Vanhempien parisuhde on lasten koti
6.3.2006 RitaTrötschkes
Raskaus, synnytys, vauvan hoito ja lapsen kehityksen seuraaminen vaativat vanhemmilta tietoa ja käytännön taitoja, joita voi lukea perhe- ja vauvakirjoista. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että vanhempien toimiva parisuhde on paras alusta lapsen kasvulle ja kehitykselle. Ensimmäisen lapsen syntymä on parisuhteen muutoksista suurin, jolloin on hyvä muistaa, että parisuhde ei hoidu itsestään.
Espoolainen kirjailija ja 5 lapsen äiti Kaisa Raittila kirjoitti tilaustyönä Espoon seurakuntien perheprojektille kirjasen Yhtä perhettä käyttäen peilinä lähinnä Espoon seurakuntien
työntekijöitä.
Tausta-ajattelijoina toimi asiantuntijaryhmä, johon kuuluivat perheneuvoja Hely Anttonen, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, pastori Jaakko Heinimäki, FT Marjatta Kalliala, KM Päivi Sutinen sekä mediakasvatuksen professori Tapio Varis.
Ajatuksena Kaisa Raittilalla oli se, että kirja nousee arkisen elämänpiirin keskeltä, ja että se on helposti ja nopeasti luettava.
Kirjassa yhdistyvät lasten ja aikuisten huomioit perheestä, runsas ja iloinen kuvitus sekä asiantuntijateksti.
Moni perhe on sormi suussa
Tiedostavakin kasvattaja voi tutkailla kirjan avulla oman perheen tapoja ja tunneilmastoa.
Kirja ei pyri antamaan vastauksia, vaan tarjoaa kysymyksiä, kuten Millä tavalla meidän perheessä käytetään valtaa?, Miten parisuhteemme on muuttunut?.
Päiväkirjamainen ja raikas sivutoteutus muistuttaa työvihkoa, johon on helppo tarttua.
- Kysymyksiä oli alunperin tarkoitus käyttää seurakunnassa pienen vanhemmista muodostuvan ryhmän keskustelun perustana, mutta ne sopivat myös itsetutkisteluun tai hieman vastahakoisen puolison kanssa pohdiskeltavaksi, sanoo Kaisa Raittila.
Kysymyksillä voi kyseenalaistaa niitä malleja, joihin perheessä on urauduttu ja pohtia ovatko valtasuhteet tasapainossa, onko perheessä virheellisiä ja vahingollisia käytösmalleja, jotka toistuvat aina riidoissa tai esimerkiksi lasten kasvatuksessa.
Pidätkö yllä harmonian harhaa?
Parisuhteita saattaa rikkoa on se, ettei ymmärretä parisuhteen muuttuvan. Odotukset jäävät alkuvaiheen tilanteeseen, jolloin ei vielä eletä oikeata ja todellista elämää, sillä alun onni on usein harhaa.
- Sitä ei pidä salata, että voi huonosti, vaan se kannattaa sanoa ajoissa, kun asialle voi tehdä vielä jotain. Suurin osa parisuhteista hajoaa siihen, että uskotellaan, että kyllä me tästä selvitään. Todellisuudessa pari vieraantuu ja suhteeseen tulee kolmansia osapuolia mukaan, kun yritetään pitää harmonian harhaa yllä.
- Vaikka kirjassa sanotaan, että onnellisia ovat ne, jotka pystyvät säästämään ensihuumasta edes pilkahduksen, en tiedä, pystyykö sitä tietoisesti säilyttämään, sanoo Kaisa Raittila.
Jokainen on vastuussa omasta onnestaan
Vanhemmuuden ja uran tekemisen ruuhkavuosina parisuhteesta tinkiminen käy melkein huomaamatta. Alkuaikojen yhteensulautumisen jälkeen välimatka voi kasvaa liian suureksi ja yhdessä oleminen alkaa hiertää.
Tyytymättömyyden tunteita ei pidä säikähtää, vaan niistä on puhuttava. Niin vaikeaa kriisiä ei olekaan, ettei siitä päästä yhdessä eteenpäin, jos ollaan valmiita selvittämään asioita.
Kaisa Raittila muistuttaa kirjassaan Yhtä perhettä, että on lakattava luulemasta mitä toinen toivoo ja ajattelee, ja otettava sen sijaan siitä selvää.
-Omasta tarpeesta on puhuttava toiselle, mutta on oltava herkkä kuulemaan myös toisen toiveita. Hänen mielestä jokaisen parisuhteen säilymisen suuri kysymys on se, kuinka paljon minä annan suhteeseen, kuinka paljon saan ja tarvitsen.
- Usein kuulen sanottavan, että ”se oli niin hallitseva, että sen kanssa ei voinut olla”, sanoo Kaisa Raittila. Toisaalta, voihan olla myös niin, että toinen on niin heikko, ettei osaa pitää puoliaan.
- Jokainen meistä osaa puhua, kunhan on vain suotuisa ilmapiiri. Vaikka puhuminen voi olla puolison mielestä ahdistavaa, sitä on hyvä opetella, sillä puhumatta ei voi pärjätä missään suhteessa.
Läheisyyden ja etäisyyden tasapaino tärkeintä
Keskeisintä parisuhteessa on Kaisa Raittilan mielestä läsnäolo hetkessä ja rohkeus ajatella ja tehdä asioita toisin, sillä parisuhteen tappaa rutiinit.
- Toiselle pitää suoda etäisyyttä kun toinen sitä tarvitsee, mutta riittävästä läheisyydestä pitää osata huolehtia, jotta ei päästä vieraantumaan.
Molempia tyydyttävä seksuaalielämä on myös kelpo mittari kertomaan, miten hyvässä tasapainossa läheisyys ja erillisyys ovat.
- Luulen, että tosiasioiden salaaminen puolisolta luo sellaista henkeä kotiin, jonka lapsikin aistii. Lapsen on hyvä olla rehellisessä ilmapiirissä, vaikka kodissa riideltäisiinkin.
- Pienikin lapsi vaistoaa esimerkiksi sen, että äiti on toisenlainen isän seurassa kuin muutoin. Rehellisyys itselleen ja toiselle rohkaisee uuteen ja tekee elämästä parempaa.
|
