Bahria Bensalem: Pikkutarina
Minä ja merta
Hän heräsi väsyneenä mennäkseen töihin. Oli kesäinen kaunis aamu. Avasi parvekkeen oven ja hymyili uuteen päivään. Kahvi oli valmiina. Otti oman kuppinsa tuijotti siihen, jossa omat kasvot heijastelivat ja alkoi taas haave-elämään, yksin, ilman kahvikaveria!
Kuka kestää kuunnella minua, kun on paljon kerrottavaa!
Kuka kuuntelee kyllästymättä, kun kerron murheistani, unettomuudestani ja ilostani?
Se kuunteli vaan eikä kertonut kenellekään.
On ollut aina minun paras vaarallinen kaveri. Kuunteli minua ja halasi kun itkin eikä koskaan sitä haitannut minun kyyneleeni.
Katsoin sitä, kerroin kaikista, eikä minua hävettänyt kertoessani, eikä ihmetellyt koskaan kuinka tyhmä, naiivia tai taittavaa olen!
Se oli aina valmis vaan kuuntelemaan ja kuuntelemaan. Aamulla odotti minua, yöllä kesti minua ja yökyöpelöi kanssani.
Joskus, kun halasi, houkutteli jäämään sinne sekaan. Joskus halasi niin kovasti, että ei halunnut, että lähden pois. Halasi kunnes halusi saada minut osaksi siitä ja sisältyä minut. Joskus oli niin hiljaa, mutta piristi minua.
Kaipaan sitä!
Kaipaan kertoa sille, että nyt olen eksynyt sieluni ja sydämeni välillä. Osaako auttaa! Kaipaan, että se kuuntelee minua, kuuleeko tästä!
Merta, vaikka kuinka kaipaan. Tunnen, että olen ollut aina osa siitä. Olen ollut aina merellinen.
Meri kuuletko? Osaatko nyt kertoa, kun en osaa itse kaivaa mitä minua vaivaa! Jaksatko vielä kuunnella, kun ei kukaan enää halua!
Saako huutaa tällä kerralla tästä.. Minä kaipaan sinua!
Bahria
(Bahria = merellinen arabiaksi)
Tulosta
Vieraina Eija Kyllönen-Saarnio ja Jaana Rytkönen Infopankista. 
Algerialainen Bahria kertoo ajatuksia äidiksi tulemisesta. 
Monica kiittää kaikkia blogin viimeisessä tekstissä. 
Miksi? Siksi! -keskusteluja mielenkiintoisista aiheista. 