Maurizio Sajeva: Seisoa päällään

Monta kertaa tuli mieleen: miksi ei Suomessa tehdään kun Italiassa? Ja muissa asioissa miksi ei Italiassa tehdä kun Suomessa? Eikö tiedetä tai huomata että olisi joskus parempia toimintatapoja verrattuina niihin jotka me käytämme joka päivä? Tietyt asiat ovat luultavasti niin syvällisesti rakennettu kulttuureissa että on tosi hankala oppia uutta. Mutta ehkä jos tieto liikkuisi tehokkammin, ajan kanssa ei olisi mahdotonta oppia toisistaan.

Minun maa on tunteiden räjähdys, vapaa ajatuksien ilmaisuus. Se on paikka, missä kaikki arvostelee toisiin mutta ei kukaan kuuntele sitä arvostelemista. Se on taas paikka missä on mahdollista elää monin tavoin, koska kun sääntöjen rajat ovat epämääräisiä ja löysiä, siinä kaaoksessa jokainen sanoo mitä tulee mieleen, elää miten haluaa elää, omalla riskillä ja vastuulla.

Se on siis maailma, missä pitää joskus käyttää erilaisia ja omituisia keinoja, jopa seisoa päällään, niin että pärjäisi. Oikeudenmukaisuus riippuu vain ihmisistä, heidän tunteista ja kyvystä tukea toisiaan ilman sääntöjä ja tiettyjä määriteltyjä koodeja. Systeemi sujuu ihmisten innolla, heidän kyvyllä olla hydöllisiä. Riippuu siis ihmisten sydämestä eikä säännöistä, jotka toisaalta ovat usein tosi hyviä mutta vain teoreettisia. Meillä usein ei 'pidä' tehdä mitään, vain 'pitäisi'. Virallisia sääntöjä ja käytäntötapoja ovat kaksi eri asiaa, joskus aika kaukania toisistaan.

Joskus suomalainen sanoi: Italiassa voi löytää paras ja pahin. Kaikki varmaan jonkun verran tietävät meidän vaikeuksista Italiassa, erityisesti tällä hetkellä. Yritin usein kuuvitella mitä Rooma voisi tulla 50 vuoden kuluttua. Ehkä tarvitsisimme joku ihme niin että voisimme rakentaa kehittyneemmin ja oikeudemukaisemmin yhteisön? Tai voisiko, meidän kaaoksessa, löytää rikkautta ja hyvää? Italiassa löytyy luovuutta, joustavuutta, muutoksiin sopeutumisen kykyä, iloinen asenne vaikeuksissakin ja epätarkuutta. Viihtyvyys ja onnellisuus pidetään tärkempinä kuin tehokkuutta ja tarkkuutta. Tunteita tulevat esille ja luovat energiaa.

Asueessani Suomessa olen arvostanut tosi paljon asioita jotka ovat entisin konseptien vastakohdat. Säännöt määrittelee oikeasti ihmisten elämä. Suomi on tehokas maa, missä fokusoidaan tosi asioihin, faktoihin. Siinä ympäristössä jotenkin ihmisten tasoittaminen on näyhty kuin paras mahdollisen käytännön, korkeiden eettisten arvoien mukaan. Suomessa pidetään mielessä koko aika oikeudenmukaisuuden ja demokratian. Toisaalta, juuri siksi kun säännöt ovat selviä kaikille, kultuurisesti usein ihmisille ei anneta mahdollisuutta päättää omasta käyttäytymisestä. Kulttuurisia perinteitä ovat vatimattomuus, hiljaisuus, itsenäisyys, tavallisuus. Moraaliset ja käytännön koodit ovat aika tiukkoja ja tuntuu tosi paljon että muut tavat eivät ole hyväksyttyjä. Eli koen, aavistan, että kaikki mikä on villimpi, tunteellisesti voimakkampi olisi jotenkin paha asia. Tässä mielessä olen rehellisesti usein tuntenut kuin tunteet olisi vankilassa. Ihmiset eivät lähestyy toisiaan. Kasvoista ei usein huomata mikäli henkilö olisi surullinen tai iloinen. Ei puhuta asioista, huomaa vain että jotakin ei ole kunnossa ja asiat usein käsitellään puhumatta, vain ymmärtämättä, joskus ei käsitellä.

