Huh huh, nyt on kausi paketissa ja olotila sen mukainen, väsynyt. Nyt voi ansaitusti jäädä urheilutermeissä ylimenokaudelle eli lomalle. Viime vuosiin verrattuna tilanne on kuitenkin jokseenkin outo. Sillä yleensä Ruuskasen poikaa on tähän aikaan köijätty jäsenten leikkuutalkoisiin. Tulevaan harjoituskauteen saan siis lähteä puhtaalta pöydältä terveyden suhteen. Palataan kuitenkin vielä kerran kauen kolmeen viimeseen kissaan.

Viikon viiveellä!

5 päivää Berliinin MM-kisojen jälkeen oli kilpailukalenterissa vuorossa Zurichin Kultaisen liigan kisa. Siellä posahti se mikä olisi pitänyt posahtaa Saksan mualla. Kauden paras tulos 85,39m. Kyllähän se pistää keljuttamaan, kun tulos tulee viikon viiveellä!

Mutta kyllä toinen sija Kultasessa maistui hyvälle, vaikka Norjan viikingille hävisinkin. Uudet menopelit eli heittopiikkarit olivat yksi syy tuloksen löytymiseen vasta Zurichissa (tosin menopelitkin tulivat viikon viiveellä postissa). Uusien piikkareiden ansiosta tukijalan nilkka pysyi ojennuksessa eikä piässy pyörähtelemään niin kuin Berliinissä kävi. Kisat kisattiin perjantaina ja lauantaina sitten aamusta lennettiin jo kohti Ruotsin maata.

Sini-kelta jylläsi!

Keihäänheitto on ihmeellistä, kaikki voi muuttua päelaelleen kahessa päevässä. 85 metristä 78 metriin, saa varmaa teiät lukijat pyörittelemään päätänne. Savolainen rehellinen vastaus metriluvun tippumiseen on yksinkertaisesti väsyminen! Soppii koittaa lentee konneella ympäri ämpäri Eurooppaa putkeen ja koettaa rykiä joka kisassa keppiä pitkälle. Se on kovvoo hommoo! Pahimmoilleen notkahdus tuli ruottalaisten eessä, ja sehän potuttaa kovasti hävitä yhdelle ruottalaiselle ja olla vasta neljäs. Tästä voitte siis päätellä, että tuolla yläilmoissa konneessa ei oikein palaudu edellisestä kisasta kunnolla.

Ruotsin reissun kruunasi vielä lähtöpäivänä lentokentällä eräs keski-ikäinen mieshenkilö, joka oli pienessä ”ylänosteessa” (johtuen varmaan Suomen heikosti maaottelu esityksestä) huikkasi ohimennen kuuluvalla äänellä meikäläiselle: ”Ruuskanen, se meni ihan päin V***ua, mutta ens vuonna uuestaan”. Tuumasimpa että, ”näin on närhen värkit”! Sillä miehellä tais olla rutkasti keihäsasiantuntevuutta.

Rämpiminen jatkui Brysselissä

Hannu Hanhien maasta palattuani Suomeen ja Pielaveelle kalsarien pesupäiväksi ja taas seuraavana iltana reppu selkään ja matkaan. Vuorossa oli Kultaisen liigan viimeinen osakilpailu Brysselissä. Kisasta ei paljoa kerrottavaa eikä kehuttavaa. Sen kertoo kuudes sija ja tulos 78 ja risat. Se oli viimeinen totuuden niitti Ruuskasen kaudelle. Väsymys vei miehestä voiton ja mehut. Kotiin palattuani Purtsin (valmentajan) kanssa päätimme pistää kauden pakettiin, kun vielä ehjänäkin oltiin.

Yhteenvetoa kaudesta: ¾ tavoitteista täyttyi eli SM-mitalli, MM-lippu ja finnaalipaikka(kuudes sija). 4 tavoite eli ennätys jäi uupumaan. Osittain olen tyytyväinen kauteen, mutta loppukaudesta jäi vähäsen karvas maku. Paljon tuli oppia arvokisoista ja kilpailumatkoista. Näillä eväillä on hyvä siirtyä kohti ensi kautta. Toivotaan, että ensi kesänä Ruuskasesta kuullaan vielä parempia uutisia saavutusten kera. Tällä erää tämä oli viimeinen tuherrukseni. Kiitos ja anteeksi kaikille lukijoille. Ruuskanen siirtyy perämetsiin ”sorsan persiitä” jahtoomaan. MOE!

Antti Ruuskanen