Tutkittu juttu: Alussa mieli loi Jumalan?
Tosrtai 14.12.2006 klo 20.00
World Values 2000 -tutkimuksen mukaan lähes kolme neljäsosaa suomalaisista uskoo jollain tavoin Jumalaan. Joka toinen uskoo kuoleman jälkeiseen elämään, yhteen Jumalaan ja mieltää Jumalan persoonaksi. Vain joka kymmenes suomalainen sanoo, ettei lainkaan usko Jumalan olemassaoloon.
- Olen uskonut lähes aina. Uskon persoonalliseen Jumalaan, joka on luonut maan ja ihmisen, luonut ihmisen yhteyteensä. Uskon rakastavaan, armahtavaan Jumalaan, kuvaa uskoaan helsinkiläinen yrittäjä, työnohjaaja Leena Kojonen.
Hänelle usko on turvallisuuden ja luottamuksen perusta, jota vasten todellisuus hahmottuu:
- Se on kaiken pohja, jonkun sortin pohjavirta.
Vuoden 2005 aineistoon perustuva uusin Arvot, asenteet ja ajankuva -tutkimus osoittaa uskon yleistyvän iän myötä: alle 30-vuotiaista 53 prosenttia uskoo Jumalaan, yli 60-vuotiaista jo 82 prosenttia.
Uskonnollisimmat suomalaiset ovat arvoiltaan muita perinteisempiä ja yhteisöllisempiä. Vähemmän uskonnollisten arvomaailma on tutkimuksen mukaan lähinnä individualistinen.
Yksilöllistyvä usko
Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat enää harvat, mutta uskonnollisuus ei kuitenkaan ole häviämässä ihmisten elämästä. Sosiologi Thomas Luckmann kuvaa tätä ilmiötä uskonnon metamorfoosiksi: kirkon edustama instituutiouskonto korvautuu yksilöllisellä uskonnollisuudella.
Kirkon tutkimuskeskuksen tiedot osoittavat, että suomalaiset uskovat nyt eurooppalaisittain jopa poikkeuksellisen yksityisesti. Tutkija Kati Niemelän mukaan Suomi erottuu maana, jossa ihmiset eivät harjoita uskontoa julkisesti eivätkä osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin. Yksityisesti uskontoa harjoittavien ja esimerkiksi rukoilevien osuus sitä vastoin on suuri.
Suomi ei olekaan niin maallistunut yhteiskunta kuin aika ajoin väitetään; uskonnottomiksi voidaan suomalaisista luokitella vain pieni osa.
Kaiken kaikkiaan yliluonnolliset uskomukset ovat suomalaisten keskuudessa yhä varsin yleisiä. Vuoden 2004 Tiedebarometrin mukaan horoskooppeihin ja ufoihin uskoo joka kuudes ja ajatusten siirtoon eli telepatiaan joka kolmas suomalainen. Barometrin aineistoa eritellyt valtiotieteen tohtori Heikki Ervasti on havainnut, että eniten yliluonnollisia uskomuksia on vähiten koulutetuilla ja alemmissa ammattiasemissa työskentelevillä.
Mistä usko syntyy?
Tutkittu juttu tarkastelee Jumala-uskon selitystä uskonnon omien totuuksien ulkopuolelta ja kysyy muun muassa, mikä on se Jumala, johon ihmiset uskovat.
- 500-luvun profeetta, 1000-luvun munkki ja 2000-luvun espoolainen ymmärtävät Jumalansa ihan eri tavoin, sanoo arkiajattelua, taikauskoa ja uskonnollista ajattelua tutkiva psykologi, dosentti Marjaana Lindeman Helsingin yliopistosta.
Hänen mukaansa kaikissa erilaisissa Jumala-kuvissa näyttäisi kuitenkin olevan yhteisiä piirteitä: eri aikoina ja eri kulttuureissa ihmisaivot ovat kuvitelleet Jumalan tahtovaksi, kaikkitietäväksi, suunnittelevaksi, ei-biologiseksi ja ruumiittomaksi toimijaksi.
- Kun tarkastelemme tätä Jumala-kuvan ydintä vähän lähemmin niin se on täysin identtinen sen kanssa, miten pieni lapsi hahmottaa inhimillisen psyyken. Alle esikouluikäinen ymmärtää psyyken niin, että se on tahtoa, se on tietoa, se on suunnitelmallisia tekoja ja se ei liity mitenkään biologiseen kehoon.
