Bahria Bensalem: Kielen oppimisestani

Muutin Suomeen vuonna 2010 tammikuun lopussa. Nyt olen asunut virallisesti kaksi vuotta, yksi kuukausi ja muutama päivä.

Kuudes huhtikuuta oli minun syntymäpäiväni ja ensimmäinen päivä alkeiskurssilla. Minua jännitti uusi ryhmä ja uusi paikka uudessa maassa. Koulun johtaja tuli esittelemään itsensä, opettajat ja koulun opetusmenetelmän. Hän puhui suomea, vaikka en ollut siitä varma! En tiennyt vielä yhtään mitään, en sanakaan. En ymmärtänyt mistä hän puhui. Hän piirsi jotain taululla, josta ymmärsin jotain. Hän puhui ja minä ajattelin olevani väärässä paikassa. No heräsin, kun hän kysyi englanninkielellä, kuka täällä ei ymmärrä mitään. Se olin minä ja eräs toinen tyttö. Johtaja käytti venäjää ja englantia välillä ja selitti meille.

Kurssi alkoi heti kahvitauon jälkeen. Ensimmäinen asia, mitä pitää osata Suomessa, on esitellä itsensä.
 
Minun nimeni on Bahria tai minä olen Bahria. Kuka sinä olet? Hauska tutustua. Kiitos, samoin.

Koko ryhmä esitteli jo. Olin seisomassa toisen opiskelijan kanssa ja yritin muistaa, eikä onnistunut. Miten voi onnistua muut sanat? Voi ei! Olenko tyhmä? Varmasti en ole. Mutta kieli on vaikea. No, miksi sitten muut osasivat jo. Ehkä heillä on melkein samat sanat omassa äidinkielessä. Sata kysymystä oli päässäni. Päätin vaan, että tämä kurssi ei sovi minulle!

Pettymys näkyi hyvin kasvoiltani. Johtaja tuli minun luokseni. Hän oli meidän opettajana sinä päivänä. Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi: ” toista: minun nimeni on..” Me siirryimme seuraavalle opiskelijalle: Minun nimeni …on.. Me jatkoimme muutaman opiskelijan kanssa, kunnes osasin yksin. Hän sanoi: Hyvä!

Pääsin kotiin ja itkin pettymyksestä. En ikinä voi puhua suomea. Kysyin mieheltäni: Osaatko sanoa, minun nimeni on..ja..no, en muista enää. Silloin käytin englantia mieheni kanssa. Mieheni ei nauranut minulle, kun en muistanut. Hän sanoi: ”varmasti osaan”.Vastasin heti ”opeta ne minulle!”. Se kesti koko illan. Olipas rankka päivä.

Kurssi jatkui. Kuvittelin edessäni johtajan ja tunsin hänen kätensä, kun hän kannusti minua. Kaikki opettajat käyttäytyivät kanssamme samalla tavalla, auttamalla ja kannustamalla. Meillä oli runsaasti läksyjä. En ehtinyt koskaan tehdä kaikkea. Aina pyysin apua mieheltäni. Opettajani huomasi sitä ja keskusteli kanssani asiasta. Kerroin totuuden, että niistä on jotain mieheni korjaamaa. En osaa, enkä ehdi! Totesin oikeasti, kuinka tyhmä olin, mistä opettaja tietää minun tasostani, jos mieheni korjaa ja mistä hän tietää kuinka paljon jaksan, jos mieheni auttaa siinä? En saa sitten tukiopetusta enkä opi suomea ikinä sillä tavalla. Se oli toinen virheeni, kun ensimmäinen oli se, että en ollut rohkea, en luottanut itseeni ja vertasin taitoani muihin.

Jonakin päivänä taas tuli pettymys. Mitenhän minä osaan sanoa: ”ensimmäisessä kerroksessa, toisessa kerroksessa…” Vietin koko yön toistaen niitä. Onneksi mieheni jaksoi valvoa kanssani. Aamulla menin innokkaasti kouluun: ” Kyllä minä osaan”. Muistaakseni yksi opiskelija heitti huomion: ” Bahria sinä muistat!” 

Kolme kuukautta on mennyt, osasin paljon sanoja ja peruslauseita. Kotona mieheni huomasi sen ja päätti, että emme enää puhu englantia! Alussa olin vihainen. En pystynyt kertomaan asioista, tunteista.. Oli todella vaikeaa minulle, kun vaihdoin kielen englanniksi. Mieheni heti laittoi sormet korviinsa tai käänsi vaan päänsä ja jatkoi mitä oli tekemässä kuuntelematta, vastaamatta! Joskus käytin Googlia tai kysyin häneltä ihan suoraan vihaisesti: ”käännä sinä ja minä toistan!” Joskus en viitsinyt ollenkaan puhua hänen kanssaan. Korvani oppivat vaan kuuntelemaan ymmärtämättä. Ajattelin kuinka huono mies minulla on. Hän ei tunne minua enää. Mutta se ei kestänyt kauan.

Alkeiskurssi päätyi ja TE: ssa olin yksin ilman miestäni ja pärjäsin ihan suomen kielellä. Enkä huomannut, että olen käyttänyt sitä koko ajan! Kaupassa, lääkärillä ja kelassa, jossa mieheni oli kanssani, mutta aina puhuin ja hän auttoi. En muistanut ikinä, että minulle on tilattu tulkki!

Olin niin ylpeä niistä tuloksista. Onnekas, että joku kannusti kurssin aikana ja hyvin iloinen, kun ymmärsin, miksi mieheni kielsi englannin kielen käyttämisen. Miksi hän näytteli, että hän ei kuuntele minua, hän kärsi myös, mutta hän rakasti minua ja halusi, että opin nopeasti.

