Ikävä äitiä

Tulevalla äidillä on ikävä omaa äitiään!

Olen ollut raskaana 23 viikkoa ja 4 päivää, eli vähän yli 5 kuukautta. Aika on mennyt todella nopeasti! 

Meille tulee vauva heinäkuussa ja todennäköisesti tyttö! Siihen isoon tapahtumaan yritämme koko ajan valmistautua.

Koko perheeni elämä muuttui siitä hetkestä, kun tiesin, että olen raskaana. Minulla ei ole yhtään kokemusta raskaudesta tai vauvoista. Vaikka olen hoitanut paljon veljeni poikaa, kun hän oli yli neljä kuukautta vanha.

Minua jännittää paljon ja joskus jopa pelottaa synnytys ja muut asiat. Äitiysneuvolassa sain puhua siitä pelosta ja mieheni yrittää tukea ja auttaa kotona kuuntelemalla ja halaamalla. Aina hän sanoo minulle: Kaikki menee hyvin! Rehellisesti, mieheni tuki ei riitä minulle! Tarvitsen jotain enemmän.

Olemme miettineet jo pitkän aikaa, mitä vauva tarvitsee ja mitkä ovat välttämättömät ostot. Tärkeimmät asiat ovat lasten pinnasänky ja lastenvaunut. Me kävimme kaupassa katsomassa, mikä sopii meille. Kaupassa eksyin, siellähän on kaikkia ihania tavaroita. Mieheni sanoi: Kylpyammetta ei ole mietitty, se on tärkeä myös! Myyjä sanoi: Sänkyyn pitää ostaa patja, ja suomalaiset ottavat yleensä sängyn reunaan pehmusteet. Katsoin vähän aikaa sitä kylpyammetta ja kuvittelin, pärjäänkö yksin pienen vauvan kanssa!

Muistin, kun äitini auttoi siskoani alussa vauvan pesemisessä. Sitten muistin, kun veljeni auttoi vaimoaan aina siinä. Mieheni voi auttaa minua, totta, mutta miten alussa!

Yhtäkkiä kuulin, kun yksi asiakas sanoi myyjälle heippa. Sitten hän sanoi raskaana olevalle nuorelle naiselle, joka oli mukana: Nyt muistilista on täynnä! Nuori vastasi: Kiitos äiti, katsotaan se läpi uudestaan. He kävelivät minun ohi, katsoin heitä ja itkin yhtäkkiä, en ymmärtänyt edes, miksi tuli tipat silmiin. Sanoin miehelleni: Jos äitini olisi täällä! Myyjä sanoi: Ei se mitään, kohta se on ohi!

Olen kasvanut isossa perheessä, joka oli täynnä rakkautta. Me autoimme toisiamme kaikissa, pienissä ja isoissa asioissa. Meidän kulttuurissamme, kun nainen synnyttää, hänen miehensä vie hänet pois sairaalasta naisen äidin luokse. Nainen jää perheensä luokse niin pitkäksi aikaa, että hän voi hyvin ja jaksaa hoitaa vauvaansa. Joskus nainen voi jäädä jopa 40 päiväksi.

Siskoni jäi meille noin kuukaudeksi ensimmäisen lapsensa kanssa, ja vähemmän seuraavan lapsen kanssa. Siskolla oli vaikeuksia ja psyykkisiä ongelmia synnytyksen jälkeen, ja äitini oli hänelle tukena. Siskoni sai tarpeellista hoitoa kotona, ja äiti auttoi lapsen hoidossa niin kauan, että siskoni pärjäsi yksin. Hänen miehensä ja perheeni silloin hoitivat siskolle kaikki ostokset.

Varpajaiset eli syntymäjuhlat pidimme meillä, kun synnytyksestä oli seitsemän päivää. Silloin vieraat ja sukulaiset tulivat onnittelemaan. Äitini ja enojeni vaimot hoitivat ruoat.

Ainahan seitsemäs päivä pidetään isot juhlat vauvalle. Nuoret tytöt siivoavat ja tiskaavat ruoan jälkeen. Sitten illalla tarjotaan teetä, pähkinöitä ja hunajakakkuja.

Äitini soittaa minulle jatkuvasti ja kysyy, miten voin. Hän on todella huolissaan, miten minä pärjään täällä yksin. Minä olen huolissani hänestä, koska olen varma, että hän ajattelee minua koko ajan. Siskoni lupasi tulla vierailemaan huhtikuun lopussa kymmeneksi päiväksi. Se helpottaa varmasti minun ja äitini oloa.

7.8. on Ramadan paaston jälkeiset Eid-juhlat ja äitini ajattelee, miten vietän niitä täällä yksin! Olen viettänyt joskus juhlia yksin täällä, mutta nyt on eri juttu. Minä kaipaan kovasti äitiäni. Veljeni lupasi tulla viettämään Eidiä kanssamme, ja olen iloinen siitä.

Mutta kuka auttaa minua alussa? Äitiysneuvolassa neuvottiin kutsumaan jonku avuksi, ja lääkäri oli samaa mieltä. Mieheni perhe asuu Tampereen ulkopuolella. Ja minä tarvitsen äitiäni. En tiedä, pystyykö isosiskoni tulemaan? Toivottavasti pystyy.

Toivon, että äitini olisi mukana. Haluan näyttää äidilleni vauvan heti, kun hän syntyy. Toivon, että myös sisarukset olisivat luonani. Äitini ei voi matkustaa tällä hetkellä sairautensa takia. Haluan nähdä hänet ja olla varma, miten hän voi.

Äiti, sinun lapsesi saa kohta lapsen, mutta et ole mukana! Olen surullinen, että näin tapahtuu, mutta emme voi mitään.