Jake Nyman: Muistojen bulevardi - virkistävä keidas ajattomien viihdeklassikoiden ystäville

Kun Muistojen bulevardi alkoi Yle Radio 1:ssä tammikuun 2012 alussa, odottivat ohjelman toimittajat jännittyneinä millaisen vastaanoton se saisi yleisöltä. Miten pääasiassa klassista musiikkia soittavan kanavan kuulijat suhtautuisivat ikivihreisiin iskelmiin ja viihteen valioihin tai elokuvamusiikin ja jazzin klassikoihin?

Pessimistisimmät meistä arvelivat joutuvansa törmäämään populaarimusiikkiin kohdistuvaan arroganttiin suhtautumiseen ja kaikenlaisille murrosvaiheille aina niin tyypilliseen muutosvastarinnan muuriin.

Vaan kuinkas kävikään. Muistojen bulevardi sai välittömästi todella innostuneen vastaanoton ja positiivisen palautteen vyöry oli uskomaton. Kuuntelijaluvut kasvoivat kohisten ja kiitollisimpien kuulijoiden kehut saivat tekijöiden korvat punottamaan mielihyvästä samalla kun he tajusivat vastuunsa ohjelman tason säilyttämisestä. Ikivihreiden soittamiselle oli olemassa siis ilmiselvä tilaus ja väite siitä, että ”tällaista kevyttä musiikkiahan tulee joka tuutista” on kertakaikkisen väärä. Formaattiradioiden soittolistoilta on turha odottaa kuulevansa vaikkapa Frank Sinatran, Édith Piafin, Billie Holidayn, Peggy Leen, Glenn Millerin tai Caterina Valenten levyjä.

Muistojen bulevardin alkuperäinen idea perustui käsitteeseen ’The Great American Songbook’ – ’Suuri amerikkalainen laulukirja’. Sillä tarkoitetaan lähinnä sitä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla syntynyttä musiikkia, jota sävelsivät mm. George Gershwin, Irving Berlin, Harold Arlen, Hoagy Carmichael, Duke Ellington ja Richard Rodgers.

Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että kuuntelijat kaipasivat ohjelmaan enemmän eurooppalaista musiikkia, minkä toiveen tekijät ottivatkin nopeasti onkeensa. Joidenkin mielestä amerikkalaista musiikkia ei pitäisi soittaa lainkaan, koska se on ”mitäänsanomatonta, sietämättömän kepeää viihdehöttöä”. Osa siitä onkin varmaan sellaista, mutta kannattaa pitää mielessä, että esimerkiksi Hollywoodin kulta-ajan suurimmat säveltäjät olivat usein eurooppalaisia emigrantteja: Victor Young syntyi Puolassa, Max Steiner Itävallassa, Dimitri Tiomkin Ukrainassa, Miklos Rózsa Unkarissa, jne.

Kaikki edellä mainitut olivat klassisen koulutuksen saaneita säveltäjiä, joiden töissä heijastui niin wieniläisklassisen kuin romantiikan ajankin musiikki. Tässä mielessä heidän sävelkielensä on aivan yhtä eurooppalaista kuin vaikkapa Michel Legrandin, Nino Rotan tai Erich Wolfgang Korngoldin kohdalla. Tietenkin Hollywoodissa työskentely asetti joskus reunaehtoja säveltämiselle, mutta ammattimiehet osasivat sopeutua siihen. Kun Dimitri Tiomkinilta kysyttiin, että kuinka hän ukrainalaisena osaa säveltää niin hienoa musiikkia amerikkalaisiin lännenelokuviin, hän vastasi ettei hänen kotimaansa arojen ja Yhdysvaltojen preerioiden välillä ole suurtakaan eroa.

Usein kuulee sanottavan, että ”kyllä ennen vanhaan tehtiin parempaa musiikkia kuin nykyään”. Näkemystä on turha ruveta sen paremmin puolustamaan kuin kumoamaankaan, sillä tutkimusten mukaan se musiikki, jota kuulemme nuoruudessamme vaikuttaa meihin koko loppuelämämme ajan. Niinpä Muistojen bulevardikin on katu, joka on päällystetty nostalgian kultaamilla katukivillä. Ja on aivan varmaa, että vielä koittaa päivä, jolloin tämäntyyppisessä radio-ohjelmassa soi Bruce Springsteenin, Palefacen, Metallican, Ultra Bran ja Madonnan musiikki nostalgiannälkäisten kuulijoiden iloksi.

Jake Nyman

_________________
Muistojen bulevardi Yle Radio 1 maanantaista perjantaihin klo 9.05 - 10.00
Äänilevykonsertti. Toimittajina Pasi Hiihtola (maanantaisin), Jake Nyman (tiistaisin), Susanna Vainiola (keskiviikkoisin), Juha-Pekka Sillanpää (torstaisin) ja Pekka Laine (perjantaisin). Tuottaja Tuuli Saarakkala.

Muistojen bulevardi - virkistävä keidas ajattomien viihdeklassikoiden ystäville (pdf)

Lähetä: