04 Lapsen silmin

Eräänä päivänä, 20-luvun aivan alussa erilaisissa Venäjän kaupungeissa syntyi ihmeellisiä lapsia Danja, Kolja ja Sacha. He ovat oikein erilaisia: heillä oli erilaisia perheitä, erilaisia leluja ja erilaisia luonteita. Mutta he ovat myös oikein samannäköisiä: hyviä, viisaita ja uteliaita.

Pojat joutuivat näkemään paljon huonoa lapsuudessaan: sotia, vallankumouksia, nälkää. Mutta he olivat lapsina. Kun sinä olet lapsi, kaikki maailmassa on oikein mielenkiintoista. Kun joku kiinnostaa sinua, se ei ole enää hirveää. Pojat katsoivat, ajattelivat ja kuvittelivat.

Heistä tuli erinomaisia runoilijoita Daniil Harms, Nikolai Oleinikov, Aleksander Vvedenski. Nuoret miehet tutustuivat toisiinsa Pietarissa, keskustelivat kaikesta ja päättivät perustaa uuden kirjallisuuden seuran ”Oberiu”, jonkun teokset voisivat auttaa kaikkia ihmisiä olemaan hyvällä tuulella ja pärjäämään elämän vaikeuksista hyvin.

Heidän mielestä jokaisen ongelman voi ratkaista jos katsoa sitä epätavallisella tavalla niin kuin lapsuudessa. Yleensä jos nähdä maailman lapsin silmin, kaikki muuttuu iloisemmaksi ja paremmaksi.

Kun sinulle tulee suru, epäselvyys tai pelko, tulisi ihmetellä: ”Mitähän se on, jota mietin pääni puhki? Mitäpä todella on tapahtumassa? Tämä, aivan lähellä sinua, on iso punaruskea kissa. Se myös katsoo sinulle. Mitä se ajattelee? Taivaalla on valkoinen lokki, miten se osaa niin hyvin lentää? Jalkojen alla on lätäkkö, mutta lätäkossä on taivas! Sepä on ihme! Sinä voit käydä tai seisoa tai kuvitella lentäväni. Se on mummo, hän toi sinulle jota herkullista.” Missäpä ”aikuisia ongelmiasi” nyt? ”Ongelma” kreikkaksi on vain ”tehtävä koululaista varten”, se ei voi olla liian vaikeaa.

Neuvostoliiton lapset pitivät oberiun runoista ja kertomuksista oikein. Nykyään, kun me muutuimme aikuisiksi, luemme niitä udestaan ja uudestaan. Ja muistamme niin tarkeaa joskus katsoa maailmaa lapsen silmin.

Mihail