikilla alustoilla, ja Yle on toiminut netissä järkevästi. On lehtitalojen oma ongelma, jos ihmiset on ensin totutettu ilmaisiin sisältöihin ja jos he eivät nyt haluakaan maksaa, kun palvelua siirretään maksumuurin taakse.
Ylellä olisi paljon todella toimivaa palvelua, joka olisi vietävissä maksulliseksi, mutta onneksi se ei ole mahdollista. On merkittävä asia, että esimerkiksi Areena ja Elävä arkisto kuuluvat Suomen arvostetuimpiin nettibrändeihin ja ovat kaikkien saatavilla.”

Yle haluaa käydä vuoropuhelua suomalaisten kanssa. Miten sinun mielestäsi tätä toteutetaan?

”Ylellä on valtavasti antureita yleisöjen suuntaan, tehdään tutkimusta, on fokusryhmiä ja palautetta tulee. Uskon, että täällä ollaan aika hyviä asiantuntijoita tässä vuoropuhelussa.
Vuoropuhelu on vaikea asia, sosiaalinen median keskustelut runsaudessaan tuovat siihen lisää vaikeutta.
Yleinen kokemus on aina se, että koskaan, yhteiskunnan millään saralla, ei kuunnella kansalaisia riittävästi. Sama koskee Yleä. En ole lainkaan varma, onko tämä kokemus totta. Tilaisuuksia keskusteluun ja mielipiteen ilmaisuun on todella paljon.”

Mihin Ylen pitäisi keskittyä ohjelmatoiminnassaan?

”Ihmisiä ja tätä yhteiskuntaa yhdistävät asiat ovat tärkeitä. Niitä löytyy sekä faktojen mutta ehkä vielä vahvemmin elämysten puolelta. Ihmisiä yhdistävien asioiden löytäminen käy yhä vaikeammaksi, mutta samalla se on yhä tärkeämpää. Ylellä on iso yhteiskunnallinen tehtävä: taistella yhteiskunnan hajoamista vastaan. Yle voi toimia koossapitävänä voimana, kittinä, joka lisää ymmärrystä vaikkapa erilaisuutta ja sellaisia asioita tai ilmiöitä kohtaan, jotka eivät itse valittuina ole akuutteja juuri nyt, mutta pystyvät herättämään kiinnostuksen.
Osaamista Ylen kaikilla ydinalueilla – niin journalismin kuin elämystenkin puolella – pitää vaalia.”

Aika ajoin huolehditaan journalismin kuolemasta. Kuoleeko se?

”Ei todellakaan, vain sen ansaintamalli kärsii kriisistä, eli kyse on siitä kannattaako journalismi.
On rinnakkaisia trendejä: Hyvä suuntaus on se, että journalismi on parantunut koko ajan. Tehdään paljon laatutyötä, toimittajat ovat fiksumpia, ja käytössä on uudenlaisia tiedonhankinnan ja -esittämisen tapoja. Huono trendi on se, että joissakin taloissa erikoisosaaminen hylätään, laadusta tingitään ja tehdään bulkkia.
Ylessä tehdään laatua. Siihen panostamiseen on nyt hyvät mahdollisuudet; rahoitus kunnossa, kanavat ja yleisösuhde kunnossa. Pitää vain tehdä työt hyvin.”

Mitä kuuluu yliopistolle: mitä journalismin opiskelijat ajattelevat Ylestä?

”Journalismin opiskelijat arvostavat laatujournalismia. Nyt tuntuu, että on erityistä innostusta tehdä radiota, asiallista radiojournalismia. Kyllä opiskelijat ovat kiinnostuneita Ylestä, joka on yksi tulevaisuuden työpaikoista, tällä hetkellä kai alan ainoa, jossa palkataan uusia tekijöitä.”

Miten luonnehdit mediatutkimuksen päälinjoja: mitä nyt tutkitaan?

”Tampereella tutkitaan edelleen paljon journalismin käytäntöjä. Iso trendi on ns. medioitumisen tutkimus. Eli yhteiskunta on olemassa ihmisille yhä enemmän median välittämänä, ja kiinnostavaa on miten elämä ylipäätään koetaan ja mikä on media rooli tässä. Hyvä esimerkki on vaikkapa vaalirahaskandaali. Media teki tässä hyvää työtä, mutta sen jälkivaikutus on kova. Ihmisten yhteiskuntakokemukselle se oli eräänlainen karhunpalvelus – hedelmällinen sellainen tosin.
Haasteena omassa yksikössäni on, miten kehitämme median, puheviestinnän sekä taiteen ja teatterin tutkimusta yhdistäviä hankkeita.”

Tämän hetken lempiohjelmasi?

”Kyllä se on on Rikos, Brottet. Joka tiistai-ilta istun tv:n ääressä liimattuna. Olen vanhanaikainen katsoja: avaan toosan puli yhdeksältä ja katson uutiset ja urheiluruudun. Ylipäänsä seuraan paljon pohjoismaista draamaa ja Femman ohjelmaa, vaikken olekaan ruotsinkielinen. Toinen hyvä nyt on ollut Lillemorin tarina.

Heikki Hellman johtaa Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköä. Hän on myös tiedotusopin dosentti ja hoitanut journalistiikan vierailijaprofessuuria 2008–2009 Tampereen yliopistossa. Hellman on tunnettu kirjoittaja ja suomalaisen sähköisen median asiantuntija sekä alan tieteellisissä julkaisuissa että muissa yhteyksissä. Vuosina 1980–2010 hän työskenteli Helsingin Sanomissa toimittajana sekä kulttuuritoimituksen uutispäällikkönä ja esimiehenä.