Osa 3. Sää

Onko joku ihminen kertonut sinulle, että hän tulee maasta, jonne sinä haluaisit mennä lomalle? Minulle on sanottu niin monta kertaa, koska paikka, jossa asuin Brasiliassa, on samanlainen kuin paratiisi. Aurinko paistaa koko vuoden, ja siellä on kauniita rantoja. Harvoin lämpötila on alle 20 astetta. Sen takia monet ihmiset ovat kysyneet minulta, miksi minä tulin Suomeen, jossa melkein koko vuosi on pimeää ja kylmää. Minä vastaan, että tämä on myös kaunis maa, jossa minulla on erilaisia mahdollisuuksia. Mutta joskus minun on vaikea tottua Suomeen.

Ensimmäinen vuosi Suomessa oli ihana. Kaikki oli uutta ja kaunista, varsinkin kun minä en koskaan nähnyt lunta Brasiliassa. Mutta sen jälkeen tilanne muuttui. Iho tuli kuivaksi, aurinko paistoi vain kolmena kuukautena vuoden aikana jne. Ehkä te ajattelette, että minun täytyy ja haluaisin mennä nopeasti takaisin Brasiliaan. Mutta se ei ole totta.

Brasiliassa minä en koskaan huomannut, miten tärkeä aurinko on elämässämme, koska yleensä aina oli kesä. Vasta kun tulin Suomeen, minä huomasin, miten pimeän ajan jälkeen aurinko antaa energiaa ja onnellisuuden ihmisille. Mutta Suomessa minä opin, että vaikka aurinko on erittäin tärkeä, meidän ihmisten tavoitteemme on vielä enemmän! Tämä tarkoittaa sitä, että me voimme olla iloisia ilman aurinkoa, mutta emme voi olla iloisia, jos emme toteuta unelmiamme.

Minun tapauksessani minun täytyy asua Suomessa, jos haluan saada elämän, josta minä olen aina uneksinut. Niin minä yritän huomata kaiken, joka voi olla hyvää Suomessa myös syksyllä ja talvella. Esimerkiksi minä pidän paljon, kun voin käyttää tyylikkäittä vaatteita, joita en voi käyttää esimerkiksi kotimaassani, koska on liian kuuma. Minusta on hauska nähdä, miten luonto muuttuu vuodenaikojen välillä, ja luulen, että on erittäin mielenkiintoista, kun voimme elää erilaisia kokemuksia samassa maassa vuoden aikana. Suomessa minä voin hiihtää joulukuussa ja kesäkuussa voin ottaa aurinkoa rannalla.

Ehkä mieleni on tyypillisesti brasilialainen. Se tarkoittaa, että me brasilialaiset olemme yleensä positiivisia ja yritämme nähdä hyvän puolen asioista. Minun mielestäni olemme sellaisia, koska Brasiliassa normaalisti elämämme ei ole helppoa ja meidän täytyy taistella kovasti, jos haluamme saada, mitä odotamme. Sen takia olemme aina iloisia ja kiitollisia myös kaikesta pienestä.

Niin minä ymmärrän, mutta olen surullinen, kun näen Suomessa ihmisiä, jotka ovat masentuneita. Monet ihmiset sanovat minulle, että Suomessa on iso määrä ihmistä, jotka tekevät itsemurhan. He sanovat, että ihmiset tekevät näin, koska Suomessa on pimeä ja kylmä, ja monet ihmiset ovat yksinäisiä. Automaattisesti minä muistan Brasilian, jossa joka päivä minä näin ihmisiä, jotka asuvat kadulla ja joilla ei ole ruokaa eikä tulevaisuutta, mutta osaavat olla iloisia, vaikka heillä on vähemmän kuin minimi elämiseen.

Silloin minä haluaisin kertoa teille, jotka tulitte Suomeen, että ymmärrän, että joskus on vaikea sopeutua yhteiskuntaan ja ilmastoon. Mutta meidän täytyy yrittää nähdä hyvä puoli asioista ja myös yrittää olla positiivisia. Minä todella uskon, että me voimme saada kaiken, mitä haluamme, jos voimme uskoa ja työskennellä tavoitteen puolesta.

Minä olen ajattelut kertoa myös muista eroista, joita on Suomen ja Brasilian välillä. Ensi kerralla minä puhun rasismista. Olisiko totta, että Brasiliassa ei olla rasistisia? Näkemiin!