Hyvä Leijonat!

Niin, se voitto sitten tuli tuosta kuuluisasta kuolemanottelusta. Tuosta pelistä, jonka ympärille niin suuresti draamaa rakennettiin. Täytyy myöntää, että usko oli välillä koetuksella. En ihan aina jaksanut uskoa, että USA kaatuisi. Itse asiassa, tein kaksi blogia valmiiksi jo ennen peliä. Toinen käsitteli USA:n voittoa ja toinen Suomen voittoa. Jostain syystä kirjoitin sen USA:n voittoblogin ensin.

Onneksi olin niin pirun väärässä. Onneksi meillä on ryhmä leijonia jäällä, jotka ratkovat nimenomaan pelit siellä jäällä. Me muut voimme spekuloida ja analysoida meikit naamoissa vaikka maailman tappiin asti. Kunhan vain se homma toimii siellä jäällä.

Ja ihan oikein, että Suomi voitti. Ihan senkin takia, että joukkueen paljon parjatun puolustuksen ja valmentajan täytyy olla maailman eliittiä, jos ollaan maailman neljän parhaan joukossa. Sehän on fakta se. Voidaan lopettaa kaikki puheet huonosta valmentajasta tai huonosta pakkipäästä. Pakkihan tämän homman tänään ratkaisi!

Jos nyt vaan kannustettaisiin Suomea ihan yhdessä ja nautitaan Suomen maajoukkueen esityksistä. Seuraavaksi kaatuu Venäjä. Saa taas Ovetshkin pudistella päätään pelin jälkeen.

Mun urakka onkin sitten tässä. Kiitokset vaan Ylelle kun antoivat minulle tämä mahdollisuuden. Jos on leijonilla hyvä tiimi, on se sitä Ylelläkin. Ja kiitos mahdollisuudesta olla asiantuntijana kuolemanpelissä. Kroppaa laitettiin likoon. Varsinkin silloin, kun Tamminen rupesi laulaa maammelaulua. Oli se niin karmeaa se! Onpa hyvä, että se on valmentaja!

Sinkku