Rajatonta rahanmenoa

Helsingin Sanomat ihmetteli pääkirjoituksessaan hiljattain, miksi Vantaalla ei viitsitä vastata puhelimeen. Lehti arvosteli kaupungin terveydenhuollon heikkoa palvelua. Samaa ihmettelevät varmasti kaikki terveyskeskuksen ajanvaraukseen joskus jonottaneet avuntarvitsijat. Vantaa vastaa kysymällä, missä viipyy sähköinen ajanvarausjärjestelmä? Niin missä se mahtaa viipyä? Yksityisellä puolella aikoja on saanut varata jo vuosia verkkopalvelun kautta.

Kunnallisessa terveydenhuollossa haaveillaan edelleen valtakunnallisesta tietojärjestelmästä, jonka pelkkä suunnittelu kestää vielä viisi vuotta. Asiakkaalle riittäisi tähän hätään halpa ja yksinkertainen ratkaisu kuten sähköposti.

Halpa ja yksinkertainen ei kuulu julkisen palvelun valikoimaan. Satoja miljoonia euroja tuhlataan toteutumattomiin ja toimimattomiin hankkeisiin. Viime viikkoina niistä on saatu kuulla tavallista enemmän. Yksi niistä on sähköinen resepti. Lain mukaan sen pitäisi olla kaikkien käytössä vuoteen 2014 mennessä. Ensimmäiset kokemukset eivät lupaa hyvää. Päijät-Hämeessä pelätään, että järjestelmä on jo tuottanut potilaille vääriä lääkemääräyksiä.

Sähköistä reseptiä on kehitetty jo 1980-luvulta. Muissa Pohjoismaissa se on saatu toimimaan, mutta ei Suomessa. Kun hanketta pilotoitiin viime vuosikymmenen puolivälissä, yhden reseptin hinnaksi saatiin 1600 euroa. Nykyisen järjestelmän kokonaiskustannukset nousevat Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan jo 80 miljoonaan euroon. Kun tähän lisätään suunnitteilla oleva potilasjärjestelmien uudistus, kustannukset yli kaksinkertaistuvat. Suurimman potin laskuttavat järjestelmätoimittajat Tieto ja Accenture.

Samat yhtiöt ovat vastanneet noin 15 miljoonaa euroa maksaneen VR:n tietotekniikkajärjestelmän toimittamisesta. Keskeinen osa järjestelmää ovat lippuautomaatit, joiden toiminta pysähtyi heti alkuunsa. Samalla tavalla kävi Tiedon toimittamalle Helsingin kaupungin sähköiselle kokousjärjestelmälle, joka tuli maksamaan puolet enemmän kuin luvattiin.

Valtiontalouden tarkastusviraston raportista löytyy kymmeniä julkisia hankkeita, joihin on upotettu satoja miljoonia ilman lainmukaista kilpailutusta. Joitain miljoonahankintoja ei ole edes dokumentoitu asianmukaisella tavalla. Valtion virastojen ja laitosten vuosittaiset tietohallintokulut lähestyvät miljardia eroa. Monia hankkeita jatketaan vuodesta toiseen ilman, että saadaan mitään toimivaa aikaan. Yllättävän usein vastapuolelta löytyy järjestelmätoimittajana eli valtion oma hovihankkija Tieto.

Yksi epäonnistunut jättihanke on noin sata miljoonaa euroa tähän mennessä maksanut Ajoneuvohallintokeskuksen tietojärjestelmäuudistus. Sen pitäisi mahdollistaa muun muassa autojen sähköinen rekisteröinti. Uudistusta on tehty yli kymmenen vuotta ja sen valmistuminen on viivästynyt vuosia. Hieno hanke on ollut myös valtion ajama sähköinen henkilökortti. Sen kehittämiseen käytettiin 20 miljoonaa euroa, mutta käyttäjiä ei ole löytynyt.

Monissa hankkeissa ministeriöiden virkamiehet jakavat rahaa itselleen. He istuvat erilaisissa yhdistyksissä ja säätiöissä, joiden kautta tietojärjestelmähankkeita toteutetaan. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvostelee erityisesti säätiöiden roolia, koska niiden viranomaisvalvonta on puutteellista. Viraston mukaan julkisia konsultointi- ja tietojärjestelmähankintoja tehdään lakien ja ministeriöiden hankintaohjeiden vastaisesti, mutta kukaan ei ota rikkeistä vastuuta.

Vuosia jatkuvilla hankkeilla saadaan rahaa kulumaan ja ihmisiä työllistymään. Julkishallinto työllistää nyt neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin 60 vuotta sitten. Samaan aikaan yksityisten yritysten osuus työllisistä on vähentynyt. Opettajia ja sairaanhoitajia tarvitaan toki enemmän kuin 50-luvulla, mutta kehitys on silti huolestuttava. Yhä suurempi osa julkisista palveluista tuotetaan lainarahalla Kreikan malliin.

Poliitikot tarjoavat kansalle etuja, joihin ei oikeasti ole varaa. Ketään ei tunnu kiinnostavan kuinka paljon verovaroja julkisissa hankkeissa tuhlataan. Valtiontalouden tarkastusvirasto tekee arvokasta työtä mutta ilmeisen turhaan.

On hyvä muistaa, että julkishallinnon kulut katetaan yksityisten yritysten pussista. Viisi yksityisten alojen työntekijää elättää kahta virkamiestä. Siinä sivussa pitää ruokkia ja kouluttaa lapset sekä hoitaa työttömät ja eläkeläiset. Kansantalouden ylivelkaantuminen estetään parhaiten yritystoiminnalla. Sen sijaan Suomessa on lihotettu kuntia ja valtiota.

Ilta-Sanomissa julkaistiin hiljattain mielenkiintoinen palkkavertailu. Sen mukaan valtiolla maksetaan jopa parempia palkkoja kuin yksityisellä puolella. Se on omiaan houkuttelemaan nuoria virkamiesuralle julkisten hankintojen pariin.

Yhdysvalloissa on laskettu, että työpaikkoja syntyy eniten vastaperustetuissa yrityksissä. Puolet uusista yrityksistä menee nurin alle viidessä vuodessa, mutta ne luovat silti neljä kertaa enemmän työtä kuin asemansa vakiinnuttaneet dinosaurukset. Valtion tuki Nokian ja Tiedon kaltaisille suuryrityksille pitäisi lopettaa kokonaan. Kaikki panokset, esimerkiksi alkuvaiheen työllistämiseen liittyvät verohelpotukset, olisi ohjattava alkuvaiheen yrityksiin.

Jouko Marttila

Ykkösaamun kolumni 27.9.2011 / YLE Radio 1

Kolumnien välillä kirjoittaja pitää blogia osoitteessa http://taloudentulkki.com.

Kommentoi