Kamferitipoista Xyzaliin

Tyttäremme oli vuoden vanha kun hän sai ensimmäisen korvatulehduksensa. Siihen määrättiin kipulääkkeeksi Pronaxen -nimistä lääkettä. Se oli tehokkaampaa kuin muut kuumeenalennuslääkkeet ja sitä sitten keskellä yötä vaimon kanssa silmät sihrustaen mittailimme itkevälle lapsellemme.

Joskus yöllä annosteluruiskua täyttäessäni aloin tutkia arvovaltaisen kokoisen ruskean lasipullon etiketistä mitä oikein olen syöttämässä lapselleni. Lääkkeen koko nimi on apteekkikielellä Pronaxen oraalisuspensio. Oraali tarkoittaa suun kautta nautittavaa, suspensio taas on kemiaa ja tarkoittaa eräänlaista nestettä, jossa on kiinteitä hiukkasia. Selvää hommaa.

Eniten minua kiinnosti kuitenkin lääkkeen vaikuttava ainesosa. Se oli minulle ennestään tuntematon aine: naprokseeni. Tulehdusta ja kipua lievittävä lääke nivelreumasta kuukautiskipuihin. Tuhtia tavaraa, oletan!

Sana naprokseeni jäi vaivaamaan nukahtamista odotellessani. Yhtäkkiä tajusin: kun vaihtaa vaikuttavan aineen ensimmäiset tavut na ja pro keskenään, saadaan sana pronakseeni, Pronaxen – eli lääkkeen kauppanimi! Eikä Pronaxen ole ainoa sanaleikki naprokseenia sisältävien tuotteiden kauppanimissä: Naxoprenin nimessä on samat kirjaimet kuin Pronaxenissa, joten se on hyvin vakuuttavan kuuloinen anagrammi nimestä.

Kaikki lääkkeiden nimet eivät tietenkään ole sanaleikkejä. Vanhat lääkkeiden nimet olivat yksinkertaisempia ja lääkkeitä ylipäänsä oli vähemmän. Kamferitipoilla, elohopealla, valeriaanalla, ruusuntipoilla, jodilla ja Hoffmannin tipoilla on pärjätty vuosisatoja ennen nykyaikaisia zyrtecejä, prozaceja ja ardinexeja. Vielä 1950-luvulla lääkkeen nimestä saattoi päätellä, mitä se paransi: Antihappo auttoi närästykseen, Kivuton lievitti kipuja, Vilustop ja Lentsutabletti taas helpottivat flunssan oireita.

Miksi lääkkeiden nimet muistuttavat nykyään tsekkiläisten jääkiekkoilijoiden tai Asterix-sarjakuvan henkilöiden nimiä? Ilari Paakkari on Helsingin Yliopiston Farmakologian professori ja hän on toiminut mm. Lääkemarkkinoinnin valvontakunnassa, kysytään häneltä.

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

Kommentoi