Tiistaisin kello 14.00 - 14.55
Madrigaaleja rakkaudesta
"Muut laulakoon sodan jumalasta ja hänen joukoistaan, minä laulan rakkauden sotureista." Näillä sanoilla alkaa Claudio Monteverdin ensimmäinen rakkautta käsittelevä madrigaali. Se on osa kahdeksatta madrigaalikirjaa, Madrigali guerrieri ed amorosi, joka käsittelee rakkauden taistoa ja tuskaa.
Vesimusiikkia - Kuningas juhlii joella
Kun Georg Friedrich Händelin Vesimusiikkia esitettiin Thames-joella, raportoi muuan suurlähettiläs: "Noin kahdeksalta illalla Kuningas saattueineen saapui laivaansa. Viereisellä lautalla soitti orkesteri, joka koostui noin 50:stä muusikosta. Hänen Majesteettinsa oli kuulemastaan niin mielissään, että hän käski soittaa musiikin kolme kertaa, vaikka jokainen esitys kesti tunnin..."
Kuolema ja kirkastus - Strauss myöhäisromantiikan lempiaiheen parissa
Richard Strauss oli 25-vuotias säveltäjä-kapellimestarikomeetta, kun hän sävelsi Kuolema ja kirkastus-sävelrunoelmansa. Henkilökohtaisesti ei siis kuolemaa lähimainkaan. Mutta olihan hän myöhäisromanttinen nuori mies, joka oli lukenut Wagnerin ja Schopenhauerin tekstejä ja kuullut Lisztin ja Berliozin orkesterirunoelmia. Kuolema oli siis mitä loisteliain aihe. Kuolemanpedillään 60 vuotta myöhemmin Strauss oli sitä mieltä, että kuoleminen on juuri sellaista, kuin hän sen Kuolemassa ja kirkastuksessa oli säveltänyt.
Kevätsonaatti!
”Kuinka onnellinen olenkaan voidessani vaeltaa pensaiden ja kasvien lomassa, puiden alla ja yli kivien. Kukaan ei voi rakastaa luontoa kuin minä. Metsät, puut ja kivet kaikuvat niitä vastauksia joita ihminen janoaa”. Näin kirjoitti Ludwig van Beethoven. Viides Sonaatti pianolle ja viululle on saanut lisänimen "Kevät", ja vaikkei se ole Beethovenin keksintö, sopii nimi sonaatille kuin puro metsään.
Prokofjevin huilusonaatti syntyi Uralin kesässä
Sergei Prokofjev vietti sotakesän -43 Permissä Uralin vuoristossa. Hän työskenteli Tuhkimo-baletin parissa ja sävelsi lyyrisen ja briljantin sonaatin huilulle ja pianolle. Teos on raikkaan vapaa uhittelevasta sotapropagandamusiikista.
Ohjelman lopuksi soi kaksi Claudio Monteverdin eroottista madrigaalia.
Palestrina - kirkasta lähdevettä vai sovinnaista kaunolaulua?
Harva länsimainen säveltäjä on saavuttanut sellaista statusta kuin renessanssisäveltäjä Giovanni Pierluigi da Palestrina. Sävellyksen oppikirjoja myöten hän on kirkkaan vokaalipolyfonian malliesimerkki ja katolisen kirkkomusiikin ikoni. Kun kuuntelee Palestrinan musiikkia, voisi ajatella, että säveltäjä itse oli pyhimysmäisen hyveellisyyden perikuva. Kaikkea muuta.
- Aikojen lopun kvartetto
Olivier Messiaenin kvartetossa aika loppuu toisen maailmansodan aikaisella saksalaisella vankileirillä Stalag VIII A. Jääkylmänä tammikuun iltana vuonna 1941 neljä vankia, heidän joukossaan Messiaen itse, kanta-esittävät leirillä sävelletyn apokalyptisen teoksen.
- Stravinskyn Petrushka pursuaa värejä
Igor Stravinskyn Petrushka-baletti kertoo tarinan nukesta, joka alkaa elää ja saa tunteet. Tapahtumat sijoittuvat venäläisille laskiasmarkkinoille 1800-luvulla, kaikkine erikoisine, satumaisine ja groteskeine hahmoineen.
