Maanantaisin klo 11.00 - 11.58, uusinta lauantaina klo 14.00.
Moniajo
Musiikki vaatii rutkasti prosessoritehoa ja kytkentöjä - motoriikka, älyllisyys ja tunneilmaisu yhdistyvät yhtä haastavasti kaikissa genreissä, kaikissa soittimissa. Välilevyjen toimituksen moniajokyky loppui siinä vaiheessa kun piti soittaa viulua ja katsoa jääkiekkoa yhtä aikaa. Siksi päivän ohjelmassa varauksetta ihaillaan viulu-laulajia, neliraajaurkureita ja niitä kummajaisia, jotka soittavat ja säveltävät yhtä aikaa, eli improvisoijia.
Musiikin tukipalvelut
Trendikäs muusikko keskittyy ydintehtäväänsä musiikkiin ja ulkoistaa siihen liittyvät tukipalvelut, mutta Välilevyissäpä keskitytään tukipalveluihin. Musiikin liepeiltä nostetaan arvostuksen kohteiksi deadlinetaikuruudestaan tunnettu kaverigraafikko, edullinen festivaaliorja, Musiikkitalon saunan puuseppä sekä viimeisimpänä ja vähäisimpänä myös musiikkikriitikko, joka hänkin yrittää tuottaa musiikille tukipalveluja omalla tavallaan.
Ohjelma on uusinta viime vuoden huhtikuulta.
Tuntemattomat teemat
Teeman pitää olla yksinkertainen, että se olisi teema. Mutta hyvät säveltäjät eivät osaa säveltää mitään yksinkertaista, joten heidän pitää lainata teemat kakkosdivarin säveltäjiltä tai barokin sävelmassoista. Mutta silloinkin kun kakkosdivarin Paganini lainaa liigasarjan Rossinilta, Paganinin muunnelmat tunnetaan mutta Rossinin aaria on jäänyt unholaan. Välilevyjen teemana onkin korjata tätä epätasa-arvoa penkomalla teemojen alkuperää.
Värityskirja
Ensin tehdään sävellys ja sitten se orkestroidaan. Ikään kuin musiikki muka olisi jonkinlainen värityskirja, jossa ääriviivojen sisustan voi sutata liituväreillä mieleisekseen. Kukaan ei kukaan jaottele oikeaa maalausta ääriviivoihin ja väreihin, mutta länsimaisessa taidemusiikissa tällainen ajattelu on enemmän tai vähemmän voimissaan. Mutta Välilevyissäpä soitetaan kokonaisvaltaisesti kokoonpantua musiikkia, ja jopa sellaista, jossa orkestrointi on koko sävellys.
Kultakorvia
Mitä järkeä on äänittää taidemusiikkia niin hyvin kuin mahdollista, kun sitä kuitenkin kuunnellaan autoradioista, väärin kytketyistä ministereoista tai digitaalisutuksi pakatuista tiedostoista? Onneksi kuulo on alitajuinen aisti, ja hyvä äänitys koskettaa syvemmältä kuin huono. Siksi nämä Välilevyt on omistettu sille harvalukuiselle mutta laadukkaalle äänimiesten joukolle, joka riipii elantonsa Suomen pikkuruisen äänitysteollisuuden pikkuruisesta alalajista, taidemusiikista.
Ohjelma sisältää myös äänimiesvitsin. Sille ei tarvitse nauraa.
Mielikuvituksen musiikkia
Johann Sebastian Bachin sooloviulu- ja soolosellomusiikki vihjaa polyfoniaan muutamalla sävelellä ja antaa kuulijan täydentää loput. Musiikin antama lupaus polyfonisesta musiikista melodiasoittimella on niin houkutteleva, että musiikkiin tartutaan milloin milläkin soittimella. Joskus tyylitaju pettää, joskus avautuu huikaisevia näkymiä. Mutta Bach myhäilee aina, jos sovittajan asenne on sama kuin luuttumestari Hopkinson Smithillä: ”Istua yksin soittimensa kanssa, soittaa joskus kuulemiaan melodioita ja harmonioita ja tehdä niistä omiaan - tässä luovassa hetkessä on alkemiaa, joka on kuulunut muusikon maailmaan ajan alusta asti.”
- Iberia
Päivän Välilevyissä kehotetaan kuulijoita auttamaan Espanjaa talouskriisissä vapaaehtoisella rahoitusjärjestelyllä, jota kutsutaan matkailuksi. Olisi ainakin lämpötilan suhteen mukavampi käydä paikan päällä antamassa kriisituki, kuin antaa se Suomessa verottajan kylmään kouraan.
- Pelkkiä näkyjä
Yritys puhuu visiosta, kun se haluaa oikeutuksen asialle, jolle ei ole muita perusteita kuin konsernitason määräys. Siksi on parempi pitää visiot visusti taiteen puolella, esimerkiksi musiikissa. Säveltäjät ovat aina kutsuneet visioiksi teoksia, joiden outous on ilmeistä. Vain näkyjen selitys on muuttunut ajan mittaan: Hildegard Bingeniläinen oli vielä jumalallinen sanelukone, mutta romantikot toteuttivat jo omaa visiotaan.
- Kun itse tekee saa sellaisen kuin haluaa
Ennen omakustannelevyt olivat klassisen musiikin paariaa, nuhjuista sakkia, joka joutikin pölyttyä levyhyllyn takana. Mutta sitten, joskus 2000-luvun alussa, kaikki muuttui. Nykyään paras, kiinnostavin ja luovin musiikki tehdään ja julkaistaan ihan itse, koska sellainen on helppoa ja järkevää eikä kiinnosta isoja yhtiöitä.
Omakustantajien sankkaan joukkoon ovat marginaalimuusikkojen lisäksi liittyneet isot orkesterit ja jopa konserttitalot.
Ohjelma on uusinta viime syyskuulta.
- Orvokki Itä, Vernon Duke ja kumppanit
Hjördis Tilgmannilla oli hyvä syy ottaa taiteilijanimi - Pia Ravenna sopi työnkuvaan paljon paremmin, vaikka jouduttiin kaivamaan kartastosta. Mutta miksi Sauvo Puhtilalla ja Toivo Kärjellä oli eri nimimerkkejä tusinoittain? Ja ei kai Ernest Pingoud'ta vain hävettänyt, kun hän nikkaroi valsseja Lauri Ilarina?
Salanimillä, taiteilijanimillä ja nimimerkeillä on musiikissa pitkät, hauskat ja kiehtovasti soivat perinteet. Päivän Välilevyissä nimien arvoitukset ratkeavat, kun muiden muassa Peter Warlock, Picander ja E. Väline menettävät identiteettisuojansa.
Ohjelma on uusinta viime vuoden maaliskuulta.
- Yhdistetyt maut
Barokin aikaan taitettiin peistä musiikin kansallisten tyylien paremmuudesta, ja viimein päädyttiin kompromissiin: parasta on kun kaikista otetaan mitä tarvitaan. 1600-luvulta alkaen Eurooppaa yhdistettiin musiikissa lähes federalistisella innolla - esimerkiksi englantilaisen musiikin saksalainen isä Händel sävelsi espanjalaistyylisen kantaatin opiskeluaikanaan Italiassa. Kansalliset tyylit olivat yhtä aikaa ennakkoluulojen hyödyntämistä, hälventämistä ja luomista - ja alituinen huumorin lähde. Ohjelmassa selviää sekin, miksi Aurinkokuninkaan päivällispöydässä 1680-luvulla kuultiin siamilaista musiikkia.
