Miltä keliaakikon elämä maistuu?
30.8.2004 Helena Collin
Kun ihminen sairastuu keliakiaan, se tarkoittaa elinikäistä muutosta. Aluksi tieto sairaudesta voi pelästyttää. Keliaakikko Sanna Mönkkönen kertoo, miltä elämä maistuu pari vuotta diagnoosin jälkeen.
Sanna Mönkkösellä todettiin keliakia kaksi ja puoli vuotta sitten. Sanna oli jo pitkään kärsinyt erilaisista vatsavaivoista, kunnes vihdoin keliakia löydettiin.
- Aluksi lääkärit vain sanoivat, että meitä on herkkävatsaisia ja toisilla on enemmän vatsavaivoja. Mutta sitten veren hemoglobiinia ei saatu nousemaan edes raudalla ja sitä alettiin tutkia tarkemmin ja verikokeissa keliakia paljastui, Sanna kertoo.
- Olihan se aika yllätys. Jotenkin ajattelin ensin, ettei minulla voi olla sitä, koska se on usein perinnöllinen, eikä meidän lähisuvussa ole keliakiaa. Vähän ajan kuluttua alkoi itkettääkin, että mitenkähän tästä selviää, kun niin moni asia menee uusiksi.
Sanna ajatteli, että hänestä tulee riesa myös muille ihmisille, koska hänen täytyy vaivata ihmisiä sillä mitä hän voi syödä.
- Aika pian pääsin mukaan jutun juoneen. Minut ohjattiin heti ravintoterapeutille, joka tiesi keliakiasta todella paljon. Ei se sitten niin kauhealta tuntunut, Sanna muistelee.
Läheiset täysillä mukana
Kaikista tärkeintä keliakiaan sopeutumisessa on ollut kuitenkin perheen ja läheisten tuki. Sannan mies selvitti ensitöikseen, mitä Sanna saa syödä ja mitä ei. Myös hänen vanhempansa, vaikka hän ei enää heidän luona asunutkaan, selvittivät tarkasti, mikä sairaus keliakia on.
Sannan mukaan läheisten tulee tietää sairauden säännöt.
Kesto 23 sekuntia.
Rukiin makua kaipaa
Henkilökohtaisesti suurimmat luopumiset koskivat leipää ja pastaa ja spagettia.
- Ruisleipää kaipaan tosi paljon, koska rukiin makua ei saa muualta. Tattari on lähellä, mutta ei senkään maku ole samanlainen. Vehnän maku sen sijaan tulee gluteenittomistakin tuotteista melko hyvin.
- Pastaa ja spagettia saa gluteenittomana melkein saman makuisena kuin normaalisti, mutta hinnassa on järkyttävä ero, Sanna päivittelee.
Ravintolaan tai kylään?
Suomalaisissa ravintoloissa on Sannan mukaan hyvin selvitetty, mikä ruoka ei sisällä gluteenia. Se on usein merkitty G-kirjaimella. Jos merkintöjä ei ole, tarjoilija saa selvittää.
- Jos esimerkiksi tilaan ranskalaisia perunoita, pitää ensin selvittää, ettei samassa öljyssä ole friteerattu jotain aikaisemmin, hän antaa esimerkin.
Sen sijaan kylään meno tuntuu Sannasta hieman hankalammalta.
Kesto 1 minuutti.
- Suosikki leivonnaisena minulla on marenkikakku, jota siskoni tekee, ja sen kanssa vaikka marjoja tai kermavaahtoa.
Arkiruoka ei ole muuttunut
Sanna vakuuttaa, että keliaakikko voi nautti ruuasta edelleen täysin siemauksin.
- Arkiruoka ei ole oikeastaan muuttunut. Kaikki ruuat valmistan gluteenittomana ja meillä koko perhe syö samaa ruokaa. Keliakia ei vaikuta kuitenkaan paljoa ruuan makuun tai ruuasta nauttimiseen, Sanna toteaa.
- Minä olen todella tyytyväinen, että minulta on löydetty keliakia. Näin voin jatkossa syödä oikein ja pitää terveydestäni huolta.
|