Musiikin häikäisevät värit, rytminen elinvoima ja nopeat leikkaukset tekevät teoksesta elokuvamaisen. - Ravelin luomotussa puutarhassa
Maurice Ravel oli lapsellisen innostunut pienistä mekaanisista leluista ja soittorasioista. Hän piti myös paljon lapsista. Tuttavaperheen lapseílle hän sävelsi nelikätisen pianokappaleen, Hanhiemo-sarjan. Myöhemmin hän muokkasi teoksen hienovireiseksi orkesterisaduksi.
- Mozart matkaa Prahaan
Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfonia no 38 D-duuri, "Prahalainen", esitettiin innokkaan prahalaisyleisön edessä tammikuussa 1787 Figaron häiden esitysten lomassa. Paikalla ollut herra Niemetschek muistelee: ”Sinfoniat, jotka Mozart oli säveltänyt tilaisuutta varten ovat todellisia soittimellisen säveltämisen mestariteoksia. Ne ovat niin täynnä odottamattomia käänteitä, tunnetta ja tulisuutta, että ne välittömästi saavat sielun odottamaan jotain hämmentävän suurenmoista. Tämä koskee ennen kaikkea suurta D-duurisinfoniaa, joka edelleen on prahalaisten suursuosikki, vaikka se on kuultu jo varmaan sata kertaa..."
- Sibeliuksen kuudes sinfonia virtaa monitasoisena välkkeenä
Kirkasta lähdevettä sotkuisten myöhäisromanttisten cocktailien sijaan, sitä Jean Sibelius halusi antaa kuulijoille kuudennessa sinfoniassaan. Teos on Sibeliusta lyyrisimmillään, mutta samalla musiikissa on leiskuvaa draamaa, joka tulee musiikin monitasoisesta muuntumisesta. Kuin veden eri olomuodot kirkkaasta välkehtimisestä jäänlähdön hurjaan pauhuun.
- Tiivistettyä mielikuvitusta
Surrealistinen yömusiikki, intensiivinen pelkistyneisyys ja rytminen räiske yhdistyvät tiiviiseen muotopuhtauteen Béla Bartókin teoksessa Musiikkia jousi- ja kielisoittimille sekä celestalle. Sointivärit ovat kuin maagikon taikasauvasta, ne vievät kuulijan mielikuvituksen harharetkille.
- Klarinetin kisailua Crusellin kvartetossa
Klarinettivirtuoosi Bernhard Henrik Crusell (1775-1838) on ensimmäisiä tunnettuja suomalaisia säveltäjiä. Hän toimi Tukholmassa hovikapellin ykkösklarinetistina ja säveltäjänä. Crusellia arvostettiin suuresti klarinettitaiturina, jonka sointi hiveli korvaa. Säveltäjänä hän on tunnettu ennenkaikkea klarinettikonsertoistaan, mutta myös kamarimusiikissa hänen melodinen ja musikanttinen otteensa tulee hyvin ilmi.
- Tervetuloa kuninkaallisiin häihin!
Poliittisen suurvaltapelin lopputuloksena Ruotsin kruunuprinssi Adolf Fredrik nai preussilaisen prinsessan Lovisa Ulrikan - Fredrik Suuren sisaren- vuonna 1744.
Hovisäveltäjä Johan Helmich Roman
sävelsi musiikkia neljä päivää kestävien häiden juhlintaan. Tämä ns. Drottningsholmsmusiken soi Drottningholmin linnan juhlatilaisuuksissa, seurusteluhetkissä ja seremonioissa. - Keskellä romantiikkaa soi Robert Schumannin Pianotrio d-molli
Vahvaa henkilökohtaista tunneilmaisua lyyrisyydestä intohimoon, klassisia muotoja yhdistyneenä impulsiivisuuten. Vuolasta melodisuutta ja harmonian rikasta vivahteikkuutta. Sellaisia tekijöitä löytyy Robert Schumannin Pianotriosta d-molli op. 63 vuodelta 1847. Ohjelman lopuksi soi musiikki, joka taatusti ei ole romanttista.
- Onnea Witold Lutoslawski, 100 v.!
Yksi 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä, puolalainen Witold Lutoslawski täyttää sata vuotta tammikuun 25. päivänä. Sen kunniaksi Klassikkoparatiisissa soi Lutoslawskin Livre orkesterille. Se on musiikkia, joka kutittaa mielikuvitusta ja piirtelee suuria liikeratoja musiikillisin keinoin.
Ohjelman lopuksi kuullaan maanmies Frédéric Chopinin musiikkia. - Jeux - Debussy pelaa ja leikkii
Jeux tarkoittaa leikkejä tai pelejä. Jeux on myös Claude Debussyn viimeinen orkesteriteos, baletti jonka hän sävelsi Sergei Djaghilevin Venäläiselle baletille vuonna 1912. Tuossa baletissa aiheena on tennis, tai oikeastaan nuoren miehen ja kahden naisen välinen ihmissuhdepeli. Mutta Debussyn sävellys Jeux on ennen kaikkea musiikin vapaata leikkiä, ideoita, aiheita, rytmejä, sointeja ja tekstuureja pelailemassa keskenään.
- Mozartin Pianokonsertto no 21 pursuaa soittamisen iloa
Wolfgang Amadeus Mozart oli ryhtynyt freelanceriksi Wienissä. Näin ollen hän tarvitsi paljon vangitsevaa musiikkia maksullisia konsertteja varten, joissa itse esiintyi solistina ja säveltäjänä. Wienissä syntyi roppakaupalla loistavia pianokonserttoja, myös valoisa konsertto no 21 C-duurissa.
- Schubertin jousikvintetto kuulostelee hiljaisuutta
Franz Schubertin viimeinen kamarimusiikkiteos syntyi vain pari kuukautta ennen säveltäjän kuolemaa vuonna 1828. C-duuri-jousikvinteton kuuluisa hidas osa on hiljaisuuden kuuntelua ja aavistelua. Teoksen myötä Klassikkoparatiisi jää joulutauolle, ja palaa ohjelmistoon tiistiaina 8.1.2013.
- Ilmakuviointia, blues ja ikiliikkuja
1920-luvulla Pariisissa soi jazz. Ensimmäinen maailmansota oli rikkonut menneen maailman illuusiot, ja klassiset säveltäjät hakivat uutta suuntaa musiikkiin. Schönberg vei atonaalisuuteen, Stravinski rytmiseen vapauteen. Moni tarttui uuden ajan ilmiöihin, kuten jazziin. Näin myös Maurice Ravel, jonka viulusonaatti soi epäsentimentaalisena mutta silti intohimoisena.
- Brahmsin nelonen on variaatiosinfonia
Johannes Brahms ei tehnyt säveltämisestä itselleen helppoa. Hän karttoi muoti-ilmiöitä, kuten eksoottisia soittimia, ohjelmamusiikkia ja tyhjää virtuoosisuutta. Hänen sinfonioissaan muoto ja emootio ovat yhtä tärkeitä. Neljäs sinfonia liittää yhteen vahvan tunneilmaisun ja raudanlujan muunnelmarakenteen.
- Erich Korngoldin hurmio
Lapsinerona ja elokuvasäveltäjänä tunnettu Erich Wolfgang Korngold sävelsi vuonna 1920 oopperan Die tote Stadt, josta tuli hänen lopullinen kansainvälinen läpimurtonsa. Tämän jälkeen 23-vuotias Korngold päätti hieman "puhdistautua" säveltämällä pianokvinteton. Hurmioitunut wieniläinen myöhäisromantiikka yhdistyy siinä särmikkäisiin rytmeihin, kirpeisiin harmonioihin ja laulaviin melodioihin. Musiikki ryöpsähtelee ja pursuaa ideoita. Välillä ollaan kuin äkkiväärässä piirroselokuvassa.