- Bosporin rantamilta
"Istanbul sai Konstantinopolilta kaiken loiston Bosporin rantamilta, nimeä ei Konstantinopolilta Istanbul pitää saanutkaan..." sanoitti Kullervo, ja oli väärässä. Istanbul ei perinyt loistoa vaan rappion, eikä nimikään oikeasti muuttunut. Iskelmätodellisuus ei rakennu tosiasioista vaan peloista. Mutta kun tietomme vaikkapa Istanbulin veroisesta metropolista ovat Kullervon tasoista huttua, kuinka voimme ottaa vastaan musiikkia toisista musiikkikulttuureista? Musica Nova -festivaalin Orient - Occident -teeman jälkilämmössä Välilevyt käy ihmettelemässä Istanbulin musiikkielämää.
- Tauolla
Musiikki ei ole ääntä vaan myös hiljaisuutta. Mutta koska musiikkia opetetaan mutta hiljaisuutta ei, tauon säveltäminen ja soittaminen on vaikeaa. Klassinen esimerkki on Beethovenin Kohtalonsinfonian teema, joka aina alkaa sävelellä vaikka sen pitäisi alkaa tauolla...
Taukojen asiantuntijoina Välilevyissä esitellään mm. Nieminen & Litmanen, Josquin Desprez, Maria Kalaniemi sekä ne kolme säveltäjää, jotka hoksasivat säveltää musiikkia pelkistä tauoista jo ennen John Cagea ja teosta 4'33.
- Rokkia nuoteista
"Amerikkalaisen jazzin löytäminen oli hyvin tärkeä tapahtuma elämässäni, mutta tietoni jazzista ovat peräisin pelkästään nuoteista", tunnusti Igor Stravinsky 1910-luvulla. Afroamerikkalainen populaarimusiikki kiinnosti Euroopan taidemusiikkisäveltäjiä, mutta välittyi Atlantin yli valkaistuna ja siistittynä. Cakewalk, ragtime, charleston ja lopulta myös rock'n'roll olivat kuitenkin sen verran väkevää musiikkia, että tehosivat myös laimennettuina ja nuotinnettuina.
- Kuorosiirappia
Päivän Välilevyt alkavat erittäin miellyttävällä kuoromusiikilla, mutta viimeistään neljännen kappaleen jälkeen se alkaa pahasti ellottaa. Ilmeisesti kauniilla kuoromusiikilla on hyvin niukalti liikkumatilaa. Enintään kaksi lisäsäveltä kolmisointuun eivät mahdollista innovaatioita; pop, jzz ja etno kelpaavat vain mausteiksi, eivät uuden rakennusaineiksi; laulutekniikkakin rajoittaa. Miten murtautua siitä vankilasta, jonka itselleen ovat rakentaneet yhdestä muotista valetut, kaupallisesti menestyneet kuorosäveltäjät?
- Kaikella on määräaika
...ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Luovan työn tekijät tietävät, että Saarnaaja oli oikeassa. Kaikella on määräaika, koska ilman määräaikaa ei olisi mitään. Deadline ei ole armoton vaan armollinen, se antaa työlle mitan ja määrän ja motiivin. Siksi Välilevyissä ihastellaan Iiro Rantalan lanseeraamaa "toimintalähtöistä luovuutta", ja nautitaan voitokkaista deadline-taisteluista musiikissa kautta aikain.
- Särkynyt sävel
Porvarillinen, itseään pettävä taidemusiikin kuulija kuvittelee, että musiikissa hänen sieluansa koskettavat kauneus, kirkkaus ja puhtaus, vaikka oikeasti sen tekevät roso, kohina ja särö. Länsimainen taidemusiikki on liian pitkään arvostanut säveltä hälyn kustannuksella. On terveellistä ymmärtää, että vain särkynyt ääni ymmärtää särkynyttä sielua. On terveellistä kuunnella jouhikkoa, varhaisia sähkökitarasäröjä ja Hammondia.
- Uudenvuodenvaatimukset
Välilevyissä ei etsitä kiinnekohtaa alkaneelle vuodelle hapuilevilla lupauksilla vaan jämäköillä vaatimuksilla. Tiukalta vaatimuslistalta löytyy mm. uusi musiikinlaji, piratismiasennemuutos yllättävään suuntaan ja kulttuuriministerin läsnäolopakon lievennys.
- Musiikin reunaehdot
Mitä musiikki välttämättä tarvitsee, mitä ilman se nääntyy kuoliaaksi? Välilevyissä tätä kysymystä ei kysytä taloudellisten leikkausten kohdentamiseksi vaan musiikin voiman ylistykseksi. Musiikki selviää ilman tilaa, rahaa, koulutusta, perinnettä, kuulijoita - ilman jopa meitä ihmisiä. Tämä on lohdullinen ajatus aikana jolloin musiikkia uhkaa milloin mikäkin puutos ja muutos.
Ohjelma on uusinta tammikuulta 2012.
- Maailman kaunein tanssi
Taidemusiikki on yleensä etäännytetty turvallisen kauaksi tanssin fyysisyydestä. Populaarimusiikista on kyllä ahnaasti lainattu eri tanssilajeja, mutta säveltäjien käsissä ne ovat menettäneet suuren osan yhteydestään liikkeeseen. Mutta eivät kaikkea. Vaikka säveltäjä olisi tyylitellyt tanssilajin kuinka hitaaksi ja koristeelliseksi tahansa, liikkeen pitää kuulua.
Siksi taidemusiikkimaailman kaunein tanssi on sellainen, jota ihan kaikki voivat tanssia, yhdessä. Sitä tanssia sanotaan kävelyksi. Mutta minkä tahtiin?
Ohjelma on uusinta huhtikuulta 2012.
- Lemmen tavaratalo
Talvisesta Suomesta puuttuu monta asiaa, mutta ennen kaikkea rakkautta. Lemmekkäitä silmäyksiä on turha heittää katuvalon himmeydessä, kun kohde piiloutuu tummaan talvitakkiin, ja tulisuudelmat jäähtyvät kun aura-auto heittää loskaa päälle.
Mutta onneksi Välilevyissä, tuossa lemmen tavaratalossa, on tarjolla lemmekkäitä tuotteita moneen tarpeeseen: Lemmentervehdyksiä, -loruja, -runoja, -lauluja, -juomia, -ruokia, ja lopulta koittava lemmenaikakin.
- Sointi kuin 80-prosenttista tummaa suklaata
Alttoviulu on akustisesti liian pieni mutta fyysisesti liian suuri. Miksi siis Johann Sebastian Bach soitti orkestereissa mieluiten alttoviulua? Ja miksi samaa sanotaan Beethovenista, Mozartista, Dvorakista, Schubertista? Välilevyjen alttoviuluspesiaalissa ihmetellään tätä jaloa soitinta, jolle musiikin historiassa on yleensä varattu vain kapea sektori kakkosviulujen ja sellojen välissä. Sektori on laajentunut hyvästä syystä, vaikka J.J. Quantz sanoikin: "Alttoviulua pidetään korkeammissa musiikkipiireissä yleisesti vähäarvoisena. Se voi hyvinkin johtua siitä, että yleensä sitä soittavat henkilöt, jotka ovat vasta aloittelijoita tai joilla ei ole lahjoja menestyä viulunsoitossa, tai siitä, että alttoviulussa on niin vähän hyviä puolia, että kyvykkäitä henkilöitä ei ole helppo houkutella sitä soittamaan."
- Antivälilevyt
Tällä kertaa Välilevyissä unohdetaan unohdetut levyt ja jätetään marginaalit penkomatta, koska välillä tekee hyvää määritellä vaihtoehtoinen mainstreamin kautta. Sitä paitsi kaikkien aikojen tärkeimmät äänilevyt ovat kaikki olleet aikanaan innovatiivisia vaihtoehtoja Caruson levyhiteistä Gouldin Goldbergien kautta Fischer-Dieskaun Schubertiin. Ja vaihtoehtoja ne ovat edelleenkin.
- Kamarimusiikkitähdet?
Ei sellaisia olekaan. On vain tähtiä soittamassa kamarimusiikkia - tai oikeita kamarimuusikkoja. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään tai käy kuten Wigmore Hallissa viime viikolla: jousiorkesterista kuului vai alttoviulu. Mutta hääviä ei ole tähtien kamarimusisointikaan, vaikka siihen turvauduttiin Neuvostoliitossa ja turvaudutaan edelleen isoissa levy-yhtiöissä. Solistilta vaaditaan eri asioita kuin kamarimuusikoilta, tai nokkeluutta.
- Sivusoitinlisä
Orkesterimuusikoille maksetaan sivusoitinlisää, jos he rohkenevat soittaa muuta kuin pääsoitintaan. Sivusoittimista kertyy lisäarvoa myös musiikille. Väärän instrumentin soittaminen ei ole poissa muusikon ydinosaamisesta vaan parhaimmillaan lisää sivistystä ja vapauttaa luovaa potentiaalia. Päivän Välilevyissä kuullaan sivusoittimiaan räpeltämässä mm. Bachia, Paganinia, Perkolaa ja Kuusistoa.
Ohjelma on uusinta joulukuulta 2011.
- Happoa ja emästä
Rock-kukon voi parhaiten kastroida asettamalla hänet sinfoniaorkesterin solistiksi laulamaan laimeiksi sovitettuja hittejään. Orkesterin edessä hämmentyy myös piinkova jatsari, mutta hämmentää samalla koko orkesterin. Happoa ja emästä, sinfoniaorkesteria ja toisen genren solistia, ei pidä yhdistää. Ellei ole ihan pakko.
- Myyttinen parisuhdeopas
Kaikille niille, joita naistenlehtien parisuhdeneuvot kyllästyttävät, Välilevyjen toimitus on koonnut myyttisen parisuhdeoppaan. Onko lemmenkuolo ratkaisu? Miten toimi läheisriippuvuudesta kärsinyt Dido, kun Aeneas lähti? Miten muuttua puuksi kun tuhma jumala ahdistelee? Kannattaako ihmissyöjäkykloopin kanssa kilpailla naisen suosiosta? Miten katsoa elämässä eteenpäin Orfeuksen ja Eurydiken tapaan?
Myyttisen parisuhdeoppaan tarjoamat ratkaisut vaativat soveltamista nykyaikaan, mutta onneksi niiden taustalla soi kaunis musiikki.
- Ennätys!
Felix Baumgartnerin 39 kilometrin laskuvarjohyppy innoitti Välilevyjen toimituksen kartoittamaan musiikin ennätyksiä, vaikka sellaisia ei ole. Kaikki mitä voidaan mitata on epämusiikkia. Silti on mukava tietää, mikä on maailman suurin, äänekkäin tai pienin soitin, kuinka nopeasti voi soittaa Kimalaisen lennon tai Paganinin viidennen kapriisin, ja kuinka hitaasti voi soittaa ylipäänsä.
- Löytäjä saa pitää, kuulijan ei tarvitse
Jos haluaa tehdä merkittävän sävellyslöydön, kannattaa mennä kirjastoon. Esimerkiksi Lontoon kuninkaallisen musiikkiakatemian kirjastosta "löytyi" Händelin Gloria, jonka kansilehdellä luki "Gloria" ja "Hände". Toki Välilevyissä kerrotaan oudommistakin sävellöydöistä, kuten siitä miten Bachin hääkantaatti matkusti Tokion esikaupunkialueelle, ja siitä kuinka Shostakovitshilta Talvisodan voitonjuhliin tilattu kappale esitettiin vasta Kaustisella 2001.
Ja onko sävellysten löytämisellä mitään väliä, kun hyviltä säveltäjiltä löydetään vain huonoja teoksia, ja ne hyvät teokset voi jokainen löytää aina uudelleen, ihan itse?
- Salakirjoitusta sävelin
Musiikillisilla salakirjoituksilla tai nimiaiheilla on pitkät, oikeinkirjoituksen ja logiikan sääntöjä rikkovat perinteet. B-A-C-H on helppo ymmärtää mutta vaikea upottaa fuugaan. D-Es-C-H:nkin tunnistaa, koska se on niin hyvä. Mutta miten Haydnista tulee Haddg ja Ferraran herttuasta D-C-D-C-D-F-E-D? Se on joka tapauksessa selvää, että säveltäjät ovat kuin pojanviikareita - aina salaa kaivertamassa nimiään ja sydänkäpystensä nimiä joka paikkaan, onneksi lähinnä partituureihin.
- Viettää syntymäpäiväänsä huilua soittaen
Jos Preussin kuningas Fredrik II Suuri eläisi, hän viettäisi 300-vuotispäiväänsä huilua soittaen. Hän nimittäin soitti huilua joka ilta, yleensä kuusi konserttoa putkeen ja sonaatit päälle, joten hovisäveltäjillä riitti puuhaa. Välilevyissä muistellaan tätä herrasmiestä, joka oli sekä valistuneen yksinvaltiaan että yli-innokkaan musiikkiamatöörin malliesimerkki ja erittäin kiinnostava persoona: Militantin isän kaunosieluinen poika, jolle musiikki antoi voimaa kestää jopa poikaystävän mestauksen teini-iässä. Mutta oliko hän valistunut myös musiikin yksinvaltiaana?
- Kuulepa tätä!
Alex Rossin Listen to this! on sikäli erikoinen klassisen musiikin kirja, että se on myynyt miljoonia. Kun Ross viime viikolla kävi Suomessa muistuttamassa läsnäolostaan, Välilevyjen toimitus tarttui viimein tuohon merkkiteokseen ja huomasi, että Ross saarnaa samaa estetiikkaa kuin Välilevyt; ja toisaalta kärsii samoista esteettisistä ongelmista. Moniarvoisuus ei ole helppoa toteuttaa klassisen musiikin suppeista lähtökohdista. Tärkeintä on silti sanoa "Kuulepa tätä!" sillä tavalla, että ihmiset kuuntelevat, ja sen Ross osaa.
- Ravi Shankarin matkassa
Ravi Shankar oli kosmopoliitti jo ennen kuin oppi soittamaan sitaria. 1920-30-luvuilla hän kiersi Euroopan showbisneksessä veljensä tanssiryhmän kanssa ja kolusi New Yorkin jazz-kapakat ja Pariisin taideklubit. Ei ihme että hän myöhemmin valikoitui antamaan kasvot intialaiselle taidemusiikille länsimaissa. Shankarin sitar soi Menuhinin konserteissa, hippikulttuurin taustalla ja monessa yllättävämmässäkin paikassa, ja kasvatti monikulttuurisuuteen. Mutta viimeistely jäi Shankaria seuraavalle sukupolvelle...
- Balladi balladien monimuotoisuudesta
Jos samalla sanalla voi puhua illan viimeisistä hitaista, keskiajan polyfoniakokeiluista ja pohjoismaiden kertovasta lauluperinteestä, onko sana käytännöllinen vai yhdentekevä? Balladin merkityshistoria on harvinaisen sekava, ja sekös Välilevyjen toimitusta viehättää. Ja vielä enemmän viehättää se, kuinka modernia ajattelua ja kerrontaa pohjoismaiset balladit sisältävät. Balladien naiset olivat feministejä, jotka syöksivät eeppisen runouden ukkokerhon jalustalta.
- Kun itse tekee saa sellaisen kuin haluaa
Ennen omakustannelevyt olivat klassisen musiikin paariaa, nuhjuista sakkia joka joutikin pölyttyä levyhyllyn takana. Mutta sitten, joskus 2000-luvun alussa, kaikki muuttui. Nykyään paras, kiinnostavin ja luovin musiikki tehdään ja julkaistaan ihan itse, koska sellainen on helppoa ja järkevää eikä kiinnosta isoja yhtiöitä.
Omakustantajien sankkaan joukkoon ovat marginaalimuusikkojen lisäksi liittyneet isot orkesterit ja jopa konserttitalot.
- Soinnista, vireestä ja viritysjärjestelmistä.
Musiikista nauttii parhaiten silloin, kun se soi kauniisti ja hyvässä vireessä. Sointi ja vire riippuu kuitenkin vain osittain soittajan taidosta - oma merkityksensä on myös sillä, minkälaiseen vireeseen soittimet on alunperin päätetty virittää. Kysymys ei ole triviaali, sillä monen nautinnollisen musiikinkuuntelukokemuksen takana on nimenomaan oikein valittu viritysjärjestelmä, joka useinkaan ei ole tasavireisyys.
- Muunnelmien rikkautta
Bachin kontrapunktijärkäleet ovat esimerkkejä musiikin hienoudesta, mutta hänen Goldberg-muunnelmansa ovat esimerkki musiikin rikkaudesta. Kun lähtökohtana on ihmetellä, kuinka loputon musiikin kirjo voi versoa yksinkertaisesta aihiosta, ei ole ihme, että Bachin jälkeen Goldberg-muunnelmia ovat innostuneet muuntelemaan muutkin.
Eikä sekään ole ihme, että Välilevyjen toimitukselle tämä yksinkertaista rikkautta ylistävä teos on lähes pakkomielteenomainen harrastus.
- Järki, Tunteet ja muita laulajia
Barokkimusiikki on täynnä kantaatteja ja oratorioita, joissa eläväisiä aarioita laulavat joko isolla kirjaimella kirjoitetut abstraktiot tai hyvinkin konkreettiset asiat. Näissä Välilevyissä esiintyvät mm. Ikuisuus, Kosto, Seine-joki, Kulta-aika sekä tietysti Järki ja monta Tunnetta, puhumattakaan viekoittelevasta Nautinnosta.
Selvät nimilaput ja rautalangasta väännetyt allegoriat tekevät musiikista yksinkertaista seurata - ainakin yksinkertaisempaa kuin arkielämän tunnesotkuista.
Ohjelma on uusinta vuoden 2011 helmikuulta.
- Kuinka nimetä levy-yhtiö?
Taidemusiikkilevy-yhtiön nimen pitää olla hieno, historiallinen, lyhyt ja täynnä merkityksiä. Mutta mitä tehdä, kun kaikki musiikkiin liittyvät muusat ja jumaluudet on jo niminä käytetty? Vastauksia on löydetty minerologiasta, latinasta, mytologiasta ja isoisän isästä. Ohjelmassa selviää, miksi Naïve-yhtiön nimi on niin naiivi ja mikä oli sen gramofonia kuuntelevan His Master's Voice -koiran nimi ja tarina.
- Polkupyörä - muka autoa parempi kulkuneuvo
Valtakunnallisen polkupyöräilyviikon kunniaksi kuullaan Välilevyjen jokakeväinen pyöräilysaarna, joka on kyynisempi kuin koskaan. Syynä on viikon teema "Polkupyörä - autoa parempi kulkuneuvo". Se on selvä, mutta onneksi suomalainen liikennepolitiikka on tehnyt kaiken mahdollisen korjatakseen tämän epätasa-arvon.
Onneksi saarnan kyytipojaksi tarjoillaan raikasta musiikkia.
- Se pieni ero
Sellon ja gamban soittaminen näyttää maallikon silmiin samalta, mutta auta armias jos rohkenet väittää soittimia sukulaisiksi, saat kimppuusi soitinluokittelijoiden armeijan. Ulkoisesti pieniä mutta musiikin kannalta aivan ratkaisevia eroja löytyy myös vähä- ja paljorivisten haitarien väliltä, urkujen koneistoista ja puupuhallinten porauksista. Pienestä erosta syntyy suuri rikkaus - kuten musiikissa aina.
- Maailman kaunein tanssi
Taidemusiikki on yleensä etäännytetty turvallisen kauaksi tanssin fyysisyydestä. Populaarimusiikista on kyllä ahnaasti lainattu eri tanssilajeja, mutta säveltäjien käsissä ne ovat menettäneet suuren osan yhteydestään liikkeeseen. Mutta eivät kaikkea. Vaikka säveltäjä olisi tyylitellyt tanssilajin kuinka hitaaksi ja koristeelliseksi tahansa, liikkeen pitää kuulua.
Siksi taidemusiikkimaailman kaunein tanssi on sellainen, jota ihan kaikki voivat tanssia, yhdessä. Sitä tanssia sanotaan kävelyksi. Mutta minkä tahtiin?
- Kiinalainen juttu
Miljardin ihmisen markkina! Vaikka muuten ei olisi intoa perehtyä Kiinan kulttuuriin, raha motivoi. Kulttuuri kannattaa kohdata, ties vaikka syntyisi diili. Välilevyjen toimitusta tosin motivoi vain musiikki, joka aina on sitä parempaa, mitä isommat ja vahvemmat kulttuurit törmäävät.
Nyt kohtaavat kiinalainen ja länsimainen musiikki. Ja vaikka kohtaaminen alkoi aikanaan viattomasti yhteislauluista, ohjelmassa kuullaan outoa renessanssipolyfoniaa, rahisevaa käännösiskelmää, banaalia vallankumouslaulantaa sekä pianokonsertto, jonka totalitaristisista juurista Unicefin hyväntahdonlähettiläs on ylpeä.
- Väärässä vireessä
Viulu pitää virittää kvintteihin G D A E, muuten se särkyy tai ainakin soi huonosti. Paitsi että ei säry. Eikä soi huonosti vaan eri tavalla. "Scordatura", sanovat klasarit. "Avoviritys", sanovat pelimannit. Ja virittävät viulunsa palvelemaan musiikkia - ja muusikkoa.
Ohjelma on uusinta viime syyskuulta.
- Musiikin tukipalvelut
Trendikäs muusikko keskittyy ydintehtäväänsä musiikkiin ja ulkoistaa siihen liittyvät tukipalvelut, mutta Välilevyissäpä keskitytään tukipalveluihin. Musiikin liepeiltä nostetaan arvostuksen kohteiksi deadlinetaikuruudestaan tunnettu kaverigraafikko, edullinen festivaaliorja, Musiikkitalon saunan puuseppä sekä viimeisimpänä ja vähäisimpänä myös musiikkikriitikko, joka hänkin yrittää tuottaa musiikille tukipalveluja omalla tavallaan.
- Amatöörien puuhastelua
Mitä siitäkin tulisi, jos vakuutusalan yrittäjä yrittäisi tehdä nykymusiikkia? Osaisiko palkkasotilas muka säveltää hempeitä gambakappaleita? Ja onko terveydenhoitoalan ohjelmistokehittäjästä suomalaisen nykyetnon vientituotteeksi? Päivän Välilevyissä vältetään musiikkialan ulkoistamista ammattilaisille ja kuunnellaan amatöörien puuhastelua. Siitä voi ottaa opiksi.
- Parempaa musiikkia Ruotsista
Miten niin Anders Hillborg on uuden konserttimusiikin pelastaja? Miten niin Tobias Broströmin teoksissa kristallisoituvat tulevaisuuden hyveet? Miten niin Karin Rehnqvist, Lasse Thoresen ja Fredrik Högberg hyödyntävät muita genrejä ja kulttuureita esimerkillisesti?
Pitikö tämäkin päivä nähdä, että ruotsalaiset (ja vähän norjalaisetkin) rikkovat hybriksemme siitä, että suomalaiset säveltäjät ovat parhaita nyt ja tulevaisuudessa.
- Jousen ja kielen välissä
Jos oikein tarkkaan kuuntelee, viulun jousen ja kielen välissä tapahtuu paljon. Tapahtuu enemmän kuin luulisi, sillä nykyviulisteja haukutaan samassa muotissa valetuiksi. Viulistien hienonhienojen sävy- ja tekniikkaerojen tarkka kuuntelu ei kuulu vain Välilevyjen luonnehäiriöisille musiikkinörteille, vaan kaikille jotka rakastavat musiikin värejä.
- Orvokki Itä, Vernon Duke ja kumppanit
Hjördis Tilgmannilla oli hyvä syy ottaa taiteilijanimi - Pia Ravenna sopi työnkuvaan paljon paremmin, vaikka jouduttiin kaivamaan kartastosta. Mutta miksi Sauvo Puhtilalla ja Toivo Kärjellä oli eri nimimerkkejä tusinoittain? Ja ei kai Ernest Pingoud'ta vain hävettänyt, kun hän nikkaroi valsseja Lauri Ilarina?
Salanimillä, taiteilijanimillä ja nimimerkeillä on musiikissa pitkät, hauskat ja kiehtovasti soivat perinteet. Päivän Välilevyissä nimien arvoitukset ratkeavat, kun muiden muassa Peter Warlock, Picander ja E. Väline menettävät identiteettisuojansa.
- Hienostuneisuutta vai kikkailua?
Taidemusiikki kuolee, jos se ei koko ajan etsi uutta. Taidemusiikki kuolee myös, jos tavallinen kansa ei ymmärrä sitä. Ei ihme että balanssi hienostuneen tyylittelyn ja vaikeatajuisen sekasotkun välillä on herkkä. Mutta hauska sitä balanssia on etsiä.
- Lumi tanssii
Kun Suomessa sataa lunta, kaksisataa työmatka-autoilijaa hämääntyy ja törmää toisiinsa. Siksi on aika unohtaa höpinä snowhow'sta ja myöntää, että olemme taantuneet keskieurooppalaiseen lumisuhteeseen, jossa lunta voi tarkastella vain kontrolloimattomana pahantekijänä tai puhtaan esteettisesti. Jälkimmäiseen on tarjolla oikein hyvää ääniraitaa.
- Vivaldi aakkosjärjestyksessä
Pitkän linjan Vivaldi-tutkija Michael Talbotin uutuuskirja The Vivaldi Compendium on näennäisen tylsä, aakkostettu, tiivistetty hakuteos kauan sitten kuolleesta säveltäjästä. Samalla se on innostava kirja, jonka sirpalemainen tieto tarjoaa lukijalle mahdollisuuden itse rakentaa lukemattomista yksityiskohdista merkitysten tarkentuva verkko ja kattava kokonaisnäkemys.
- Kaikella on määrähetkensä
Alku, keskikohta ja loppu. Synty, kukoistus ja kuolema. Länsimainen ihminen yrittää luoda kaoottiseen maailmaansa järjestystä hahmottamalla ilmiöt kaareksi. Sekä jylhä Saarnaaja että monisanainen Oswald Spengler aikanaan saarnasivat, että kaikella on määrähetkensä, ilmeisesti myös musiikilla. Myyttistä alkua ja kukoistavaa kulta-aikaa seuraa nykyhetken merkityksetön, tyhjä, ironinen taide. Ihme kyllä tilanne on ollut sama kaikkina historian nykyhetkinä.
- Musiikin reunaehdot
Mitä musiikki välttämättä tarvitsee, mitä ilman se nääntyy kuoliaaksi? Välilevyissä tätä kysymystä ei kysytä taloudellisten leikkausten kohdentamiseksi vaan musiikin voiman ylistykseksi. Musiikki selviää ilman tilaa, rahaa, koulutusta, perinnettä, kuulijoita - ilman jopa meitä ihmisiä. Tämä on lohdullinen ajatus aikana jolloin musiikkia uhkaa milloin mikäkin puutos ja muutos.
- Mistä niitä sikiää?
Nimittäin suomalaisia kitaralevyjä? Välilevyjen toimitus on ihmetellyt sitä jo kymmenkunta vuotta. Maa on täynnä toinen toistaan parempia kitaristeja, jotka levyttävät minkä kerkeävät. Miksi? Ehkä heillä ei ole muuta tekemistä. tai ehkä se on pakollinen riitti. Joka tapauksessa elämme poikkeuksellista aikaa: Vielä hetken aikaa tämä liikakoulutettujen joukko tuottaa musiikillista iloa.
Ei uskoisi että kaiken tämän aloitti venäläinen basisti.
- Väärään aikaan
Anakronismi on sitä, kun keskiaikaelokuvassa syödään perunamuusia. Perunat ovat väärässä ajassa. Musiikin historia on täynnä anakronismeiksi miellettäviä asioita, ilmiöitä jotka ovat edellä aikaansa tai jäljessä siitä. Mutta kuinka erottaa kertaustyyli jäänteestä, harppaus kehityksestä, kokeilu umpikujasta ja ylipäänsä vanha uudesta? Ajan akanvirroissa pulikoi kirjavaa väkeä 1300-luvun huuruveikoista Uljas Pulkkisiin.
- Kaksin usein kaunihimpi
Kaksin on kaunihimpi, etenkin musiikissa, kun kaksi muusikkoa täydentää toisiaan mutta myös ynnäilee osiensa summaksi liikaa. Mutta miten sen ihanteellisen duokumppanin löytää? Kestävätkö muidenkin sisarusten kuin Labequeien sisarusduot? Voivatko isä ja tytär laulaa lemmenduettoa puhtaan ammatillisesti? Olivatko isä ja poika Oistrah sittenkin vain maatuskanukkeja? Miksi klassisen musiikin menestyksekkäin työ- ja lemmenpari ei mennyt naimisiin?
- Kulttuurivuosi 2011 - politiikkaa ja populismia
Vuosi 2011 antoi kulttuuriväelle Musiikkitalon ja mittaamattoman paljon Sibeliusta. Perussuomalaisten retoriikka "post-modernista tekotaiteesta" palautti kulttuurin polittisen keskustelun keskiöön ja vaiherikkaiden käänteiden jälkeen Suomi sai kulttuuriministeriksi koripalloa ja rap-musiikkia rakastavan vasemmistolaisen populistin (Los Angeles Timesin käyttämä ilmaisu).