Eli, kyseessä on kaksi maata jotka ovat joskus ihan vastakohtia. Monta kertaa olen kysynyt itseltäni: miksi ei puhuta? Mikä olisi pahaa siinä? Vain ymmärretään paremmaksi, ja selittämällä emme vain kerro muille ihmisille, mutta jopa ymmärrämme asiat itse paremmaksi, saamme vastauksia ja muita erilaisia mielipiteitä.

Toki, ihana on ollut Annikin Runofestivaali Tampereella. Olisiko kuitenkin ollut mahdollista että luonnollisesti, ilman järjestelyä ryhmä ihmisiä olisi istunut kuuntelemaan katumusiikkia, istunut lattialla ja taputtanut kädet, luultavasti tutustunut toisiaan ja nostanut meteliä, ilman suunnittelua? Meillä Italiassa usein vapaa aika on siis toisissaan 'vapaa' eli ei suunnitella. Vain ollaan ja päätetään tekemistä ekstempore.

Kuvitelkaa jos Italiassa uusi renassansi tapahtuisi. Ehkä se voisi alkaa väestön nousemisesta, kultuurin, eettisyyden ja moraalisuuden kysynnästä, joka voisi tulla esimerkiksi kun pääsisimme tutustumaan ja arvostamaan enemmän ne Suomalaiset eettiset koodit ja kulttuuriset tavat. Uudet ja viisaat politikot menisi eduskuntaan ja korruptio laskisi huomattavasti lyhyemmissä ajassa. Uudet aktiviteetit tulisivat 'muodikkaat'. Toisaalta Italian kulttuuri tulisi arvostettuna ja osaa joka päivä elämää. Kahviloissa ihmisiä kokoontuisivat ja puhuisivat poliitikasta, filosofiasta ja elämästä. Oppisivat uutta ja keksisivät liiketoiminnat jotka ei vain olisi eettisia, ympäristöystävällisiä ja ihmisten kunnoitettavia, mutta olisi kanssa taloudellisesti tuottavia. Rooma tulisi esiin Euroopan sisällä kuten tulevaisuuden kaupunki ja uutta turismia syntyisi sellaisesta synytyneestä elämästä. Esteettisyyttä kanssa olisi korostetumpi kuin menneisyydessä. Rakentaen uuden silta tai uusia taloja, arkkitehtit keksisi hienoja, klassisia, mutta samalla huipputeknologisia ratkaisuja, jotka luultavasti tulisi esiin tästä Suomen ja Italian kulttuurisen vaihdosta. Uusi turismivirta tulisi Roomaan, mutta tällä kerralla ei katsomaan pelkkästään 3000 vuoden vanhoja nähtävyyksiä, mutta kastomaan erityisesti uusia hienoja rakennuksia, suihkulähteitä, katuja sekä hengittäämään uutta ilmaa. Italialainen luovuus yhdistäisi modernisuutta, sosio-talouden kehitys, teknologia, taide ja kultuuri, sekä myös tuntellisuus yhteen hienoon tulevaisuuden kokonaisuukseen. Yhden parhain kokemuksia maailmassa voisi syntyä.

Koulut ja yliopistotkin voisivat aktivoida uusia ohjelmia, esimerkiksi runoiljoille muusikoille ja kirjailjoille. Italia voisi kasvattaa tosi paljon oma taloutta niiden alojen perusteella, investoimassa niihin koulutuksiinkin.

Vasta silloin voisimme luultavasti sanoa että saimme integroida ja saada Suomen tehokkuutta, luopumatta meidän tunteellisuudesta ja intohimon räjähdyksestä.

Voisin kuvitella miten Suomi voisi tulla 50 vuoden kuluttua, mutta siitä kerrotaan joskus toiste.

Maurizio Sajeva

• Lue lisää vapaasta foorumista ja osallistu keskusteluun