Juomalaulu kohottaa juhlan tunnelman

Taustapeilin vieraina ovat teekkarilaulujen kävelevä tietokirja, Hummeripojat-kvartetin jäsen Ilkka Aaltonen ja suomalaista juomalauluperinnettä elvyttävä muusikko Mika Sundqvist, joka muistetaan myös juomalaulujen SM-kisojen puuhamiehenä.

Mika Sundqvist ja Ilkka Aaltonen edustavat juomalaulujen harrastuksessa erilaisia näkökulmia. Mikalla repertuaari on selkeästi suuntautunut työväen tai tavallisen kansan lauluihin ja Ilkalla snapsilaulut sekä teekkariperinne ovat läheisempiä.

Ilkka Aaltonen määrittelee snapsilaulun.
- Snapsilaulu on hyvin lyhyt ja ytimekäs. Se lauletaan ennen ryypyn ottamista. Ryyppy nautitaan muutamassa sekunnissa ja juodaan samantien. Tähän saakka snapsilaulu-kulttuuria on pidetty pelkästään suomenruotsalaisten yksinoikeutena, mutta kyllä suomenkielisetkin ovat tulossa hyvää vauhtia perässä.

Mikä sitten on juomalaulu?
Mika Sundqvistin mielestä juomalaulun kriteerit täyttää raikulimeiningillä laulettu laulu, jossa kaikki saavat nostaa tuoppia yhtä aikaa ilmaan.

Aaltonen kertoo snapsilauluperinteen lähteneen keskiaikaisesta saksalaisesta kulttuurista. Ruotsiin se rantautui saksalaisten kauppiaiden myötä kun he perustivat kaupunkeja Ruotsin rannikolle. Nykyään snapsilauluperinne on aika ainutlaatuinen ruotsalainen ilmiö.

- Sitä ei juuri missään päin muualla maailmassa nykyään ole. Suomenruotsalaiset ja norjalaiset ovat omineet sitä omiin joukkoihinsa. Ja tietysti suomenkielisetkin ovat alkaneet puuhaan pikkuhiljaa, ensiksi matkimalla ruotsalaisia lauluja ja nykyään jo ihan omia tekemällä. Ruotsalaisten snapsilaulujen tekeminen on huomattavasti helpompaa kuin suomalaisten, koska ruotsalaisten verbit ovat niin lyhykäisiä, esim. mår, tror, får jne.

Ilkan kertoessa ruotsalaisten juomalaulujen tekoniksejä Mikan mielikuvat laukkaavat jo ihan muualla.

- Noista tarinoista tulee kyllä mieleen Ullanlinnanmäki ja kusen väriin kellastuneet teekkarilakit.

Molemmat miehet toteavat juomalaulujen Suomen olevan kahtia jakautunut, sekä kielellisesti että maantieteellisesti. Helsinki-Tampere jakokin on vielä voimissaan. Tampereen työväen juomalaulu on erilainen kuin Helsingin Ullanlinnanmäen juomalaulu.

Sundqvist kertoo ”muun Suomen” juomalaulujen olevan aika synkeää touhua.

- Ei siinä ruotsalaisperinteen kepeyttä pahemmin ole. Ne ovat aika surullisia lauluja, joissa usein murehditaan ja viina on mukana yhtenä tekijänä. Se on sitä suomalais–ugrilaisuutta, jonka joukkoon sekoittuu vähän slaavilaisuuttakin, mollivoittoisia biisejä useasti.

Sundqvistin mukaan firmojen juhlinta on siistiytynyt vuosien myötä, mutta meno pubeissa on nykyään riehakkaampaa.

- Otetaan kovat pohjat kotona ja tullaan pubiin totaalisessa kunnossa notkumaan vasta klo 23 jälkeen. Valomerkin aikaan ei sitten meinaa saada väkeä ulos tuvasta.

Taustapeilin toimittajana Markus Turunen.

Taustapeili 30.04.2013