Sanomalehtien kulttuurisivujen popularisoinnin ja viihteellistämisen pitkän kehityksen päätteeksi taidekritiikki käytännöllisesti katsoen hävisi suomalaisen printtimedian sivuilta. Vuoden myönteisin uutinen oli Yleisradion rahoitusmallin ratkeaminen, mutta jääkö Yle yksin vastaamaan kaiken ei-kaupallisen kulttuurin näkyvyydestä suomalaisessa todellisuudessa? - Mitä Grammyt kertovat?
Amerikkalainen musiikkiammattilaisten yhdistys NARAS väittää jakavansa levyalan arvostetut Grammy-palkinnot puhtaasti laadullisin perustein, ottamatta huomioon kaupallista menestystä. Uskokoon ken haluaa, mutta tämän vuoden klassisen puolen kategorioiden ehdokkaat sisältävät monta yllätystä. Miten Rautavaaran tiukka Kaivos-ooppera on juonittu mukaan? Ovatko uudet kiinalaiset nokkahuilukonsertot muodissa? Kuka on tämä sangen erinomainen säveltäjä Poul Ruders? Kertooko Grammyjen ehdokasasettelu uusien tuulien raikkaasta tuiverruksesta?
Grammyt jaetaan vasta helmikuussa, mutta jo nyt Välilevyt julistaa yhden varman voittajan.
- Sivusoitinlisä
Orkesterimuusikoille maksetaan sivusoitinlisää, jos he rohkenevat soittaa muuta kuin pääsoitintaan. Sivusoittimista kertyy lisäarvoa myös musiikille. Väärän instrumentin soittaminen ei ole poissa muusikon ydinosaamisesta vaan parhaimmillaan lisää sivistystä ja vapauttaa luovaa potentiaalia. Päivän Välilevyissä kuullaan sivusoittimiaan räpeltämässä mm. Bachia, Paganinia, Perkolaa ja Kuusistoa.
- Se jokin - livenä ja levynä
Välilevyjen toimitus on vääristänyt musiikillisen horisonttinsa kuuntelemalla liikaa levyjä ja liian vähän konsertteja. Vääristänyt siksi, että joku toimii levyllä, joku mystisesti ei, ja sellainen kai pitäisi ottaa huomioon. Karismaa on vaikea määritellä ja vielä vaikeampi taltioida.
- ...paratiisit jotka olemme menettäneet...
Nostalgian voimaa ei voi väheksyä - madeleine-leivoksen ja lehmuksenkukkateen herättämä tunnemyrsky voi tuottaa satoja ja taas satoja sivuja romaania. Välilevyissäkin etsitään kadonnutta aikaa, ihmetellään kohdistuuko nostalgia sittenkin tulevaisuuteen ja kerrotaan miksi musiikki tekee nostalgiasta vielä tavallistakin suloisemman tunteen.
Ohjelma on uusinta viime tammikuulta. - "Most beautiful woodwind adagios"
Hidas musiikki ei ole rauhoittumista tai pakoa vaan liikettä. Pitkä linja virtaa eteenpäin myös sen jähmeän mustan mönjän läpi, jota marraskuuksi sanotaan, ja kuljettaa kuulijaa mukanaan.
Mutta onhan tämä toisaalta myös tunnelmakokoelma kaunista musiikkia puupuhaltimille - mutta markettien musiikkitiskeillä Copland, Stravinsky, Ibert ja Berkeley eivät ehkä ole myyvimpiä nimiä.
- In darkness let me dwell
Itse asiassa pimeydessä asumista ei suomalaisen tarvitse erikseen pyytää, se tulee sen kuuluisan lottovoiton mukana. Otsikon mukaisessa John Dowlandin laulussa kuvaillaan myös pimeydessä asumisen marraskuinen seuraus, kaamosmasennus, jota ohjelmassa ei yritetäkään parantaa.
- Aluksi
Kaksikymmentäneljä esipuhetta ei tee kirjaa, mutta kaksikymmentäneljä preludia on pianoteos. Onneksi Chopin vapautti preludit fuugista, ja onneksi hän määritteli sopivaksi annokseksi korillisen eikä enempää.
Mutta kuka voittaa kilpailun runollisimmasta preludiotsikosta? Ja miksi säveltäjät suhtautuvat sävellajisuhteisiin intohimoisemmin kuin ihmissuhteisiin?
- Pyhäinpäivänsankarit
Viettäkää rauhallista pyhäinpäivää. Älkää hermostuko vaikka kaupat ovat kiinni. Älkää ajatelko hautakynttilöiden ekologisuutta. Älkää murehtiko, jääkö kukaan kaipaamaan kun itse kuolette. Kuunnelkaa renessanssipolyfoniaa ja ihmetelkää, ketä oikeastaan pitäisi muistella ja millaisia tekstejä outoon hybridijuhlaan liittyy.
- Lisää ilmaa!
Viime viikolla Välilevyissä ylistettiin monisanaisesti hankalia ja rajoittuneita barokkipuhaltimia. Journalistisen tasapuolisuuden nimissä nyt annetaan modernien puhaltimien puolustautua. Happirikas musiikkimatka etenee pitkähuilusta vanerisen rakennussarjan kautta torvihumppaan.
- Puhalletaan hiljaisuutta
Keskellä syksyä lehtipuhaltimien valitus kaikuu taajamissa, ja tuntuu että vain volyymilla pärjää. Vastalääkkeeksi ja sielunhoidoksi Välilevyissä tarjoillaan kattaus hiljaisia, samettisia ja pehmeitä barokkipuhaltimia, joiden äänessä on enemmän hiljaisuutta ja kuiskausta kuin sydän kestää.
- Sonaatteja eikun sonetteja
Sonetin muoto on yhtä yksinkertainen kuin sonaattimuoto, mutta Välilevyissä sen ei anneta hämätä. On typerää takertua riimikaavoihin, kun kieli virtaa. Sonetin brändi on 800 vuodessa kehittynyt niin vahvaksi, että se toimii myös ilman varsinaista tuotetta, siis ilman sanoja.
- Kuuro nykymusiikkimesenaatti
Amerikkalainen leskirouva Elizabeth Sprague Coolidge (1864-1953) oli yksi 1900-luvun modernin musiikin merkittävimmistä mesenaateista, joko siitä syystä tai siitä huolimatta ettei kuullut juuri mitään. Kun eräs nuori kuvataiteilija kysyi, miksi rouva Coolidge tuki nykymusiikkia eikä modernia kuvataidetta, rouva vastasi: "Nuori mies, minä saatan olla kuuro mutta minä en ole sokea!"
Ohjelma on toiveuusinta elokuulta 2009.
- Liikaa Sibeliusta - voiko olla?
Viime viikolla Välilevyjen toimitus sulloi traagista maailmanväsymystä tuntien cd-soittimeen levyn, joka oli "taas yksi" - taas yksi alku Sibeliuksen orkesteriteosten kokonaislevytykseksi. Suomalaisilla kapellimestareilla on niitä menossa viisi. Onko se liikaa?
Samaa ihmetteli Kalevi Aho, ja lisäsi, että liikaa Sibeliusta kuullaan myös kotimaisten orkesterien ulkomaankiertueilla.
Mutta haluaisitteko asua maassa, jossa joku määrittelisi sen, paljonko Sibeliusta on sopivasti?
- Väärässä vireessä
Viulu pitää virittää kvintteihin G D A E, muuten se särkyy tai ainakin soi huonosti. Paitsi että ei säry. Eikä soi huonosti vaan eri tavalla. "Scordatura", sanovat klasarit. "Avoviritys", sanovat pelimannit. Ja virittävät viulunsa palvelemaan musiikkia - ja muusikkoa.
