Anton Nikkilä

Smooth Variations I
Smooth Variations II
Smooth Variations III

Kappaleet ovat syksyllä 2010 ilmestyvältä "Smooth Variations" -albumilta. Säv. Anton Nikkilä.

Pekka Airaksinen: "Anton Nikkilä" (2010, öljy kankaalle, 90 x 60)

Ensimmäisen kerran...

osuin Jukka Mikkolan aaveradion taajuuksille 15-vuotiaana alkuvuodesta 1980. Mikkola oli tuolloin punklehti Hilseen avustaja ja teki lehteen jutun amerikkalaisesta The Residents -yhtyeestä. Innostuin siitä niin paljon, että kirjoitin hänelle kirjeen, jonka sisällöstä en muista enää mitään. Paluupostissa tuli ruhtinaallinen yllätys: kolme puolentoista tunnin kasettia Residentsin ja muiden heidän levy-yhtiönsä Ralph Recordsin artistien musiikkia. Tapaus taisi olla suorastaan myöhemmän elämäni kannalta merkittävä. Saman vuoden kesänä perustin luokkatoverini Mika Taanilan kanssa Ralph Recordsia monessa asiassa imitoineen kasettimerkin Valtavat Ihmesilmälasit Recordsin (jonka eräällä kokoelmalla oli mukana myös Jukka Mikkola & Jyrki Siukonen), ja oman julkaisukanavan luominen sai aikaan sen, että aloimme suhtautua omaan musiikin tekemiseemme määrätietoisemmin.

Joskus 80-luvun alkupuolella (1984?) teki suuren vaikutuksen myös se, kun kuulin ensimmäisen kerran Mikkolaa valtakunnallisilla ääniaalloilla. Ohjelma oli nimeltään Kovan päivän ilta, mutta tavanomaisen rockin ja siihen liittyvän jorinan sijasta kuultiinkin monenlaista avaruusromu-musiikkia, josta ei puhuttu yhtään mitään, ja sen lomassa assosiatiivisessa hengessä pitkiä sitaatteja nimettömäksi jätetyistä kaunokirjallisista teoksista. Aika on saattanut kullata muistot, mutta ohjelman (tai ehkä näitä Avaruusromujen esiasteita oli useita?) toiveuusintaa voisi perustella vaikkapa siten, että se loi oman lajityyppinsä, joka ei ollut radiofoniaa eikä ainakaan viihdettä tai asiaa, vaan loistavan runollinen kokonaisuus kiinnostavaa musiikkia ja kirjallisuutta.

En muista, oliko Avaruusromua alusta lähtien edellä kuvailtua informatiivisempi ja "journalistisempi" ohjelma, mutta epäilemättä sillä on ollut suuri merkitys esimerkiksi The Residentsin ja ennen kaikkea alan kotimaisten tekijöiden musiikin tunnetuksi tekemisessä.

Syksyllä 2002 olin Avaruusromuissa haastateltavana Avanto-festivaalin ulkomaisten artistivieraiden isännän ja tulkin sekä musiikintekijänkin ominaisuudessa. Suorassa lähetyksessä olivat mukana venäläiset Alexei Borisov ja Richardas Norvila (aka Benzo) sekä itävaltalaiset Franz Pomassl ja Alois Huber. Varsinkin Huber puhui hienosti siitä, miten "kokeellinen muusikko voi kulkea pelottomasti eteenpäin elämässään", sillä hänen musiikistaan perinteiset rakenteet "rytmi, melodia ja harmonia" ovat jo haihtuneet samalla tavalla kuin yhteiskunnan perinteiset tukirakenteet ovat haihtumassa. Heti tämän jälkeen pantiin päälle Pomasslin kokonaan säröisestä rutinasta ja pistävästä vinkunasta koostuva kappale, ja palautetta tuli heti. Radiomafian futuristisen studiokonsolin hälytysvalot alkoivat vilkkua vimmatusti, space comandante Mikkola nosti lankapuhelimen luurin ja ohjasi puhelun äänen kaiuttimiin, jotta mekin kuulisimme sen. Puhelu oli YLEn lähetyskeskuksen lähetyksenvalvojalta, joka ilmoitti huolestuneena: "Teiltä tulee sieltä pelkkää häiriötä!" Muistaakseni kaikki studiovieraat suhtautuivat tilanteeseen täysin asiaankuuluvana välikohtauksena ja vajosivat takaisin mietteisiinsä. Mikkola selosti tyynesti lähetyksenvalvojalle, että siltä musiikin tulikin kuulostaa, ja lähetys jatkui jouhevasti eteenpäin.

www.nbresearchdigest.com/nikkila

Lähetä: