TAUSTA: Ilmastonmuutoksen hintalappu

lmastonmuutoksen mittavat talousvaikutukset tulivat laajan yleisön tietoisuuteen viimeistään vuonna 2006. Silloin asialla oli Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern, joka julkisti brittihallituksen tilaaman raportin ilmastonmuutoksessa.

Sanoma oli tyly. Myrskyjen, kuivuuden ja tulvien aiheuttavat vahingot imevät suuria summia. Jos toimiin ei tartuta, ilmaston lämpenemisen aiheuttamat ongelmat voisivat pyyhkäistä enimmillään jopa viidenneksen koko ihmiskunnan kansantuotteesta. Ja menetys olisi pysyvä.

Raportin lohdullinen viesti oli se, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on paljon halvempaa. Se veisi Sternin arvion mukaan vuosittain yhden prosentin maailman kansantuotteesta. Sittemmin hän on nostanut arviotaan pariin prosenttiin. Joka tapauksessa hintalappu on merkittävästi pienempi verrattuna siihen, että ihmiskunta tyytyisi vain seuraamaan muutosta hiljaa sivussa.

Suuri hintahaitari

Sternin raportin jälkeen ilmastotalkoiden hinnasta on esitetty lukuisia arvioita. YK:n ilmastosopimuksen sihteeristö (UNFCCC) on koonnut arvioita yhteen. Päästöjä vähentävän teknologian kehittämisen ja laajamittaisen käyttöönoton arvioidaan maksavan noin 240 - 590 miljardia euroa vuodessa. Tästä kehittyvien maiden tarve olisi noin 70 - 280 miljardia vuodessa.

Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin sopeutuminen veisi 20 -120 miljardia euroa vuodessa.

Esitettyjen menoarvioiden haitari on varsin suuri, mutta niitä voidaan pitää suuntaa-antavina.

Luvut ovat suuria ja niiden hahmottaminen on vaikea. Vertailun vuoksi - Suomen valtion budjetti oli viime vuonna 45 miljardia euroa.

Rahavirtojen ei ole tarkoitus tulla suoraan valtioilta, eli veronmaksajilta. Päästöleikkauksia kyllä ohjaillaan poliittisilla päätöksillä, mutta valtaosan ilmastotalkoiden rahavirroista arvioidaan kertyvän yritysten investoinneista.

Kehitysmaat vaativat tukea teollisuusmailta

Raha on keskeinen kysymys myös neuvotteluissa uudesta ilmastosopimuksesta. Kehitysmaat ovat vaatineet Kiinan johdolla, että teollisuusmaiden pitäisi antaa bruttokansantuotteestaan 0,5 - 1 prosenttia köyhemmille maille vihreämmän talouskasvun tukemiseksi. Tämä on samaa kokoluokkaa kuin nykyinen kehitysapu.

Tukivaatimus voi muuttua neuvottelumyllyssä. Karkeasti voidaan kuitenkin arvioida, että Suomen osuus tuesta kehittyville maille voisi olla joitain satoja miljoonia euroja vuodessa.

Ilmastotalkoot eivät tarkoita pelkkää rahanmenoa. Lukuisille ympäristöystävällistä teknologiaa kehittäville yrityksille avautuu uusia mahdollisuuksia tehdä tuottoisaa bisnestä. Päästöjä leikkaavan teknologian maailmanmarkkinat voivat olla jo nyt satojen miljardien eurojen arvoiset.

Suomessakin vihreä teknologia on merkittävää liiketoimintaa. Esimerkiksi tuulivoimateollisuuden viennin arvo on yli 400 miljoonaa euroa.