Lähetyksen kieli

Selkouutiset on ajankohtaistuokio kuuntelijoille, joiden suomen kielen taidot ovat heikot. Selkouutiset kertoo päivän tapahtumista ja puheenaiheista Suomessa.

Selkouutisissa käytetään helpotettua kieltä, peruskielioppia ja perussanastoa, jota on helppo ymmärtää. Tekstiä on mukautettu ja yksinkertaistettu sanasto-, rakenne-, lause- ja tekstitasolla.

Teksteissä käytetään yleisiä ja lyhyitä sanoja, runsaasti verbejä ja substantiiveja, vähemmän adjektiiveja ja adverbejä. Kieliopillisesti teksti sisältää yksinkertaisia ja frekventtejä rakenteita, esimerkiksi enemmän aktiivi- kuin passiivimuotoja ja vähän verbien nominaalimuotoja. Lauseet ovat lyhyitä, ja niissä käytetään paljon suoraa sanajärjestystä. Lauseenvastikkeita ei käytetä, ja teksti pyrkii konkreettisuuteen, loogisuuteen ja kertomuksenomaisuuteen.

Selkouutisten aiheet pyritään rajaamaan selkeästi, ja niissä sanotaan vain olennainen. Esitysnopeus on hitaampi kuin radiossa yleensä.

Näin radion Selkouutiset määriteltiin vuonna 2003, jolloin pääkohdeyleisöksi otettiin maahanmuuttajat.

Vuonna 2007 sekä maahanmuuttaja- että seniorikuuntelijaryhmissä tehdyn selvityksen perusteella yleisölle miellyttävän kuuntelukokemuksen tuottavassa ymmärrettävässä selkouutislähetyksessä selkokielisyyden eri puolet tukevat onnistuneesti toisiaan.

Lähetyksen tavanomaista uutiskieltä hitaamman tahdin pitää onnistuakseen koskea sekä puheen faktista nopeutta että asioiden esittämisnopeutta; taustoituksen ja toiston vähäisyys tekstissä lisää lähetyksen kokemista nopeaksi. Jos lähetyksen puhenopeus ja sisällöllinen nopeus ovat ristiriidassa keskenään, lähetys koetaan bluffiksi. Hyvä selkoteksti on rauhallisen selkopuheen edellytys. Miellyttäväksi koettu selkopuhe on rakennettu mahdollisimman tutun sanaston varaan, ja puhe on tasaista ja rauhallista, mutta ei innotonta, sen rytmi tuo sanojen ja lauseiden rajat selvästi esiin, mutta on mahdollisimman luonnollinen.

Selkouutisten taustoitukselle on vaikea antaa yksiselitteistä ohjeistusta, koska tietyllä kielitaitotasolla oleva maahanmuuttajayleisö on suomalaisen yhteiskunnan tuntemukseltaan hyvin heterogeeninen. Kielitaidon ja sosiokulturaalisen taidon kehitys eivät kulje tasatahtia. Maahanmuuttajan lähtötausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat paljon sosiokulturaalisen integraation etenemiseen.


Yleisenä ohjenuorana voidaan pitää sitä, että oman elämän arjessa vaikuttavat ilmiöt ovat tutumpia, vaikeus kasvaa sitä mukaan kun siirrytään kohti ”virallista arkea”. Niinpä ”virallisen arjen” ilmiöt kuuluvat lähes poikkeuksetta Selkouutisissa selitystä vaativiin asioihin, aina kansanedustajasta alkaen. Tyylillisesti toimittajan on osattava liikkua selityksen, taustoituksen, kontekstin ja toiston välillä niin, ettei lopputulos vaikuta alentuvalta.

Maahanmuuttajayleisön osalta Selkouutiset tehdään suomen taidoissaan yleisesti käytetyn kuusiportaisen kielitaitotasoasteikon puolimaissa oleville. Kohdeyleisö on perinteisellä Euroopan neuvoston kielitaitotasoasteikolla tasoilla 2–3 ja uudella Eurooppalaisella viitekehyksellä tasoilla A2–B1.

Näillä tasoilla kohdeyleisö
ymmärtää selkeää ja yksinkertaistettua puhetta, joka käsittelee jokapäiväisiä ja tuttuja asioita. Ymmärtää keskeisen ajatuksen radio-ohjelmista, jos aihepiiri on suhteellisen tuttu. Ymmärtää helposti lyhyitä, yksinkertaisia tekstejä ja saa selville pääasiat tuttuja aihepiirejä käsittelevistä teksteistä. Hallitsee yksinkertaisen peruskieliopin ja keskeisen, jokapäiväisiin tilanteisiin liittyvän perussanaston.

Tarkemmin eriteltynä kohdeyleisö hallitsee seuraavat rakenteelliset ja sanastolliset elementit:
• astevaihtelu
• passiivin preesens, imperatiivi ja konditionaali fraaseina (Mennään. Tule! Haluaisin.)
• prepositiot ja postpositiot
• komparatiivi
• partitiivi
• paikallissijat
• 1000 yleisintä sanaa
• sanasto tavanomaisissa tilanteissa, usein esille tuleva sanasto
• opettaa – opettaja
• tavalliset konjunktiot (ja, tai, koska, että, kun)
• nesessiivirakenne (täytyä, tarvita jne.)
• omistusliitteet
• omistusrakenne (Minulla on…)
• 3. infinitiivi (-ma/-mä) ja verbaalisubstantiivi (-minen)