- Bartoli livertää Vivaldia
Antonio Vivaldi sävelsi paitsi satoja konserttoja, sonaatteja ja kirkkomusiikkia myös oopperaa. Tämä oli järkevää liiketoimintaa oopperahullussa Venetsiassa 1700-luvulla. Vivaldin ooppera-aariat ovat upeata musiikkia, vahvan ilmaisuvoimaista ja välillä suorastaan romanttista. Ja kukapa aarioita lurittelisi säihkyvämmin kuin laululintu Cecilia Bartoli?
- Mozartin kevyt askel
Wolfgang Amadeus Mozart palasi vuonna 1779 apeissa tunnelmissa Pariisista kotiin Salzburgiin. Työpaikkaa ei ollut löytynyt, äiti oli kuollut ja tyttöystävä antanut rukkaset. Kotona piti palvella tylsää arkkipiispaa. Huvikseen Mozart sävelsi Sinfonia concertanten viululle, alttoviululle ja orkesterille Es-duurissa. Vastoinkäymisistä huolimatta teos on Mozartin hienoimpia konserttoja, jossa solistipari soi kuin rakastunut pariskunta konsanaan.
- Teräsnäppipianisti leikittelee
Sergei Prokofjevin kolmas pianokonsertto syntyi kesällä 1921 nuoren säveltäjän lomaillessa Ranskassa. Takana oli matka Pohjois-Amerikkaan ja Ilveilijä-baletin menestyksekäs ensi-ilta Pariisissa Djaghilevin Venäläisen baletin esittämänä. Kolmanteen pianokonserttoon Prokofjev on ladannut kaiken nuoruuden intonsa, energiansa ja briljanssinsa. Musiikki laulaa lyyrisesti, kujeilee ilkikurisesti ja tykittää rytmikkästi.
- Prokofjevin sadunhohtoinen Romeo ja Julia
Pietarin Kirov-baletti tilasi Sergei Prokofjevilta musiikkia Shaskespearen näytelmään Romeo ja Julia vuonna 1934. Tällöin Prokofjev vielä asui Pariisissa. Pari vuotta myöhemmin
neuvostoviranomaiset olivat saaneet säveltäjän houkuteltua palaamaan Neuvostoliittoon lähes kahdenkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Säveltäessään balettia, Prokofjeville alkoi käydä selväksi mitä Stalinin diktatuuri todellisuudessa merkitsi. Siitä huolimatta Romeo ja Julia on Prokofjevin rakastettavinta ja satumaisinta musiikkia. - Rameau säkenöi
Poikkeuksellisesti Klassikkoparatiisissa ei soi yhtenäinen teos, vaan kapellimesteri Marc Minkowskin sommittelema "Une symphonie imaginaire" - Mielikuvitussinfonia - Jean-Philippe Rameaun oopperoiden orkesterinumeroista. Tiedeossa häkellyttävän värikästä, ilmaisuvoimaista ja aikaansa edellä ollutta musiikkia.
- Kuolemanlaulusta elämän voittoon
Béla Bartók virui elokuussa 1943 kuolemansairaana parantolassa, kun Bostonin sinfoniaorkesterin kapellimestari, Sergei Koussevitsky, tilasi häneltä uuden teoksen orkesterilleen. Hillittömällä intensiteetillä syntyi Konsertto orkesterille. Teos on briljantti, vahva, raju, kouraiseva, tunneherkkä ja loisteliaasti orkestroitu teos, joka antaa koko orkesterin häikäistä viruoosisena soittajistona.
- Kun Jancek luki Tolstoin Kreutzersonaatin
”Mielessäni minulla oli kärsivä nainen, hakattu ja kuolleeksi kidutettu, sellainen josta Tolstoi kirjoittaa Kreutzersonaatissaan.” Näin kirjoitti Leos Janacek ensimmäisestä jousikvartetostaan rakastetulleen Kamilla Stösslovalle. Kun Tolstoin romaanin näkökulma on pakkomielteisen mustasukkaisen aviomiehen, on Janacek eläytynyt tukahdetun vaimon tunne-elämään.
- Onko Kreutzersonaatti vaarallinen?
"Ainakin minuun tuo kappale vaikutti hirvittävällä tavalla; minusta näytti, että minulle avautui uusia tunteita, uusia mahdollisuuksia, joista en ollut siihen asti tiennyt mitään. Näin: ei ollenkaan niin kuin olin ajatellut ja elänyt, vaan aivan kuin sielussani olisi jokin puhunut." Näin muuan murhaaja Pozdnyshev kertoo Beethovenin Kreutzersonaatin herättämistä tunteista Tolstoin samannimisessä romaanissa.
- Debussyn viimeinen hengenveto
”Älä luota mihinkään kappaleeseen joka näyttäisi leijuvan silkkisiivin – se on voinut syntyä sairaan sielun tummimmissa syövereissä.” Näin Debussy kirjoitti ystävälleen koskien sonaattiaan viululle ja pianolle. Debussy oli kuolemansairas, teos jäi hänen viimeisekseen, mutta tunnelma sonaatissa on lämmin ja aistikas. Debussy ei suunnitellut sitä miksikään musiikilliseksi testamentiksi.
- Debussyn Sonaatti huilulle, alttoviulle ja harpulle on sekä arkaainen että moderni
Claude Debussyn Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle on toinen niistä kolmesta sonaatista, jotka Debussy ehti säveltää I maailmansodan aikana ennen kuolemaansa 1918. Huolimatta Debussyn syöpäsairaudesta, sonaatin tunnelma on ilmava ja vapaa. Teos etenee köynnöksenomaisesti, ilman rajuja vastakohtia.
- Sonaatti sellolle ja pianolle aloittaa Debussyn viimeisten sonaattien sarjan
Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Claude Debussytä ei kelpuutettu rintamalle, koska hän sairasti syöpää. Niinpä Debussy kanavoi isänmaalliset tuntemuksensa säveltämiseen. Vastapainoksi musiikin "saksalaistumiselle" Debussy suunnitteli sonaattisarjaa, joka ilmentäisi todellista ranskalaisuutta. Sonaatti sellolle ja pianolle on ensimmäinen suunnitelluista kuudesta sonaatista. Sävelkieli on pelkistettyä, fragmentaarista ja tiivistynyttä. Toimittajana Eva Tigerstedt.
- Viihdettä ja vakavaa, korkeaa ja matalaa, pilailua ja pohdintaa
W.A.Mozartin Serenadi B-duuri on saanut lisänimen Gran Partita, koska se mittasuhteiltaan ja musiikilliselta painoarvoltaan ylittää kaikki 1700-luvun lopun puhallinserenadit. Musiikki on vuoroin auvoisan kuulasta, iloisen pulputtavaa tai musikanttisen remakkaa.
- Ravelin jousikvartetto ei kelvannut kilpailuun
Kun Maurice Ravel sävelsi kvartettonsa vuonna 1903, elettiin Debussyn Pelléas ja Melisande-huumaa. Vanhemman mestarin kvartetto vuodelta 1893 on selvästikin ollut Ravelin mallina, mutta Ravelin sävelkieli on klassisempaa ja kirkkaampaa.
- Musiikki saapuu kaukaa ja loitonee avaruuteen
Jos musiikissa ei ole melodiaa, rytmiä tai harmoniaa, mitä siinä sitten on?
Unkarilaisen György Ligetin kahdessa orkesteriteoksessa, Lontano ja Atmosphères, on värejä, sointikenttiä, tekstuureja, tiheyttä, avaruutta, liikettä, metamorfoosia, lähestymistä, loitonemista, valoja, varjoja... - Debussyn jousikvartetossa välkehtivät vesi ja intohimo
Joku viisas on sanonut, että vuonna 1893 Debussystä tuli Debussy. Takana olivat Wagner-innostus ja perinteinen muotoajattelu. Uudenlainen sävelkieli oli orastamassa, kun työn alla oli Faunin iltapäivä. Jousikvartetto valmistui loppuvuodesta, ja siinä kuuluu musiikillinen murros: se on sekä vanhaa että uutta Debussytä.
