Tuntumaa televisioon yritettiin ottaa Helsinkiin suunniteltujen vuoden 1940 ja lopulta vuoden 1952 olympiakisojen välittämiseksi. Muihin käytännön toimiin ei kuitenkaan päästy kuin maahantuojan laitteistoesittelyyn Stockmannilla. Marraskuun 15. päivänä 1950 kello 20:42 nähtiin studiokameralla kuvattuna, kun kirvesmiehet pystyttivät kymmenpäiväisen näytöksen rakenteita. Kaapeli-tv-ohjelmia näkivät näyttelyhallissa 11 000 maksavaa kävijää ja lukuisat muut näyteikkunassa Mannerheimintien puolella.

Vihdoin vuonna 1954 tekniikan tohtori Jouko Pohjanpalo VTT:ltä ehdotti, että 1920-luvulla toimintansa aloittaneen Radioinsinööriseura ry:n yhteyteen perustettaisiin televisiokerho. Ehdotuksen mukaisesti sen tehtäväksi tuli "rakentaa televisiokoeasema Teknilliseen korkeakouluun opetusmielessä". Syksyllä 1954 perustettuun kerhoon liittyi Radioinsinööriseuran jäseniä myös Yleisradiosta. Kun "päätettiin, että kerhoon voivat liittyä kaikki televisiosta kiinnostuneet erikoisesti teekkarit", jäsenmäärä kasvoi ja oli enimmillään liki sata mukana mm. opiskelijoita muistakin oppilaitoksista. Kerho kokoontui torstaisin sähkölaboratorioon kuuntelemaan luentoja ja seuraamaan laite-esittelyjä. Samalla kuvalähetin-, äänilähetin- ja antenniryhmässä tehtiin rakennussuunnitelmia, joita ryhdyttiin toteuttamaan. Lähettimien rakentamisen ja tarkemman suunnittelutyön tekivät teekkarit Juhani Hämäläinen ja Erkki Larkka. Heitä opasti VTT:n radiolaboratorion tutkijainsinööri Martti Tiuri. Taloudellista tukea antoivat Radioinsinööriseuran lisäksi monet alan liikkeet ja laitokset tarvittavan materiaalin muodossa. Myös Yleisradio oli johtokuntansa päätöksellä mukana 20 000 markan lahjoituksella (nykyrahassa 500 euroa , mikä oli alle kymmenesosa materiaalibudjetista.

Huhtikuussa 1955 päästiin jo teknisiin koelähetyksiin, kun ristidipoliantennit oli saatu katolle Albertinkadun varrella Helsingissä. Hetki oli 20.4.1955 20:45, kun langattomasti lähetetty tv-kuva nähtiin Westendissä ja Munkkiniemessä. Lainaksi oli saatu ikonoskooppiputkella varustettu teollisuustelevisiokamera. Avajaislähetykseen tarvittiin myös ohjelma. Sen panivat kokoon radiotehdas Helvarin mainospäällikkö Runar Heljo ja näyttelijä Lasse Pöysti. Studiotilaksi vallattiiin yksi radiolaboratorion huoneista. Lehdistö seurasi kaupungin alueella vastaanottimista tuota ensi lähetystä 24.5.1955. Runsaan tunnin kestänyt ohjelma oli monipuolinen. Se alkoi virityskuvalla ja -musiikilla. Oli kvartettilaulua niin teekkareiden kuin Kipparikvartetinkin, lyhytelokuva tv-kerhon toiminnasta, Helena Vinkan laulelmia musikaaleista, hypnotisointiesitys, Rauha Rentolan ja Maikki Länsiön soitto- ja lauluesitys, "Armi ja Gil"-parodia ruotsiksi, Mona Leon nukketeatteri, Erkki Harjaman säätiedotus sekä uutiskatsaus filmiltä. Arvokkaita puheenvuorojakin kuultiin. Kuvauksesta vastasivat lähinnä Radioinsinööriseuran vanhat konkarit, sillä teekkarit olivat tässä lähetyksessä lähinnä avustajia. Heidän vuoronsa tuli seuraavasta lähetyksestä alkaen.

Parin kolmen lähetyksen jälkeen seurasi kesätauko. Syksyllä Suurmessujen ajan ja marraskuulle jatkaen päästiin rakennustaukoon, jolloin laitteita paranneltiin. Oli saatu käyttöön myös teollisuusvidikonkamera. Keväällä nimittäin filmintoisto oli ollut ainoa, missä ei päästy tyydyttävään laatutasoon ikonoskooppikameran takia. Opiskelijat tekivät runsaasti konstruktiotöitä tv-tekniikasta. Ne toteutettiin ja tekniikka parani. Myös diplomitöitä alettiin tehdä alalta. Uudeksi oppiaineeksi ilmaantui tv-tekniikka nimellä Radiotekniikka III. Tästä kaikesta Yleisradio hyötyi, kun osa tv-teekkareista siirtyi sinne työhön. Taloudellinen pohja vakaantui, kun Tekniikan edistämissäätiö (TES) ryhtyi tukemaan toimintaa perustamalla televisiorahaston vuoden 1956 alkupuolella, jolloin televisiokerho oli saavuttanut tavoitteensa aloittaa koulutus ja käynnistää lähetykset. Taloudelliseksi tueksi oli otettu syksystä 1955 alkaen myös tv-mainokset ja sponsoroidut ohjelmat.

Vastaanottimia ensimmäisen lähetyksen aikaan oli parikymmentä. Niitä oli ehkä 350 kappaletta, kun tv-kerhon säännölliset lähetykset alkoivat 25.3.1956 ensimmäisellä pitkällä elokuvalla "Rosvo-Roope". Ensimmäisen ulkolähetyksen, Joutsenlampi-baletin lähetyspäivänä 30.1.1957 arvioitiin vastaanottimien määräksi pari tuhatta. Ensimmäisten kotimaisten tv-vastaanottimien hinta oli v. 1956 alussa tuontivastaanottimien tasoa, 2 300 euroa eli parin kuukauden palkka tuohon aikaan. Valuuttapula haittasi tuontia, jota rasitti lisäksi hinnantasausmaksu.

Yleisradio aloitti puolestaan omat tilapäiset tv-lähetyksensä filmilähetyksillä 6.10.1956 radio- ja tv-näyttelyn yhteydssä. Silloin Tv-kerho/TES-TV oli lähettänyt jo 60 lähetystä. Niitä oli ollut keväällä kolme kertaa viikossa. Syksyllä TES-TV:n studioon saatiin ammattitason kuvaortikonkamera. Ohjelmat olivat sekä filmejä että suoria studioesityksiä ja mukana oli myös lasten ohjelmia.

Yleisradion koelähetykset pienoisstudiosta Fabianinkadulta pääsivät alkuun 14.3.1957.Lähetin oli asennettu Stadionin torniin. Ohjelmansiirtona sinne oli mikroaaltoyhteys.TES-TV:n lähetykset jatkuivat korkeakoululla olleesta studiosta aina kesään 1959 saakka. Siihen mennessä lähetysten määrä oli hieman yli kolme sataa. Tämän jälkeen muodostettiin ohjelmayhtiöksi Oy. Tesvisio Ab., joka jatkoi studiotoimintaa Ratakadulla. Sieltä rakennettiin koaksiaalikaapeliyhteys lähettimeen Albertinkadulle. Samalla päättyi varsin erikoinen vaihe, jolloin neljän vuoden ajan puolet radiolaboratorion tiloista oli otettu tv-studiokäyttöön ja harjoittelutilaksi tv-tekniikan alalla. Kuitenkin kaikki olivat hyötyneet tästä tilanteesta.