Edistyneempien kuuntelijoiden voidaan olettaa hallitsevan myös seuraavat elementit:
• imperfekti (myönteinen ja kielteinen)
• passiivi, imperatiivi, konditionaali (preesens ja imperfekti, yleisistä verbeistä myös perfekti)
• sijamuodot (ei abessiivi, komitatiivi eikä instruktiivi)
• adjektiivien vertailu
• tavallisimmat lausetyypit
• 1000–2500 yleisintä sanaa
• tavallisimmat yhdyssanat

Perusohjeet:
• Käytetään tavallisia, lyhyitä ja yksinkertaisia sanoja: usein esiintyvät sanat, arkiset ja jokapäiväiset ilmaukset, monimerkityksiset sanat perusmerkityksessään.
• Suositaan verbejä ja substantiiveja: runsaasti verbejä ja substantiiveja, vähemmän adjektiiveja ja adverbejä.
• Jätetään vaikeat sanat ja termit pois, jos ne eivät ole sisällön kannalta keskeisessä funktiossa.
• Jos joudutaan käyttämään vaikeaa sanaa tai termiä, varmistetaan ymmärtäminen toiston ja selityksen avulla.

Sanaston osalta ymmärtämisvaikeuksia aiheuttavat ja siksi vältettävät piirteet eriytetysti:
• yhteiskunnalliset termit selittämättöminä (eduskunta, hovioikeus)
• lyhenteet (YK, VR) selittämättöminä
• verbijohdokset (kehittää/ kehittyy)
• verbiketjut (eivät ole onnistuneet estämään)
• verbi-ilmaukset (pitää yllä)
• vaikeat rektiot (varautuu sähkökatkoihin lisäämällä työntekijöitä)
• puuttuvat verbin seuralaiset (polttaa/polttaa tupakkaa)
• ei-frekventit sanat
• tarkkarajaisuus eli ei-yleinen termi tarpeettomasti
• tarkkarajaisuus eli ei-yleinen termi tarpeellisesti, mutta selittämättä
• vähäinen toisto
• vaikeat taivutusmuodot (useiden miljoonien eurojen lahjukset)
• yhdyssanojen taivutusmuodot (lahjusepäilyjen)
• taivutusmuotoihin pakattu informaatio (ammuttiin kolme/kolmea miestä)
• sanojen suhteisiin pakattu informaatio (poika on pihalla/pihalla on poika)

• Käytetään tavallisia, yksinkertaisia rakenteita.
• Suositaan aktiivimuotoja.
• Vältetään verbien nominaalimuotoja: ollessa, ajateltaessa, tulematta, allekirjoitettava, tutkitun, suunniteltuja.
• Vältetään aikamuodoista pluskvamperfektiä.
• Vältetään harvinaisia lausetyyppejä.
• Vältetään liitepartikkeleita: -kin, -kaan, -han, -pa.
• Ei käytetä harvinaisia sijamuotoja: rahatta, puolisoineen, omin käsin.
• Ei käytetä lauseenvastikkeita.
• Ei käytetä potentiaalia: lienee, tehtäneen, kirjoittane.
• Ei käytetä pelkästään kirjoitetussa kielessä eläviä muotoja.

Perusohjeet lause- ja tekstitasolle:
• Suositaan lyhyitä lauseita.
• Suositaan suoraa sanajärjestystä: subjektin ennen predikaattia ja määritteet (objekti, adverbiaali, predikatiivi) predikaatin jäljessä.
• Käytetään sivulauseita lauseenvastikkeiden sijasta.
• Vältetään viittauksia tekstin osien välillä.
• Vältetään monimutkaisia lauserakenteita: lauseenvastikkeita, pitkiä lauseita, epäselviä viittaussuhteita.
• Esitetään yksi tärkeä asia yhdessä lauseessa.
• Rajataan olennainen tarkasti.
• Pyritään konkreettiseen, loogisesti etenevään ja kertomustyyppiseen tekstiin.
• Käytetään yksityiskohtaista lukua vain, kun sillä todella on merkitystä. Käytetään korkeintaan kahta lukua tekstiä kohden.
• Selitetään vaikeat sanat ja termit. Taustoitetaan vaikeat käsitteet.
• Vaikeissa aiheissa mietitään vielä kerran, mitä todella kannattaa sanoa.

On pidettävä huolta tekstikokonaisuuden:
• loogisuudesta
• kontekstin toimivuudesta
• pääasiassa pysymisestä
• sivupolkujen karsimisesta
• edellytettävän maailmantiedon sopivasta tasosta
• piilomerkitysten karsimisesta

Selkopuheen pitää olla
• tasaista
• rauhallista
• mutta ei innotonta

Puheen rytmin pitää olla
• sanojen ja lauseiden rajat selvästi esiin tuovaa
• mutta ei luonnotonta

Selkouutisten kielen pitää olla selkosuomea
• tekstiltään
• sisällöltään
• puheeltaan

Radio-ohjelmassa toimittajan pitää pystyä toteuttamaan selkokieltä monella eri alueella ja niin, että selkokielisyyden aste eri alueilla on samalla tasolla. Kokonaisuus ratkaisee.

Hyvin taustoitettu selkoteksti ja hyvin esitetty selkopuhe ovat pohjana sellaiselle selkouutislähetykselle, joka palvelee suurinta osaa Selkouutisten sekä maahanmuuttaja- että senioriyleisöstä. Keskiöön nousee puhuttavaksi kirjoitettu ja kuultavaksi tarkoitettu selkouutiskieli, se mitä siltä vaaditaan.