- Sibeliuskin sävelsi Pelléas ja Mélisanden
Maurice Maeterlinckin symbolistinen näytelmä Pelléas ja Mélisande esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1893. Se saavutti valtavan suosion, ja Helsinkiin näytelmä saatiin vuonna 1905. Svenska Teaternin esitykseen näyttämömusiikkia sävelsi kansallissankari Jean Sibelius.
- Johan Joachim Agrell, tuo mainio ruotsalainen barokkisäveltäjä
Johan Joachim Agrell eli vuosina 1701-1765. Hän opiskeli Uppsalassa, mutta toimi suurimman osan elämästään Saksassa, ensin hovimuusikkona, ja sitten Nürnbergin kaupungin musiikillisena johtajana. Agrellin italialaisvaikutteinen barokkimusiikki on varsin tuntematonta, mutta puhuttelevaa ja empaattista laadultaan. Se soi ihmiseltä ihmiselle. Ohjelmassa kuullaan kaksi teosta, sinfonia ja kaksoiskonsertto.
- Alkuperäinen Daphnis ja Chloé on sinfoninen fresko
Maurice Ravelin Daphnis ja Chloé on säveltäjän laajin ja sinfonisin teos. Kyseessä on kreikkalaisen Longuksen draamaan perustuva baletti, Daphniksen ja Chloén rakkaustarina. Se sai alkunsa Sergei Djaghilevin tilauksesta, ja oli yksi niistä merkittävistä tuotannoista, joita Venäläinen Baletti esitti Pariisissa 1900-luvun alussa. Ensi-esitys oli vuonna 1912.
- Stravinskyn Petrushka pursuaa värejä
Igor Stravinskyn Petrushka-baletti kertoo tarinan nukesta, joka alkaa elää ja saa tunteet. Tapahtumat sijoittuvat venäläisille laskiasmarkkinoille 1800-luvulla, kaikkine erikoisine, satumaisine ja groteskeine hahmoineen.
Musiikin häikäisevät värit, rytminen elinvoima ja nopeat leikkaukset tekevät teoksesta elokuvamaisen. - Bachia h-mollissa ja D-duurissa
Onko sävellajilla väliä? On, ainakin barokkimusiikissa. Ei ole sattumaa, että Johann Sebastian Bach kirjoitti mittavimman huilusonaattinsa h-mollissa. Teos on laajakaarinen ja tuo mieleen passioajan tunnelman. Cembalon solistinen osuus tuo teokseen polyfoniaa.
- Kevät saapuu laaksoon
Robert Schumannin ensimmäinen sinfonia on saanut lisänimen "Kevät". Schumann kertoi Adolf Böttgerin runon sanojen "kevät sapuu laaksoon" inspiroineen häntä, mutta säveltäjä eli itsekin elämänsä kevättä. Hän oli vihdoin vienyt vihille rakastamansa Clara Wieckin, ja nuori vaimo kannusti miestään tarttumaan uuteen haasteeseen, sinfonian säveltämisen.
- Ranskalaista aistikkuutta
Kesällä 1914 Maurice Ravel oleili Ranskan baskialueella Saint-Jean-de-Luzissa säveltämässä. Työn alla oli pianokonsertto baskilaiseen teemaan, mutta tämän hankkeen Ravel hylkäsi. Sen sijan hän ryhtyi viimeinkin säveltämään teosta, jota oli jo vuosikaudet suunnitellut: Pianotrioa.
- Intiimejä kirjeitä, intohimoista musiikkia
Leos Janácekin toinen jousikvartetto "Intiimejä kirjeitä" kuvaa säveltäjän intohimoa 38 vuotta nuorempaan naiseen. Kamila Stösslová oli naimisissa, eikä vastannut Janácekin tunteisiin. Siitä huolimatta säveltäjän kymmenen viimeisen elinvuoden mestariteokset on sävelletty enemmän tai vähemmän Kamilan kunniaksi.
