Huonoennusteisen kilpirauhassyövän tunnistaminen vaikeaa
1.12.2005 Helsingin yliopisto/YLE Terveys
Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 300 kilpirauhassyöpää, ja määrä on nousussa. Tautiin sairastuneista 80-95 prosenttia paranee leikkaushoidolla, mutta pienellä osalla potilaista on kuitenkin merkittävä taudin uusiutumisen ja kuoleman riski. Tauti voi uusiutua jopa yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua, minkä vuoksi elinikäinen seuranta on tarpeen.
Seurantaa voisi porrastaa iän mukaan
Potilaiden hoidon ja seurannan järjestämisen kannalta olisi hyödyllistä, jos sairastuneiden joukosta voitaisiin tunnistaa ne potilaat, joilla on suuri taudin uusiutumisen riski. LL Päivi Siironen tutki väitöstyössään, voitaisiinko potilaan riskiä ja ennustetta arvioida nykyistä paremmin jonkin kasvainmerkkiaineen perusteella. Siirosen tutkimuksessa oli mukana 683 potilasta, jotka on leikattu HYKS:ssa vuosina 1957-1996 papillaarisen kilpirauhas-
syövän takia.
Koska syöpäsolujen käyttäytymisen keskeisiä piirteitä ovat hallitsematon jakautuminen ja leviäminen kasvaimen ulkopuolelle, tutkimuksessa määritettiin solujen jakautumiseen liittyvien merkkiaineiden (Ki-67, bcl-2, p21) ja toisaalta syövän leviämiseen liittyvien merkkiaineiden (COX-2, MMP-2 ja VEGF-C) ilmentymistä. Merkkiaineiden ilmentymistä verrattiin alle 35-vuotiailla ja yli 55-vuotiailla sekä 36 verrokkiparilla, joista toinen parani leikkauksella ja toinen kärsi taudin uusiutumisesta.
Potilaan ennustetta huonontaviksi tekijöiksi osoittautuivat yli 45 vuoden ikä, kasvaimen koko (yli 4 cm), kasvaimen kasvu kilpirauhasen ulkopuolelle sekä syövän leviäminen imusolmukkeisiin. COX-2, Ki-67 ja VEGF-C merkkiaineiden ilmentyminen oli lisääntynyt yli 55-vuotiailla verrattuna alle 35-vuotiaisiin, mikä voi selittää taudin aggressiivisempaa kulkua vanhemmilla potilailla. VEGF-C:n ilmentyminen oli runsasta yli 55-vuotiailla, joilla todettiin imusolmukkeissa etäpesäkkeitä, kun taas alle 35-vuotiailla, joilla syöpä myös oli levinnyt imusolmukkeisiin, VEGF-C:n ilmentyminen oli vähäistä.
Verrokkipareissa ei havaittu eroja merkkiaineiden ilmentymisessä, joten mitään tutkituista merkkiaineista ei tämän tutkimuksen perusteella voi pitää ennustetta kuvaavana.
"Tulosten perusteella hoito ja seuranta voitaisiin porrastaa iän mukaan. Iäkkäät potilaat voisivat hyötyä COX-2-selektiivisestä lääkehoidosta ja imusolmukkeiden laajemmasta poistosta", Siironen arvioi.
|
