Liikunta auttaa vaihdevuosi-ikäisiä naisten terveyden kohentamisessa
19.3.2006 Radion tiedeuutiset, Tampereen yliopisto
Lähes päivittäinen puolen tunnin reipas kävely kohentaa selvästi vaihdevuosiiikäisten naisten terveyttä, osoittaa lääketieteen lisensiaatti Tuula-Maria Asikaisen väitöstutkimus. Hyöty saavutettiin, vaikka liikunta jaettiin kahteen osaan päivittäin.
Samansuuntaisia havaintoja on saatu ns. epidemiologisissa tutkimuksissa, mutta UKK-instituutissa Tampereella tehdyssä väitöstyössä asiaa selvitettiin satunnaistetussa ja tiukasti kontrolloidussa kokeessa. Suurin osa liikunnan terveysvaikutuksia koskevista tutkimuksista on tehty miehillä, joilla ei ole vaihdevuosien kaltaista muutosta elimistön hormonituotannossa.
Koehenkilöinä oli 250 keski-ikäistä, 42-63 vuoden ikäistä naista, jotka olivat saavuttaneet vaihdevuodet 2-10 vuotta aiemmin. He olivat terveitä, normaalipainoisia tai lievästi ylipainoisia eivätkä olleet harrastaneet aiemmin liikuntaa säännöllisesti. Osallistujista puolet käytti hormonikorvaushoitoa. Vertailuryhmänä oli samanlaisia naisia, joita ei ohjattu muuttamaan elämäntapojaan.
Liikuntaohjelmat suunniteltiin yksilöllisesti siten, että tavoitesyke sen aikana oli keskimäärin 118, 124 tai 131 lyöntiä minuutissa. Kävelyn kesto määriteltiin tavoitellun energiankulutuksen mukaan: tavoitteeksi asetettiin joko 1000 tai 1500 kcalin kulutus. Erilaisia ryhmiä syntyi tällä tavoin kuusi. Liikunta toteutettiin kävelynä ja siihen käytetty aika vaihteli puolesta tunnista tuntiin päivittäin, viitenä päivänä viikossa. Osa ryhmistä teki kaksi kertaa viikossa 15-20 minuutin mittaisen voimisteluohjelman. Harjoittelujakso kesti toisilla neljä kuukautta, toisilla puoli vuotta. Koehenkilöt noudattivat annettua liikuntaohjelmaa tunnollisesti ja keskeyttäneitä oli vähän.
Liikunnan vaikutusta verrattiin eri mittarein ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Pieninkin liikuntamäärä paransi sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa osoittavia mittareita. Mitä enemmän liikuntaa harjoitettiin, sitä enemmän kunto koheni eli käytetyt harjoitusmäärät eivät olleet enimmilläänkään liian suuria.
Harjoittelu paransi maksimaalista hapenkulutusta, laski kehon rasvaprosenttia sekä lepotilassa mitattua verenpainetta, pudotti painoa ja alensi veren paastoglukoosipitoisuutta. Kävelytestin ja alaraajojen lihaskuntotestin tulokset paranivat ja liikunta paransi myös mielialaa. Psyykkinen vaikutus näkyi pienimmilläkin liikuntamäärillä eikä liikunnan määrä vaikuttanut mielialan kohentumiseen.. Hormonikorvaushoito ei vaikuttanut tuloksiin millään tavoin.
Vartalon lihasvoimaan, ylävartalon lihaksiin tai venyvyyteen tarjottu liikunta ei vaikuttanut. Se ei vaikuttanut myöskään rasva-aineenvaihduntaan. Tuula-Maria Asikainen arvioi aiempien tutkimusten perusteella syyksi sen, että liikuntasuoritukset olivat suhteellisen kevyitä eikä kuntojakso ollut riittävän pitkä.