- Kun Sibelius oopperaa suunnitteli
”Luulen, että minä oikeastaan olen musiikkimaalari ja runoilija. Tarkoitan että tuo Lisztin musiikkikanta on minulle lähintä. Tuo symfoninen runo (sillä tavalla meinasin runoilija).”
Näin Jean Sibelius kirjoitti kotiin Ainolle vuonna 1894 Bayreuthista. Sibelius koki musiikillisen kriisin kohdattuaan Wagnerin massiiviset kokonaistaideteokset. Hänen omat oopperasuunnitelmansa kariutuivat, ja säpäleistä syntyi Lemminkäinen, neljä legendaa orkesterille. - Valaan ääni
1960-luvun lopussa amerikkalainen säveltäjä George Crumb kuuli ryhävalaan laulua äänitettynä. Hän innostui, ja päätti säveltää teoksen, jossa valaan laulu olisi keskeisenä ideana. Vuonna -71 syntyi Vox Balaenae, Valaan ääni, trio huilulle, sellolle ja pianolle.
- Huilukonsertto täynnä tunnetta, draamaa ja retoriikkaa
Carl Philipp Emanuel Bachin (1714-1788) huilukonsertto G-duuri on retoorinen ja dramaattinen. Affektien eli tunnetilojen vaihtelu on salamannopeaa. Oleellinen asia on myös orkesterin ja solistin suhde. Solisti on kuin pääosanesittäjä suuressa näytelmässä, orkesteri kuin draaman kuoro.
- Viulukonsertto kuin talvinen tarina
Vuonna 1936 Sergei Prokofjev päätti muuttaa pysyvästi Neuvostoliittoon lähes kahdenkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Viimeiseksi länsimaissa kanta-esitetyksi teokseksi jäi viulunkonsertto no. 2 g-molli. Se on satumaisen värikäs ja melodinen teos, mutta siinä on myös kirpeyttä, groteskiutta ja iskevää motorisuutta.
- Tyttö ja kuolema
”Tuntuu kuin olisin maailman onnettomin ja surkein ihminen. Ajattele miestä, joka ei enää koskaan tule olemaan terve, ja jonka epätoivo tekee asiat entistä pahemmiksi... joka ilta kun menen nukkumaan toivon, etten enää koskaan heräisi, ja jokainen aamu muistuttaa minua vain eilisen surusta.” Sanat ovat Franz Schubertin, ja työn alla oli jousikvartetto "Tyttö ja kuolema".
- Ransakalaista aistikkuutta
Kesällä 1914 Maurice Ravel oleili Ranskan baskialueella Saint-Jean-de-Luzissa säveltämässä. Työn alla oli pianokonsertto baskilaiseen teemaan, mutta tämän hankkeen Ravel hylkäsi. Sen sijan hän ryhtyi viimeinkin säveltämään teosta, jota oli jo vuosikaudet suunnitellut: Pianotrioa.
- Ludwig v. B. optimistina
Beethovenin neljäs sinfonia syntyi vuonna 1806. Eroican jälkeen Beethoven oli kylläkin aloittanut Viidennen sinfonian säveltämisen, kun muuan kreivi Oppersdorff tilasi häneltä uuden sinfonian. Syntyi sinfonia B-duurissa, joka on täynnä riemukkuutta ja klassista muotoa Haydnin perintöä kunnioittaen, mutta myös Beethovenin omaperäistä rytminkäsittelyä ja retoriikkaa.
- Värikylläinen orkesteritriptyykki
”Olen yrittänyt tehdä jotakin erilaista – jotakin, jota voisi kutsua todellisuudeksi, vaikka typerykset tulevatkin kutsumaan sitä impressionismiksi. Tuo termi on harvinaisen väärinkäytetty varsinkin niiden kriitikkojen toimesta, jotka kuvaavat sillä Turneriä, joka on yksi suurimpia taiteen mysteerin luojia.” Näin Claude Debussy kirjoitti kustantajalleen Durandille koskien orkesteriteostaan Images.
Klassikkoparatiisi avaa polkuja musiikkiin.
Joka tiistai soi suurimuotoinen teos, jonka Eva Tigerstedt ensin esittelee.
