Yksinkertainen verikoe paljastaa sisäelinten ympärille kertyvän rasvan määrän
10.7.2007 Cell Metabolism/Radion tiedeuutiset/YLE Terveys
Sisäelimien ympärille kertyvän rasvan määrän mittaamiseen on löydetty uusi keino Harvardin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Sisäelimiä ympäröivä nk. viskeraalinen rasva erittää huomattavasti enemmän tiettyä RBP4-yhdistettä kuin ihonalainen rasva ja RBP4:n määrä on mitattavissa yksinkertaisesti verikokeesta.
Tämä sisäelimiä ympäröivä rasva on nykykäsityksen mukaan terveydelle vaarallisempaa kuin suoraan ihon alle kertyvä rasva. Siksi näiden ulospäin paljolti samalta näyttävien ja painoa yhtä paljon nostavien rasvakerrostumien erottaminen on hyödyllistä.
Harvardin yliopistossa todettiin muutama vuosi sitten, että RBP4-pitoisuuden nostaminen hiirissä kasvattaa ns. insuliiniresistenssiä ja vastaavasti sen alentaminen lihavissa hiirissä paransi insuliiniresistenssiä. Havainto sai tutkijat selvittämään RBP4:n määrää ihmisillä. Sen todettiin olevan kohonnut insuliiniresistenssistä kärsivillä lihavilla ihmisillä. RBP4-taso oli kohonnut myös sellaisilla ihmisillä, joiden suvussa esiintyy diabetesta. Myös ihmisillä insuliiniresistenssiä parantavat toimet kuten liikunnan lisääminen ja laihduttaminen laskivat RBP4:n tasoa veressä.
Uudessa tutkimuksessa oli mukana lähes 200 ihmistä, lihavia ja laihoja. Heillä todettiin että nimenomaan sisäelimiä ympäröivä rasvakudos tuottaa RBP4-yhdistettä. Sitä tuottava geeni oli erittäin aktiivinen viskeraalisessa rasvassa ihmisillä, joilla tällaista rasvaa oli runsaasti. Geenin aktiivisuus oli 60-kertainen verrattuna hoikkien ihmisten viskeraaliseen rasvakudokseen.
Runsaasti ihonalaista rasvaa mutta melko vähän viskeraalista rasvaa kantavilla ihmisillä RBP4-yhdisteen määrä viskeraalisessa rasvassa oli selvästi pienempi kuin viskeraalisen rasvan kantajilla, mutta 12-kertainen hoikkiin ihmisiin verrattuna.
RBP4-pitoisuus veressä oli sitä korkeampi mitä enemmän ihmisellä oli sisäelimiä ympäröivää rasvaa ja mitä aktiivisempi yhdistettä tuottava geeni oli. Määrä oli riippumaton ihmisen iästä, sukupuolesta ja painokertoimesta.
Rasvakudos on hyvin aktiivista kudosta, joka tuottaa monia yhdisteitä elimistöön. Tutkijat pitävät RBP4-pitoisuutta parhaana toistaiseksi löydettynä mittarina viskeraaliselle rasvalle sekä insuliiniresistenssille. Se soveltuu sekä kakkostyypin diabeteksen että sydänverisuonitautien riskin arviointiin.
RBP4 tunnettiin ennestään, mutta sen ainoa tunnettu merkitys elimistössä on yhdisteen kyky kuljettaa A-vitamiinia eli retinolia veressä. Yhdisteen nimikin tulee tästä: RBP eli retinol binding protein. Onko runsaaseen RBP4-pitoisuuteen liittyvä insuliiniresistenssi jotenkin tekemisissä A-vitamiinin kanssa vai ovatko ilmiöt toisistaan riippumattomia, selviää tulevissa tutkimuksissa.
|