- Antiikin runoutta pelkäämässä
Turha kuvitella, että antiikin Kreikan runoja voisi ymmärtää. Esteenä on kauhua herättävät kaksituhatta vuotta kulttuurista muutosta. Taide, yksilö, kulttuuri, kieli - kaikki on muuttunut niin rajusti, että hetkelliset ymmärryksen välähdykset ovat itsepetosta. Vai ovatko? Ja vaikka olisivat, saako niistä silti iloita?
Hämmentävää kyllä, muinaisrunouden kohtaamista voi helpottaa nykymusiikilla.
- Englannin gambayhtyemusiikin historia
Välilevyissä kuullaan tällä viikolla syväluotaava katsaus Englannin gambaconsort-musiikin nousuun, kukoistukseen ja hiipumiseen. Toimittajana Olli Virtaperko.
- ...johon me yhä etsimme sanoja / joka päivä, turhaan
Sittenkään kun minulle ojennettiin kynä ja häthätää repäisty paperi, en saanut mitään aikaan; musiikin ja sanojen välillä ei ollut yhteyttä.
Näin runoili Bo Carpelan, ja runoili totta. Silti suomalaiset runot ovat täynnä musiikkia: viittauksia, lainauksia, muunnelmia, kunnianosoituksia.
Ohjelma on uusinta lokakuulta 2010.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Jarmo "Korkki" Korhonen
Kuinka voi soittaa fagottia turkulaisessa virkamiesorkesterissa kolmekymmentä vuotta ja pysyä järjissään? Jarmo "Korkki" Korhonen sanoo, että se on asennekysymys. Korkin puheista käy ilmi, että myös itämaiselle filosofialle on ollut käyttöä. Joka tapauksessa nämä turkulaiset Välilevyt julistavat kaksoisruokolehtisoittimien ilosanomaa, koska niin tekee myös Korkki.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Tommi Saalas
Toimittaja Kare Eskolan kolmas uskalias kulttuuripääkaupunkimatka verestää vanhoja muistoja - vieraana on Eskolan opiskelukaveri, nykyinen Turun konservatorion yhteyspäällikkö Tommi Saalas. Saalas on syntyperäinen turkulainen, joten tarjolla on aitoa puheenpartta ja paikallista näkökulmaa kulttuuripääkaupunkivuoden touhotukseen.
Ohjelmassa ihaillaan Turun tyylikkäintä rakennusta, kävellään Kakolaan pitkin punaista mattoa ja ihaillaan konservatorion barokkiurkuja jopa ennen kuin Risto Nordell ennättää paikalle.
- Kulttuuripääkaupunkivuosi Välilevyjen ja Mäntän vinkkelistä
Välilevyissä puntaroidaan Euroopan kulttuuripäkaupunki-instituution elinvoimaisuutta, luodaan katsaus juhlavuoden etenemiseen ja pohditaan, miten kulttuurivuosi heijastuisi Turun tulevaisuuteen. Lisäksi Välilevyt vierailee kulttuuripääkaupunkiutta tavoitelleessa Mäntässä kysymässä ajatuksia Turku 2011 -projektin onnistumisesta.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Tero-Pekka Henell
Ex-intendentti, tennisvalmentaja, säveltäjä ja Suomen musiikkielämän pisimmälle viskaava idealinko Tero-Pekka Henell on asunut Turussa jo vuosikymmenen. Hän tietää mihin Turussa kannattaa istua kahville jos haluaa kuvitella olevansa Euroopassa. Hän tietää miten Turun kulttuuripolitiikka eroaa muista. Ja kun Sampsa Oinaala Hesarissa valittaa, että "raskaan organisaation ohjaama kulttuuripääkaupunki tuottaa spektaakkeleita ja elitististä kulttuuria", Henelliltä on hyvä kysyä kommenttia, koska hän on tuottanut Turkuun spektaakkeleita ja elitististä kulttuuria.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Anneliina Koskinen
Unohtakaa Turun tauti ja kulttuuripääkaupunkikritiikki. Sopraano Anneliina Koskinen muutti Itä-Suomesta Turkuun, koska Turussa on hyvä olla keskiaikaan erikoistunut ja monialainen laulaja. Turussa siis oikeasti arvostetaan historiaa!
- Ai kui?
Heinäkuussa Välilevyjen valpas toimitus tekee viisi uskaliasta matkaa Pasilasta Turkuun ja yrittää jäljittää kulttuuripääkaupungin musiikin mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.
Oppaina turuilla, toreilla ja levyhyllyjen välissä on joukko rutinoituneita turkulaisia musiikki-ihmisiä, mutta muuten ohjelman pitäisi olla oma asiallinen itsensä.
Toimittajina Kare Eskola ja Olli Virtaperko.
- Salakirjoitusta sävelin
Musiikillisilla salakirjoituksilla tai nimiaiheilla on pitkät, oikeinkirjoituksen ja logiikan sääntöjä rikkovat perinteet. B-A-C-H on helppo ymmärtää mutta vaikea upottaa fuugaan. D-Es-C-H:nkin tunnistaa, koska se on niin hyvä. Mutta miten Haydnista tulee Haddg ja Ferraran herttuasta D-C-D-C-D-F-E-D? Se on joka tapauksessa selvää, että säveltäjät ovat kuin pojanviikareita - aina salaa kaivertamassa nimiään ja sydänkäpystensä nimiä joka paikkaan, onneksi lähinnä partituureihin.
- Raskasta kuin veturi
...tuumivat monet Arthur Honeggerin musiikista. Mutta ei se sellaista ole, paitsi silloin kun tarvitaan. Aliarvostetun Honeggerin musiikissa on enemmän jazzia kuin Gershwinillä, vaaran tunnetta, voimaa ja liikettä, mutta myös ja ennen kaikkea kontrapunktia, joka yltää pintatasolta aina musiikin syviin merkityksiin saakka.
- Mitä internet tekee aivoillemme?
Nicholas Carrin kirja "Pinnalliset - mitä internet tekee aivoillemme" selittää, kuinka liikainformaatio, työmuistin kuormittuminen ja reaaliaikainen yhteys koko maailmaan muuttavat ajattelumme syviä rakenteita. Jotain outoa tapahtuu - myös siinä miten musiikkia kuunnellaan.
Ohjelma on toiveuusinta tammikuulta.
- Sisävesiristeily
Välilevyjen kesäisen sisävesiristeilyn kohteina ovat Roine, Luonteri, Längelmävesi, Vesijärvi, Saimaa sekä Vättern, ja risteilyohjelmaan kuuluu pohdintoja siitä, kuka mokoma piirusti kaihoisan järvimaiseman suomalaiseen sieluun - ja miksi niitä järviä pitää kiivetä katsomaan "oksalle ylimmälle". Risteilyn aikana Topeliuksen sanat osoittautuvat tosiksi:
"Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet, niiss' ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet."
- "Pyöräile iloa elämään!"
"Pyöräile iloa elämään!" on meneillään olevan valtakunnallisen pyöräilyviikon teema. Jostain syystä viikon järjestäjä, Pyöräilykuntien verkosto ry, ei teeman alla puhu eikä pyöräilyn ilosta vaan kakkostyypin diabeteksesta, ylipainosta ja tuottavuudesta.
- Kuninkaalliset häät
He saivat toisensa, mutta Välilevyjen toimitus ei katsonut sitä televisiosta vaan sulkeutui Yleisradion kelmeään levystöön, turvaan mediapommitukselta, viettämään laatuaikaa turvallisesti, historiallisen häähumun parissa.
