Selkouutisten vieras: Cecilie Ravik

Suomen kielen opiskelijoita on monessa maassa. Yksi heistä on Cecilie Ravik, joka opiskelee suomea Kööpenhaminan yliopistossa Tanskassa.


Kesällä Cecilie sai harjoittelupaikan Suomesta. Harjoittelupaikan etsimisessä Cecilie sai apua paikasta, jonka nimi on CIMO. Nimi tulee englannin kielen sanoista Centre for International Mobility. CIMO auttaa ulkomaisia opiskelijoita tulemaan Suomeen ja suomalaisia opiskelijoita lähtemään ulkomaille opintoja varten.

Cecilie Ravik opiskelee suomea pääaineena, ja hän puhuu jo hyvää suomea.

Cecilie, miten kiinnostuit suomen kielestä?

Lukiossa innostuin pohjoismaista. Minun mielestäni Suomi oli pohjoismaista se kaukainen, jotenkin erilainen maa. Siksi kiinnostuin Suomesta.

Aloin kerätä pohjoismaisten bändien levyjä. Levyjen piti olla maan omalla kielellä, ei englanniksi. Löysin suomalaisista bändeistä Don Huonot. En ymmärtänyt laulujen suomenkielisiä sanoja. Tapasin myös pari suomalaista nuorta Roskilden musiikkifestivaalilla, ja tulin hyvin toimeen heidän kanssaan.

Suomi on vähän ulkopuolinen muiden pohjoismaiden joukossa, koska maan kieli on niin erilainen. Halusin oppia tuon kielen.

Millainen on oma pohjoismainen taustasi?
 
Olen syntynyt Norjassa ja olen vielä Norjan kansalainen. Isäni on norjalainen ja äitini thaimaalainen. Muutimme Tanskaan, kun olin 3-vuotias. Olen mielestäni tanskalainen.

Kieleni vaihtui norjasta tanskaan, mutta en muista, miten se tapahtui. Norjan ja tanskan kielet ovat niin lähellä toisiaan, että kielen vaihto sujui helposti. Sain koulun alussa tukiopetusta tanskan kielessä.

Isäni ja äitini puhuvat minulle vieläkin norjaa, tai oikeastaan norjan ja tanskan sekoitusta, mutta minä puhun heille tanskaa.

Miten suomen kielen opintosi ovat edistyneet?

Kävin ensin suomen kielen kesäkurssin Helsingissä vuonna 2003. Se oli Helsingin yliopiston kurssi, ja opettajana oli Marjukka Kenttälä. Kesäkurssin jälkeen aloitin opiskelut Kööpenhaminan yliopistossa.

Opintojen aikana olen ollut kaksi (2) kertaa vaihto-opiskelijana Suomessa. Kummallakin kerralla olin Tampereella. Halusin tutustua kaupunkiin, joka on pienempi kuin Helsinki. Yhteensä olen ollut Tampereella vuoden ajan.

Nyt suunnittelen maisterintyötä, jonka aiheena ovat Suomi-instituutit eri maissa. Haluan tutkia, millaista suomalaista kulttuuria ne esittelevät ulkomaalaisille. Esittelevätkö ne esimerkiksi suomenruotsalaista kulttuuria?

Mikä suomen kielessä on sinun mielestäsi vaikeaa?

Aluksi sanasto on vaikeaa. Suomi on ihan oma kielensä, muista kielistä ei ole apua suomen ymmärtämisessä. On pakko oppia paljon ihan uusia sanoja.

Joskus myös kielioppi on vaikeaa. On vaikea oppia esimerkiksi se, milloin tulee pääte -lla ja milloin pääte -ssa.

Onko suomen kielessä jotakin helppoa?

Sanasto on melko helppoa, kun vaikea alku on ohi. Tarkoitan tällä sitä, että suomen kielessä sanoja on helppo muodostaa. Kun osaa joukon sanoja, niistä voi tehdä uusia sanoja. Ja jonkin uuden sanan voi ymmärtää, kun huomaa, mikä tuttu sana on sen takana.
 
Kerron esimerkin: Näin liikkeen, joka oli kirjansitomo. En tuntenut sanaa kirjansitomo, mutta sitten muistin sanan sitoa ja ymmärsin, mitä liikkeessä tehdään. Tällä tavalla sanoja ei voi ymmärtää esimerkiksi englannin kielessä.

Millaisen neuvon annat muille suomen opiskelijoille eri maissa?

Tutustukaa suomalaisiin! Monissa maissa on suomalaisia paikkoja, esimerkiksi Suomi-instituutteja, joissa järjestetään erilaisia tapahtumia. Niihin kannattaa mennä mukaan. Tapahtumissa voi tutustua suomalaisiin. Ja suomalaisten kanssa pitää puhua suomea, ei englantia!

Kiitos haastattelusta Cecilie!