Huumenuori tietoinen poikkeavasta tilanteestaan
18.08.2004 STT/YLE Terveys
Huumehoidossa olevat nuoret ovat hyvin tietoisia poikkeavasta tilanteestaan, toteaa tuore väitöstutkimus. Hoitoon ohjatut nuoret ovat omaksuneet yhteiskunnan huumekielteisyyden. Nuoret jäsentävät asioita hyvin selkeiden rajojen kautta.
- Nuoret vertasivat omaa olemistaan asiassa kuin asiassa huomattavissa määrin normaaliin, tavalliseen elämään. Normaali liittyi huumeettomuuteen ja erilaisuus huumeiden käyttöön. Nämä rajanvedot olivat erittäin selkeitä, ja nuoret sijoittivat
itsensä vaihtelevasti puheissaan rajan molemmille puolin, kertoo huumehoidossa olevien nuorten minäkuvaa ja huumeiden käytön merkitystä sosiaalityön väitöstyössään tutkinut valtiotieteiden maisteri Elina Virokannas.
Helsingin Diakonissalaitoksella tutkimuspäällikkönä työskentelevä Virokannas haastatteli tutkimukseen 17:ää laitoshoidossa vähintään 2 kuukautta ollutta 14-18-vuotiasta nuorta. Haastattelut tehtiin pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa hoitoyksikössä, johon nuoria tulee eri puolilta maata. Virokannas analysoi nuorten puhetta ja tarkkaili puheessa rakentuvia jäsennyksiä.
Väitöstutkimus "Normaalin rajan molemmilla puolilla" on tehty Suomen Akatemian Terve-ohjelmassa, jota koordinoi Stakes ja Nuorisotutkimusverkosto. Väitös tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopistossa.
Virokannas muistuttaa, että tutkimus ei kuvaa nuorten kokeilukäyttöä. Haastatellut nuoret ovat pitkäaikaisen huumeiden käytön takia huostaan otettuja tai hoitoon ohjattuja.
- Tutkimus koski hyvin marginaalista ryhmää. Joillakin huumeiden käyttö oli alkanut jo 13-14-vuotiaana ja pari vuotta myöhemmin koulu oli mennyt poskelleen, Virokannas kertoo.
Ihannointi ja raitistuminen vuorottelevat
Rajan yli liikkuminen kertoo Virokannaksen mukaan nuorten keskeneräisestä tilanteesta, kun asioita selvitellään laitoshoidossa.
- Ainoastaan yksi haastatelluista pysyi koko ajan vankasti käyttäjäidentiteetin puolella - hän ei aikonut lopettaa käyttöä. Kaikki muut puhuivat välillä käytön aikaisista kokemuksista ihannoivasti ja välillä taas raitistumisesta, Virokannas selventää.
Yhtenä selitysmallina rajanvedon selkeydelle tutkimuksessa esitetään Suomen yhteiskunnan voimakas huumekielteisyys, jonka myös käyttäjät omaksuvat.
- Haastatellut tajusivat, että heidän tilannettaan pidetään erittäin ongelmallisena. Ja he hyväksyvät sen - eivät siis näe itseään normaalina ja muita epänormaalina, Virokannas tarkentaa.
Kukaan haastatelluista ei ollut huumemyönteinen, vaikka lopettaminen ei useimmalle ollutkaan itsestään selvää.
- Moni mainitsi, että on paha olla ja että huumeet tuovat tai ovat tuoneet jotain mielihyvää elämään. Mutta myöhemmässä vaiheessa saatettiin sanoa, että huumeista halutaan eroon ja että kunpa ei olisi ikinä huumeista kuullutkaan, Virokannas kertoo.
Käyttäjätutkimuksella ongelman ytimeen
Käyttäjänäkökulma on Virokannaksen mukaan suomalaisissa huumeisiin liittyvissä tutkimuksissa harvinainen. Hän peräänkuuluttaa lisää käyttäjätutkimusta myös epätietoisuuden hälventäjänä.
- Meillä suurin osa tutkimuksista käsittelee valtaväestön mielipiteitä huumeiden käytöstä. Enemmän painoa tulisi asettaa sille, miksi nuoren on niin paha olla tässä yhteiskunnassa. Miksi täytyy ruveta turruttamaan omia aistejaan, Virokannas kysyy.
Hän huomauttaa, että alaikäisiä nuoria koskevaa tutkimusta ei ole kansainvälisestikään tehty paljon. Tutkimuksen jäsentyneen tiedon Virokannas toivoo auttavan hoitotyötä tekeviä.
- Nuori itse tiedostaa tilanteen erittäin voimakkaasti. Nuoren vakavaan tilanteeseen pitää aina puuttua, ja pahimman kriisin ollessa ohi on asia käsiteltävä. Ei ihmiselle voi
sanella mitä pitää tehdä, vaan selvittää tilanne, Virokannas pohtii.
|
