Kosovon esimerkki innostaa entisiä neuvostomaita itsenäistymään

Entisen Neuvostoliiton alueelle on jäänyt useita jähmettyneitä aluekiistoja, jotka ovat Kosovon itsenäistymisen myötä tulleet uudelleen ajankohtaisiksi. Muun muassa Georgiasta eroon pyrkivät Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat vaatineet tunnustusta itsenäisyyspyrkimyksilleen Kosovon esimerkkiin vedoten. Itsenäisyytensä tunnustamista separatistiset alueet odottavat lähinnä tukijaltaan Venäjältä.

Abhasia onkin saanut Venäjältä toivoa herättäviä merkkejä, sillä Venäjä on suostunut lakkauttamaan Abhasialle virallisesti asetetun kauppasaarron.

Historioitsija Dmitri Furmanin mukaan Venäjä ei kuitenkaan aio tunnustaa Georgian kapinallistasavaltoja, sillä se voisi innostaa Venäjän separatistiliikkeitä.

- Abhasian itsenäisyyden tunnustaminen olisi signaali tshetsheeneille, näiden naapureille inguusheille, ylipäätään koko Pohjois-Kaukasialle sekä tataareille, uskoo Furman, joka johtaa Venäjän tiedeakatemian Eurooppa-instituutissa entisen Neuvostoliiton alueen IVY-maiden tutkimuskeskusta.

Furman arvioi, ettei Abhasian kapinallistasavallan johdolla edes ole mitään aikomusta liittyä osaksi Venäjää.

- Milloinkaan mikään Abhasian johtaja ei halua vaihtaa asemaansa presidenttinä milloin tahansa vaihdettavissa olevan kuvernöörin asemaan, Furman sanoo. Kaksijakoinen suhde separatismiin Venäjä on suhtautunut separatismiin kaksijakoisesti: naapurimaissaan Venäjä on tukenut separatisteja, mutta omalla alueellaan Venäjä on verisesti tukahduttanut Tshetshenian itsenäistymispyrkimykset. Furman esittää vertauksena vanhan juutalaiskaskun, jossa vanha nainen kertoo, kuinka hänen tyttärensä ja poikansa menivät naimisiin.- Tytär pääsi hyviin naimisiin. Tiedättekö, aamulla sulhanen toi hänelle kahvia vuoteeseen. Sen sijaan poika joutui hyvin huonoihin naimisiin. Aamulla se lehmä vetelehtii sängyllä, ja pojan pitää kantaa hänelle kahvia! Tämä sama logiikka pätee Venäjän asenteeseen separatismia kohtaan, Furman sanoo. - Separatismi naapurissa on hyvä ja joka tapauksessa ymmärrettävää. Sitä olemme lietsoneet ja tukeneet Georgiassa, Vuoristo-Karabahissa, Transdnestriassa, Furman sanoo. - Sen sijaan separatismi Venäjällä on kauhistus. Moraalisesti tshetsheeneillä on suurempi oikeus separatismiin kuin abhaaseilla, mutta tshetsheenien separatismin me kukistimme verisesti. Jälkineuvostolaista ulkopolitiikkaa selittää psykologia Tutkija Furman sanoo, ettei Venäjän ulkopolitiikan motiiveja pidäkään tarkastella liian järkiperäisinä, sillä kyse ei ole kylmästi laskelmoidusta strategiasta, jolla olisi jotkin selvät tavoitteet. Furmanin mukaan taustalla on, että Venäjän eliitti ja Venäjän kansa ei ole käsittänyt ja selvittänyt itselleen, miksi Neuvostoliiton imperiumi romahti. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsunut sitä valtavaksi geopoliittiseksi katastrofiksi ja sanonut, että Neuvostoliitto osoittautui elinkelvottomaksi. - Sehän ei ole selitys. Ensin eli ja yhtäkkiä osoittautui elinkelvottomaksi, Furman naurahtaa. Syntyi tilanne, jossa Venäjän sosiaalinen status laski yhtäkkiä. Maa joutui tilanteeseen, jossa se oli virallisesti ja juridisesti samanvertainen aiempien imperiumin osien, esimerkiksi Georgian, kanssa. Furman vertaa Venäjää entiseen korkea-arvoiseen virkamieheen, joka onkin pudonnut samanvertaiseksi entisten alaistensa kanssa - tilanne on epämukava kaikille osapuolille. Entiset alaiset sekä hiukan pelkäävät entistä esimiestään että haluavat näyttää tälle olevansa nyt samanveroisia, ja entinen esimies joutuu opettelemaan, miten uudessa tilanteessa käyttäydytään. - Psykologisesti olimme täysin valmistumattomia tähän tilanteeseen, Furman sanoo. Siksi Venäjän käyttäytyminen on entisen Neuvostoliiton alueella hyvin tunteellista ja neuroottista. - Se ei ole pyrkimistä joihinkin rationaalisiin tavoitteisiin vaan ennen kaikkea sarja pahastumisia ja sydämistymisiä. Mitä Georgia naureskelee meille? kysytään. Kuinka Ukraina kehtaa pohtia Natoon liittymistä? Mitä tekoa on näilla Baltian mailla? Furman luettelee ärtymyksen aiheita. Riitelyä kuin yhteisasunnossa Furman vertaakin tilannetta entisen Neuvostoliiton alueella kommunalkaan, neuvostoaikaiseen usean perheen yhteisasuntoon, jossa yhteisasumisen paineet purkautuvat kuin tyhjästä syntyviin riitoihin. Esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan pitkälliset kiistat maakaasun toimituksista tuovat Furmanin mieleen kommunalkan kiistat kotitalouskaasun maksuista.- On suuri ero konfliktien ulkoisten syiden ja sen syvän, psykologisen perustan välillä. Konfliktien ulkoinen puoli on tekosyy. Ei ole kysymys kaasusta tai patsaan siirrosta Tallinnasta. Kyse on vain siitä, että pienet pistokset saavat esiin koko ärtymyksen siitä, kuinka meitä ei nyt arvosteta, Furman sanoo. Furman muistuttaa, että riitelyyn ei syyllisty yksin Venäjän johto vaan myös entisillä neuvostotasavalloilla on ollut tarvetta osoittaa oma itsenäisyytensä Venäjää ärsyttävillä tempauksilla. - Tämä tilanne voi kestää kauan mutta mielestäni on jo meneillään tottuminen, Furman sanoo. Furman arvioi, että yhtä vaikeaa itävaltalaisille oli tottua Habsburgien johtaman Itävalta-Unkarin keisarikunnan purkautumiseen ja siihen, että jäljelle jäi vain pieni Itävalta. - Minun isoisäni ja isoäitini vielä ajattelivat, että Helsinki itsenäisen maan pääkaupunkina on omituinen ja pikemminkin väliaikainen tilanne. Siihen oli vaikea tottua. Nyt jo totutaan siihen, että Kiova on toisen valtion pääkaupunki. Lapsillemme se on varmasti jo normaalia, Furman sanoo ja kertoo suhtautuvansa optimistisesti siihen, että entisten neuvostotasavaltojen suhteiden kivuliaat jännitteet hiljalleen heikentyvät. YLE Uutiset