On sitä ennenkin hoveissa naitu ja aina on soinut musiikki.
- Lyyrisiä Välilevyjä
Välilevyissä heittäydytään lyyrisiksi, mitä se sitten tarkoittaakaan - ainakaan se ei tarkoita lyyran säestyksellä esitettyä runoutta kuten entisvanhaan. Lukuisia ihastuttavan lyyrisiä kappaleita tarkastellessa käy selväksi, että lyyritön musiikki on mahdottomuus. Silti lyyrisyyttä hävetään - yhden lyyrisen sarjan vastapainoksi on syytä säveltää lyyritön sinfonia.
- Emme ole rasisteja
...nimittäin me sivistyneet taidemusiikin harrastajat. Paitsi joskus ennen, vähän ja vahingossa. Kuten silloin kun Marian Anderson joutui esiintymään ulkoilmassa Constitution Hallin sijaan. Tai silloin kun "mulattinousukas" Joseph Saint-George ei päässytkään Pariisin oopperan johtajaksi.
Rotuennakkoluulot ovat typeriä myös musiikissa, sen vääntää rautalangasta mm. ukrainanjuutalainen säveltäjä Mikhail Goldstein, maailman parhaan musiikkivedätyksen tekijä. Harmi että hän vedätti neuvostoviranomaisia.
- Humalassa oopperassa
Välilevyissä luodataan suomalaisten traumaattista alkoholisuhdetta oopperoiden kautta - ja kyllä, se on yksiselitteisen järkevä tulokulma asiaan, koska oopperaan kuuluu juomalaulu tai pari, ja niiden sävystä voi päätellä yhtä ja toista. Viinanhöyryisessä ohjelmassa Pacius, viinikauppiaan poika, aloittaa juopottelun keskieurooppalaisessa hengessä, Daniel Hjort herättää epäilyksiä kieltäytymällä rohkaisuryypystä ja Jorma Hynnisellekin tarjotaan, mutta hän ei näytä humaltuvan...
- Ei mutta nämähän ovat ihan ok
Musiikin ammattilaiset kuvittelevat hyljeksivänsä puhki soitettuja ikivihreitä. Todellisuudessa he hyljeksivät sitä, että ikivihreitä soitetaan niin huonosti, mikä taas johtuu niiden suosiosta.
Välilevyissä yritetään räjäyttää lika pois barokin kuluneimmista klassikoista ja kuunnella niitä uusin korvin. Lopputulemana on, että Kare Eskola toivoo hautajaisiinsa Albinonin Adagiota. Mutta ei sentään SITÄ Albinonin Adagiota. Joku raja.
- Saraseenit tulevat!
Ajankohtainen keskustelu islamin ja Euroopan vuorovaikutuksesta ansaitsee myös musiikillisen sivuhuomautuksen. Saraseenit, maurit, turkkilaiset, ottomaanit, muslimit ynnä muut ovat vaikuttaneet länsimaiseen taidemusiikkiin mm. hylkäämällä lyömäsoittimia Wienin edustalle ja tulemalla muotiin.
Ohjelma on uusinta viime vuoden tammikuulta.
- Näistä tulee kulttuurivaalit!
Ei vaiskaan. Välilevyjä haluaisi vannoa journalistisen tasapuolisuuden nimiin ja pureskella myös muiden kuin perussuomalaisten vaaliohjelmien kulttuurilinjaukset, mutta niitä ei juuri ole. Suurennuslasin avulla sentään selviää, kuka tukee kulttuurisia kokeiluja, kuka haluaa säilyttää taiteilijat elossa ja kuka aikoo tuhota kansallisen kulttuurin kansainvälisyysstrategialla - ja usein yllätytään.
Tasapuolisen viistoilun lomassa soitetaan musiikkia, joka mm. "tukee eettisen ymmärryksen kehittymistä" ja "suuntautuu rauhan ja kansojen välisen ystävyyden vahvistamiseen."
- Kulttuuripolitiikkaa perussuomalaisittain
Lasketaan koulutustasoa. Annetaan poliitikoille valta päättää taiteen sisällöstä ja rahoituksesta. Manipuloidaan koulujen historianopetusta. Mielipidevalta kunniaan! Näilläkö mennään?
- Minne musiikki menee?
Yleensä musiikki menee sinne, missä sitä on jo ennestään. Sitä ei voi hajasijoittaa. Se tiivistyy kuin painovoiman vetämänä ja sitten katoaa. Musiikinhistorian kaupunkimaantiedettä ei voi ennustaa.
- Järki, Tunteet ja muita laulajia
Barokkimusiikki on täynnä kantaatteja ja oratorioita, joissa eläväisiä aarioita laulavat joko isolla kirjaimella kirjoitetut abstraktiot tai hyvinkin konkreettiset asiat. Näissä Välilevyissä esiintyvät mm. Ikuisuus, Kosto, Seine-joki, Kulta-aika sekä tietysti Järki ja monta Tunnetta, puhumattakaan viekoittelevasta Nautinnosta.
Selvät nimilaput ja rautalangasta väännetyt allegoriat tekevät musiikista yksinkertaista seurata - ainakin yksinkertaisempaa kuin arkielämän tunnesotkuista.
- In the musicals
Välilevyjen toimitus ei yllättäen käynytkään Musica Novassa vaan musikaalissa. Sitäkin oli riittävän vaikea ymmärtää. Vieraantuneisuuden tunteeseen löytyy selityksiä. Ei ole helppoa punoa yhteen puhedraamaa ja laulua, sen ovat muutkin huomanneet, mutta viimein syntyi musikaali!
- Pyytämättä ja yllättäen
Musiikkitoimittajat ovat sikäli oudossa ammatissa, että heille lähetetään levyjä. Monenmoisia levyjä tulee postiluukusta pyytämättä ja yllättäen kuin Jäätteenmäen faksista, ja parhaita ovat ne, jotka menevät väärälle henkilölle. Ei nimittäin pidä kuunnella vain musiikkia josta pitää, vaan myös musiikkia, josta ei vielä tiedä pitävänsä.
- Vuoden levyjä ja piiloviestejä
Tulevana tiistaina Suomen Yleisradio julkistaa Vuoden levy -tunnustuksen saajan, ja ensimmäistä kertaa yleisökin saa äänestää. Sillä ei tietenkään ole valintaan mitään vaikutusta, mutta äänestäkää silti täällä: http://yleklassinenmusiikki.posterous.com/41619627.
Palkitseminen ei ole tunnustuksen antamista hyvin tehdystä työstä vaan palkitsijan keino ottaa itselleen valta määritellä mikä on hyvää, mitä muidenkin tulee kannattaa. Siksi Välilevyissä sekä esitellään ehdokkaat että tulkataan, mitä ehdokkuudella halutaan viestiä.
- Mitä internet tekee aivoillemme?
Nicholas Carrin kirja "Pinnalliset - mitä internet tekee aivoillemme" selittää, kuinka liikainformaatio, työmuistin kuormittuminen ja reaaliaikainen yhteys koko maailmaan muuttavat ajattelumme syviä rakenteita. Jotain outoa tapahtuu - myös siinä miten musiikkia kuunnellaan.
Levyhyllyjen ja tyylilajien väleistä löytyy musiikkia, joka ansaitsee tulla kuulluksi; musiikin seasta löytyy kulttuuria ja tarinoita.
Välilevyjä loksauttelevat paikoilleen musiikkitoimittaja Kare Eskola sekä tarvittaessa säveltäjä Olli Virtaperko.