Jatkokurssilla, ei ollut paljon mitään vaikeuksia kuin Yki-testi, joka onnistui ja sain taso kolmosen. Puheen ymmärtämisestä sain nelosen. Ansaitsin sen, koska olen kuullut vaikka kuinka paljon suomea, se ei mennyt turhaan.

Koulussa opeteltiin, että kaikki jää passiivimuistiin, mutta emme tiedä koska me käytämme niitä. Tähän asti en voinut ymmärtää mistä ne sanat tulevat, kun puhun. Miten ne muodot nopeasti käsitellään päässäni! Enkä tiedä miten minä opin ajattelemaan suomen kielellä.

Uskon vaan, että kaikki on minun passiivimuistissa ja koulun menetelmä on hyvin onnistunut. Kielitaitoni kehittyy itse päivältä toiseen.

Miksi minä kerron nyt siitä?

Haluaisin vaan antaa vähän rohkeutta alkeiskurssilaisille eniten ja muille, jotka eivät osaa vielä suomea. Sanon: En osaa vielä erinomaisesti sitä, mutta pärjään nyt ilman kenenkään apua. Hoidan kaikki asiani yksin joka paikassa.

Alkeiskurssi on paras mahdollisuus rakentaa vahva kielipohja kuuntelemalla ja harjoittelemalla. Kyllä onnistuu, minä vakuutan.

Olin työelämänvalmennuksessa jossain koulussa suomen kielen opettajan avustajana. Yleensä kuuntelin vaan mitä opettaja sanoi. Kurssin sisältö oli helppo minulle, mutta kuuntelin kuitenkin, koska puhuja oli suomalainen, joka käytti oikeaa kieltä. Ainahan tuli jotain uutta, kun suomalainen puhuu. Opettaja selitti aina, sitten antoi vähän aikaa, että opiskelijat katsovat paperit ja muodot. Silloin näin opiskelijoissa paljon isoja kysymysmerkkejä ja huutomerkkejä. Näin samaa pettymystä, mitä itse tunsin aikaisemmin. Näin heissä ihan itseni kaksi vuotta sitten. Jotkut arabian kielen puhujat pyysivät apua eniten minulta, koska selitin heille arabiaksi ja yritin antaa jotain vastaavaa meidän kielessä. Sitten yritin englannin kielellä muille.

En halunnut koskaan, että jotain jäisi ymmärtämättä, yritin parhaani mukaan ajatellen miten jos heillä ei ole tukea kotona. Autoin heitä tehtävissä enkä huomannut, että heidän opettajansa seurasi mitä minä tein. Hän sanoi minulle: ”Bahria sinulla on oikeasti erikoinen katse, ihana. Jos ottaisin valokuvan, kun odotat, että nyt opiskelija vastaa ihan oikein. Se näkee silmistäsi, että odotat” Varmasti en huomannut, mutta tiedän, että toivoin aina ja vieläkin, että opiskelijat ymmärtävät!

Pääsin samassa koulussa myös tulkiksi. Oli tosi hyvä kokemus minulle tutustua uutteen ammattiin, josta olen nyt kiinnostunut. Pääsin auttamaan enemmän ihmisiä. Tunsin, että se ei ole pelkästään työtä, se on kutsumustyö.

Ajattelin, että minun täytyy unohtaa olevani talous ihminen. Mutta pääsin haastattelun kautta opiskeluun suomalaisten kanssa minun alalla, siis talous alalla.

Olen kertonut joskus kurssikaverilleni, että minulta kysyttiin haastattelussa miten minä pärjään opiskelussa suomalaisten kanssa. En pitänyt tästä kysymyksestä, mutta vastasin siihen, että hyvin. Kaveri sanoi: ”Jos et osaisi suomea, olisitko ollut meidän ryhmässämme?”

Nyt kurssin aikana varmasti opin paljon lisää suomea ja alan sanastoa. Jos tulevaisuudessa elämäni ei onnistu kirjanpitäjänä varmasti se onnistuu tulkkina!

Olen positiivinen, hymyilen elämälleni. Se hymyilee minulle!

– Kun korva oppii kuuntelemaan, se oppii tunnistamaan myös virheitä.
– Kysykää rohkeasti, kun ette ymmärrä jotain. Esim. olen kuullut kerran luokassa, kun opettajani toisti sanan ”kummeli” puhe jäi minulle epäselväksi. Kysyin mikä se on. Se on suomalainen suosittu komedia ohjelma. Sitten ymmärsin mitä hän tarkoitti. Yksi sana voi vaikuttaa paljon puheeseen.
– Kuunnelkaa ja toistakaa. Yle uutiset selkosuomeksi on paras mahdollisuus teille. Itse kuuntelin uutisia näillä sivuilla helpolla tavalla ja sitten kuuntelen Tv:sta niitä uudestaan. Opin ymmärtämään aina. Nautin samaan aikaa selkomatkimisesta. Olen ollut hitaampi tai nopeampi, mutta nyt lähes onnistuu. Huomasin että puhun suomalaisella rytmillä.

• Katsokaa ja nauttikaa: Kielipuoli potilas (Elävä arkisto)

Kiitos paljon nämä sivujen tekijöille siitä, että saamme vaihtaa kokemuksia. Joka kerta kun avaan nämä sivut, opin niistä jotain uutta. Olen kiitollinen jokaiselle ihmiselle, joka yritti auttaa minua, puhumalla, kirjoittamalla tai korjaamalla.

Bahria Bensalem

• Lue lisää vapaasta foorumista ja osallistu keskusteluun