Suomen Kivuntutkimusyhdistys ja Kipuviesti 2004/Rita Trötschkes
Kipupotilasyhdistys ry vaatii, että suunnitteilla olevaan lainsäädäntöön erikoissairaanhoidon tarpeen arvioimisessa otetaan huomioon myös kivunhoito. Jokaisella kipupotilaalle tulisi tarvittaessa olla mahdollisuus päästä inhimillisessä ajassa erikoissairaanhoidon piiriin.
Maaliskuun alussa voimaan tulleen hoitotakuujärjestelmän tarkoituksena on ollut, että kenenkään ei tarvitse jonottaa tarpeettoman pitkään hoitoon. Laki hoitotakuusta ei toteudu suunnitellulla tavalla, sillä esimerkiksi sairaaloiden leikkausjonoja ei pystytä purkamaan puolessa vuodessa, vaikka laki niin määrää.
Lisäksi hoitotakuujärjestelmä rajoittuu vain tiettyihin sairaus- ja toimenpideryhmiin jättäen kipupotilaat hoitotakuun ulkopuolelle. Konservatiivisesti hoidettavat kipupotilaat eivät ole voineet edes kirjautua mihinkään jonoon, vaikka ensijainen ongelma on hoidon saatavuudessa.
Kipupotilasyhdistys muistutti viime vuoden lopulla julkaistussa vaatimuksessaan, että kivun kroonistuminen pystytään estämään tehokkaimmin oikealla hoidolla, ohjauksella ja lääkityksellä. Kipu tulee ottaa huomioon omana sairautena, vaikka elimellistä sairautta, vammaa tai vauriota ei pystyttäisi osoittamaankaan.
Ongelmana resurssien puute
Kipupotilasyhdistys nimesi vuoden 2004 auttajaksi fysiatri Jukka-Pekka Kourin. Hän arvioi, että erikoispätevyyttä on liian vähän (noin 100 lääkäriä), sillä kroonisesta kivusta kärsii noin miljoona suomalaista. Hänen mielestään terveyskeskuksissa osataan antaa perustason hoito, mutta erityisen vaikeaan kivun hoitoon tarvitaan lisää kipuspesialisteja.
Suomessa on saatavilla kaikki hyvään kivun hoitoon tarvittavat lääkkeet, muut menetelmät ja tietotaito. Ongelmana on epätarkoituksenmukainen organisaatio ja täydennyskoulutuksen puute.
Suomen kivuntutkimusyhdistyksessä toimii toki suuri joukko maamme johtavia kivunhoidon ja -tutkimuksen asiantuntijoita ja yhdistyksen aloitteeesta maahamme on luotu koulutusohjelma lääkäreille ja hammaslääkäreille kivun hoitoon erikoistumista varten.
Kun kipuradat herkistyvät
Kivun pitkittyessä keskushermostossa tapahtuu muutoksia, jotka ylläpitävät kipua, vaikka kivun alkuperäinen syy olisi jo hävinnyt. Krooninen kipu aiheuttaa usein monimuotoisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka on otettava huomioon potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa.
Varsinkin selkärangan sairaudet, leikkausten, vammojen ja aivohalvausten jälkitilat, reuma, nivelrikko, neuropatiat ja syöpä ovat sairauksia, joiden pääoire on kipu.
Krooninen kipu aiheuttaa inhimillisen kärsimuksen lisäksi huomattavia kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle ja sairauspoissaolojen takia vielä suurempia kustannuksia työnantajille, sosiaalivakuutukselle ja eläkelaitokselle.
Huonosti järjestetyistä tai kokonaan järjestämättä jätetystä hoidosta johtuen krooniset kipupotilaat joutuvat usein hakeutumaan tutkimus- ja hoitopaikasta toiseen. He eivät tunne saavansa hoitoa tai tulevansa hoidetuksi, vaan olevansa heittopusseja terveydenhuoltojärjestelmässä.
Kiputietämyksen kehittäminen tärkeää
Suomen Kivuntutkimusyhdistys muistuttaa, että syöpäkivun hoito ei edellenkään toteudu toivotulla tavalla. Vahvojen kipulääkkeiden käyttö on Suomessa Euroopan alhaisinta. Kuntoutus tulee vaihtoehdoksi vasta, kun kipupotilaalla on jo pitkä taival takanaan ja kroonistuminen psyykkisine ja sosiaalisine liitännäisseuraamuksineen on edennyt pitkälle.
Pyrkimys varhaiseen diagnoosiin ja hoitoon johtaisi aikaa myöten ongelmallisten kiputilojen vähenemiseen ja tätä kautta tuntuviin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen säästöihin.
Vuonna 2004 järjestettiin ensimmäinen kipuhoitajille tarkoitettu foorumi, missä todettiin, että paras mahdollinen kipuhoito löytyy kipuasiantuntijoiden yhteistyötahojen ja verkostojen kautta.
