Finlandiahiihto soutajan tyylillä
YLE Urheilun Taistelutoverit-blogia kirjoittavat Minna Nieminen ja Sanna Sten vaihtoivat soutamisen hiihtämiseen ja osallistuivat perinteiseen Finlandia-hiihtoon.
MINNAN PERINTEINEN 32 KM
Aamun valjetessa ilmoittautumisen vahvistamisen jälkeen alkoi suksien pitojen testaus. Mulla oli kaksi paria suksia. Valitsin sen millä oli helpompi hiihtää ja pito varma. Keli oli voitelupuolella haastava, +1c tuntumassa ja latu välillä kova (liipassa) välillä irtolunta. Vaikeutena oli se, että hyvällä pidolla lumi saattaa jäädä tiukasti suksen pohjaan kiinni ja laskuun tai suksen liukuun saaminen voi olla mahdotonta…Onneksi mun sukset toimivat, kiitos onnistuneen ja vauhdikkaan voitelun!
Ennen lähtölaukausta, ja syke paukutti 122. Hermostutti, kuinka selvitä alkurytinästä ehjin varustein. Edessä oli kentältä lähtiessä heti ensimmäinen nousu, jonne hyvissä asetelmissa pääseminen helpottaisi omien linjojen valitsemista. Näin pystyisin välttämään ryysiksen ja ”pussiin” joutumisen keskelle väkilaumaa. Onnistuin! Ylämäet pääsin ylös pitävin suksin lukuun ottamatta muutamaa haaranousua kun ei yksinkertaisesti jaksanut enää juosta…kävelyksi meni. Mäen päällä kun muisti liu’uttaa suksea lumella niin homma toimi.
Omilla eväillä energiageelin ja urheilujuoman voimalla ohitin kaikki huoltopisteet, koska halusin taistella hyvästä sijoituksesta naisten sarjassa. Suurimmaksi haasteeksi ensimmäisellä 18km osoittautui ladut, joita ei käytännössä ollut enää lainkaan, koska meitä ennen oli lähtenyt kaikki 50km hiihtäjät. Ohittelua ja vauhdikkaita tilanteita riitti kun 30km kärki alkoi saada 50km kiertäjiä kiinni. Ei auttanut kuin keskittyä tekemiseen ja koettaa pysyä pystyssä! Kerran kaaduin ylämäessä polvilleni, josta sain kunnon mustelman polveen. Onneksi ei muuta ja varusteet säilyivät ehjinä.
Loppupuolisko olikin sitten mukavaa, koska ladut olivat hyvässä kunnossa. Innostuin hiihtämään hyvillä laduilla liiankin kovaa, ja hieman ennen maalia hyydyin hiukan. Alkoi pitkä matkakin tehdä jo tehtäväänsä jaksamisen kanssa. Mäkien päällä sai haukkoa ihan kunnolla happea ja pipo tuntui hikiseltä. Maalissa olin tyytyväinen ja kova halu olisi kisata toistekin…ehkä sitten seuraavaksi se perinteinen 50km. Saa nähdä kuin muijan käy!
Luistavin terveisin, Minna
P.S Viikonlopun vinkki: GoExpo messuilla soutuklinikka perjantaina 5.3 ja sunnuntaina 7.3 klo14-16 välisenä aikana. Tule kysymään treenivinkit!
SANNAN VAPAA 50 KM
Sunnuntaille oli luvattu räntäsadetta, hitusen jännitti kun aamulla katsastin ikkunasta ulos… pilvistä eikä räntäsateesta tietoakaan, jes!!! Ensimmäinen 50 km:n startti olisi tällä blondilla edessä ja vielä vapaalla tyylillä, perinteinen on mun parempi ja vahvempi tyyli, mutta kun otin haasteen vastaan niin pitäähän silloin sanansa pitää =)
Saapuessani starttipaikalle koin hienoa urheilujuhlan tuntua… niin paljon ihmisiä jotka halusivat kaikki hiihtää oikeen kunnon ”sunnuntailenkin”! Kuulin kuuluttajan huutavan: minuutti aikaa starttiin… olin jo valmis, PAM… ja näin suksijat säntäsivät matkaan, vähän jännitti, miten tuollaisessa ihmismassassa selviää mukana, mutta hyvinhän se kuitenkin meni, sopu sijaa antaa! Ensimmäiset kilometrit olivat aikamoista jonossa hiihtämistä, mutta ihailtavan rauhallisesti suksijat ottivat tilanteen, kenelläkään eivät palaneet hihat ja hymy säilyi hiihtäjien kasvoilla. Ehtiihän sitä kiristää vauhtia tällaisella matkalla, heh!
Matka taittui mukavasti, otin jokaisella huoltopisteellä mukillisen urheilujuomaa ja oman energiageelin sekä lisäksi jollakin pisteillä hitusen omaa urheilujuomaa. Alku tuntui hieman kankealta, latu oli kova ja fiilis oli kuin olisi ollut bambi jäällä pitkine jalkoineen, mutta kun vauhtiin pääsi niin jalatkin alkoivat toimia. Ehkä liiankin hyvin… eräässä piiiiiiiitkässä alamäessä lykin vauhtia minkä ehdin, luistavilla suksilla laskin kokonaisen jonon ohi ja juuri ennen mäen loppua pyllähdin pyrstölleni… samainen jono ohitti taas minut, onneksi ei sattunut =) Oman olotilan kuunteleminen on hurjan tärkeätä, pitää löytää itselle sopiva vauhti edetä, ei liian kovaa eikä liian hiljaa…
Puolen välin jälkeen aloin havaita ensimmäisiä väsymisen merkkejä, välillä oli pakko suksia vain tasatyöntöä ja näin lepuuttaa vähän jalkoja. Seuraavaksi alkoi vasen ojentaja hieman kramppailla, piti siis siirtyä sauvoitta luisteluun. Vaihtelevat maastot, ympärillä hiihtävät ihmiset ja kannustajat saivat ajatukset taas matkan etenemiseen. Noin 18km ennen maalia ajattelin lisätä vähän vauhtia, enää ei ole pitkä matka! Väsymys painoi jo jaloissa ja käsissä sekä maaliin teki kovasti mieli, jokaisen potkun jälkeen olisin lähempänä maalia. Kaksi kilometriä ennen maalia ajattelin, että edessä on enää oma kilpailumatkani, sama tuttu 2000m minkä olen monenmonta kertaa soutaen kisannut! Vauhtia en voinut kiristää sillä talla oli jo kaakossa, reidet olivat hyytelöä ja kädetkin voimattomat. Oli huikea fiilis laskea maalialueelle ja kuulla kuuluttajan ääni, päivän taival on takana, olo oli väsynyt, mutta kerrassaan mahtava =)
Maalissa huomasin, että olin lähtenyt väärässä starttiryhmässä… minun olisi pitänyt startata 10 min aiemmin kun olin sen tehnyt… blondille siis sattuu ja tapahtuu;)
Suosittelen suksimista eikä pieni pyllähtäminenkään vaarallista ole!
Liukkaita lenkkejä ja aurinkoisia treenejä!
Toivotteleepi, Sanna