Panier du chef


Les huîtres - Osterit

Ranskalaiseen juhla-ateriaan kuuluvat osterit, joita syödään varsinkin joulu- ja uudenvuodenpöydässä. Vaikka ostereita tuotetaan ympäri vuoden, tuli niitä vanhan ranskalaisen sanonnan mukaan syödä vain niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain, les mois en r - siis syyskuusta huhtikuuhun. Tämä juonsi juurensa ennen aikaan olemattomista kylmäkuljetusolosuhteista, mutta nykyään ostereita on turvallista syödä myös kesäaikaan.

Ranskassa on syöty ostereita muinaisista ajoista lähtien. Jo 300-luvulla gallialainen runoilija ylisti bretagnelaisia ostereita. Bretagnessa viljellään ostereita nykyäänkin - ja vieläpä alkuperäistä ranskalaista litteää ja pyöreähköä osterilajiketta, ostrea edulis. Vuoden 1868 jälkeen Ranskaan asettui toinen, uurteinen ja pitkulainen osterilajike, kun Portugalista osterilastia kuljettanut laiva joutui myrskyn kourissa tyhjentämään lastinsa Gironden jokisuulahteen. Sieltä osterit löysivät hyvän kasvualustan ja levisivät pian läheisille Atlantin rannikkoseuduille. Nykyisin viljeltävä uurteinen lajike on kotoisin Tyyneltä valtamereltä, josta se 1970-luvulla tuotiin korvaamaan "portugalilaista" epidemian uhriksi joutunutta lajiketta.

Varsinainen osterinviljely, ostréiculture, on aloitettu vasta 1800-luvulla. Sitä ennen osterit kasvoivat "villinä" kallioisilla matalikoilla, joista ne kerättiin ja vietiin vain loppusilausta varten altaisiin. Nykyään osterit viljellään särkillä ja loppusilauksen ne saavat leväaltaassa, en claire. Osterin tie lautaselle kestää 2-6 vuotta osterin laadusta ja koosta riippuen. Sinä aikana osteri kasvatetaan, lihotetaan, viherrytetään, koulitaan ja lopuksi pakataan huolellisesti kuljetusta varten. Nykyään Ranska on Euroopan suurin osterintuottaja: vuosittainen tuotanto on 110.000 tonnia.

Osterit ostetaan aina elävinä. Kuoren pitää olla kiinni tai ainakin sen pitää sulkeutua, kun sitä kopauttaa. Osterin pitää olla myös painava - silloin sen sisällä on tallella suolainen merivesi. Osterit säilyvät 5-10 päivää jääkaapin vihanneslokerossa leväkerroksella tai kostealla pyyhkeellä peiteltyinä, makuullaan kupera puoli alaspäin. Osterit avataan varttitunti ennen tarjoilua ja niiden tuoreus varmistetaan vielä koskettamalla veitsenkärjellä osterin "partaista" reunaa, jonka pitää heti värähtää. Sisällä olevan veden voi kaataa pois, sillä terve osteri erittää odottaessaan lisää merentuoksuista nestettä. Jos osteri on sisältä kuiva tai haisee vähänkin epäilyttävältä, pitää se heittää pois.

Ranskassa tuoreet osterit tarjotaan leväpedillä tai murskatun jään päällä. Ne syödään sellaisenaan, au naturel, maustettuna vastarouhitulla mustapippurilla, tilkalla sitruunamehua tai punaviinietikalla, johon on silputtu salottisipulia. Ohessa tarjotaan vaaleaa ruissekaleipää ja voita. Juomaksi sopii kuiva, hedelmäinen valkoviini ja juhlatilanteessa tietenkin samppanja!


Huîtres...

les plates - litteät osterit:
la belon, bretagnelainen, kaikkein maukkain, mutta myös harvinaisin ja kallein; harmaanvalkea liha; alkuperäinen ranskalainen laji
la bouzigue, kasvatetaan Thaun merialtaassa, Languedoc-Roussillonissa; suolainen, hedelmäinen maku
la gravette, kasvatetaan Arcachonissa; pieni, lihaisa, väriltään vihreänkeltainen

Luokittelu koon mukaan: n° 000 (triple zéro, 100 g +) - n° 6 (20 g).

les creuses - uurteiset osterit:
fine - vähärasvainen
spéciale - rasvainen, lihaisa
fine de claire - smaragdinvihreä osteri Marennes-Oléronin alueelta, kasvatettu erityisessä leväaltaassa (en claire), saanut v. 1989 label rouge -laatumerkin

Atlantin rannikolla yleisiä ostereita, kasvatetaan erityisesti Charente-Maritimen rannikolla, mutta myös Thaun altaassa Languedocissa.

Luokittelu koon mukaan: TG1 (très grosse, erittäin iso, 100g +) - G2 (grosse) - M3 (moyenne) - M4 - P5 (petite) - P6 (30g).