Jumala-uskon taustasta kertoo paljon sekin, että Jumala - tahtova, suunnitteleva, kaikkivaltias ja kaikkitietävä toimija ja universumin luoja - kuvataan usein ihmisen kaltaiseksi. Syynä lienee se, että tällaiseen olentoon ihmisen on helpompi olla persoonallisessa suhteessa kuin esimerkiksi luonnonvoiman tai mekaanisen prosessin kaltaiseen Jumalaan.
Toimijan tunnistin
Marjaana Lindeman sanoo, että evoluution myötä ihmisen aivot on ikään kuin ohjelmoitu tunnistamaan tahtovia, tavoitteellisia toimijoita. Tällainen kaikille yhteinen mielen rakenne on ollut tarpeen jo lajin hengissä pysymisen takia.
Uskontoantropologi Stewart Guthrie on nimennyt ihmisille evoluution myötä kehittyneen tunnistamisen kyvyn ?toimijan tunnistimeksi?. Sen avulla mielemme tekee hanakasti päätelmiä tavoitteellisista toimijoista, esimerkiksi toisista ihmisistä.
- Ihmisen aivokapasiteetista varsin suuri osa on omistettu päättelylle toisista ihmisistä, lajitovereista ja heidän välisistä sosiaalisista suhteista, huomauttaa kognitiivisen uskontotieteen tutkija, dosentti Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta.
Hän sanoo, että ihmistä lajina luonnehtii kyky ajatella asioita lajitoverien näkökulmasta myös silloin, kun he eivät ole havaittavasti paikalla. Aivomme ovat siis kehittyneet käsittelemään niin sanottuja rekursiivisia rakenteita.
- Minä voin ajatella, että sinä ajattelet, että minä ajattelen, että sinä ajattelet, Pyysiäinen antaa esimerkin Jumala-uskon edellytyksenä olevista rekursiivisista rakenteista.
Vasta tämä kyky asettua toisen asemaan ja kokea samalla itse olevansa jonkun toisen ajatuksen kohteena on tehnyt ihmiselle mahdolliseksi ajatuksen Jumalasta, suuremmasta mielestä, jonka ajatusten kohteena kaikki olemassa oleva on. Simpanssit eivät tähän pysty.
Guthrien nimeämä toimijan tunnistin on Pyysiäisen mukaan supertehokas. Se on niin tehokas, että ihmisen mieli sen avulla kuin itsestään ja lähes vääjäämättä tuottaa ajatuksen tavoitteellisesta toimijasta, Jumalasta.
Miksi epäilijän mieli ei kuitenkaan tuota ajatusta Jumalasta? Tuoreessa Jumalten keinu -kirjassaan Pyysiäinen korostaa, että epäilijän mieli on kyllä samanlainen kuin uskovan mieli, mutta epäilijä on omaksunut omiin uskomuksiinsa kriittisen asenteen. Hän esimerkiksi vaatii, että uskomusten pitää olla keskenään ristiriidattomia, todistusaineiston tukemia ja periaatteessa empiirisesti kumottavissa olevia.
Ihan helpolla epäilijä ei kuitenkaan pääse, koska toimijan tunnistin on niin tehokas. Epäilijä voi vastustaa toimijan tehotunnistimen tuottamia johtopäätöksiä vain ponnistellen ja turvautumalla pohtivaan, reflektiiviseen ajatteluun, jonka avulla kyseenalaistetaan uskonnollisia uskomuksia.
Uskovankin ihmisen kognitiivista järjestelmää uskonnolliset uskomukset Pyysiäisen mukaan koettelevat: informaatiota ei ole helppo käsitellä samanaikaisesti totena ja arvoituksellisena.
Toimittaja: Markku Lehtola
Katsele katkelma ohjelmasta
(RealMedia, kesto 1:55)
Lisätietoa:
Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos
Turun yliopiston uskontotieteen laitos
Tutkittu juttu - tutkittua asiaa tieteestä
Yhden aiheen ohjelma, joka käyttää pääsääntöisesti reportaasin keinoja. Reportaasille ominainen näkökulman monipuolisuus toteutuu. Aiheen käsittelytapa on kriittinen ja journalistinen; asioita kyseenalaistetaan, selvitetään aiheen taustoja. Yhden tutkimussuunnan "totuutta" ei tunnusteta. Kuva tieteestä on laaja-alainen ja monipuolinen.
Kivijalka on tieteessä. Sisältöä ja tarinaa ammennetaan tieteestä ja tutkimuksesta. Tutkittu juttu tarjoaa viikon puheenaiheen. Uusia näkökulmia, tuoreita kasvoja, tutkittua asiaa tieteestä. Tiede on elämyksellistä, mielenkiintoista ja stimuloivaa - se syventää ihmisten ajattelua.