Makarov-keskustelussa sivuutettiin olennaiset kysymykset

Venäjän armeijan yleisesikunnan päällikkö Makarov Suomen ja Naton suhteista käyttämä puheenvuoro Helsingissä on herättänyt kiivasta keskustelua. Nyt kun pöly on laskeutunut, voidaan huomata, että Makarov tuominneessa keskustelussa sivuutettiin lähes täysin muutamat olennaiset kysymykset.

Ensimmäinen niistä on se, pitääkö venäläiskenraalin väite Suomen Nato-lähentymisestä paikkansa. Tämä Makarovin väite on sivuutettu ilmeisen tahallaan, koska se pitää paikkansa.

Suomi on tunnetusti ottanut jo toista vuosikymmentä pieniä, mutta tiheitä askelia Naton suuntaan lukuisten Suomen Nato-rauhankumppanuuteen liittyvien ohjelmien puitteissa. Asevoimien aseistuskin on muutettu jo lähes täysin Nato-yhteensopivaksi. Uusinta askelta ollaan ottamassa nyt, kun ollaan lähtemässä Nato-maa Islannin rajoja vartioimaan.

Tosiasia siis on, että Nato-lähentymistä on tapahtunut.

Kysymys kuuluukin voiko suunnistaja lähestyä rastia loputtomasti tulematta koskaan perille. Ei varmaankaan. Nato-rastille tulon onkin tosiasiassa estänyt vain vahva kansalaismielipide, joka vastustaa jäsenyyttä hyvinkin laajasti

Makarovin puheen nostattamassa keskustelussa on jäänyt vähälle myös se pohdinta, miksi Venäjä on huolissaan Naton pyrkimyksestä levittäytyä sen rajoille. Tuo pyrkimyshän on leimannut USA:n ja Naton toimintaa Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Muutaman entisen neuvosto-tasavallan, kuten Viron osalta Naton tavoite toteutui, mutta Ukrainan osalta se epäonnistui.

Venäjän Natoa vieroksuvassa asenteessa on varmaankin kyse sekä historiasta että nykypäivästä. Kylmän sodan aikana USA liittolaisineen ja Neuvostoliitto olivat jyrkästi napit vastakkain ja jopa tuhoisan suursodan uhka leijui silloin ilmassa.

Nyt venäläiset kummastelevat sitä, että kylmän sodan päättymisestä huolimatta maa pyritään ympäröimään joka suunnalta sotilasliitolla. Tuskin mikään maa sellaiseen tilanteeseen haluaisi joutua.

On päivänselvää, että Suomi päättää itse asioistaan. Viisasta on kuitenkin miettiä tarkasti päätösten seuraamukset. Nato-jäsenyyttä mietittäessä kannattaa muistaa sekin, että meillä on myös isot taloudelliset etumme varjeltavana idän suunnalla.

Tämä koskee myös ison huomion kohteeksi viime aikoina noussutta arktista aluetta. Venäjä on silläkin alueella vahva toimija. Koillisväylän jo alkaneen käytön osalta Murmansk on noussut suorastaan suorastaan paalupaikalle.

Totta on, että Norjan ja Venäjän välinen yhteistyö arktisella alueella on laajaa, vaikka Norja onkin Naton jäsen. Norjan osalta se on kuitenkin kylmän sodan peruja. Jos Suomi liittyisi tulevaisuudessa Natoon, se olisi toimi nykyisen Venäjän vuoksi. Sellaiseksi se joka tapauksessa itänaapurissa koettaisiin.

Kylmän sodan aikana Suomen puolueettomuus antoi meille talousyhteistyössä itänaapurin kanssa ison edun muihin maihin verrattuna. Kerran saavutettua asemaa ei kannata noin vaan hukata.

Makarovin puheen jälkeen käydyssä keskustelussa on jäänyt lähes kokonaan sivuun kysymys siitä, mikä se Nato oikein on ja mihin se pyrkii.

Naton perusluonnetta on syytä lähestyä tarkastelemalla USA:n tavoitteita; USA:han on Naton kiistaton johtovaltio. Amerikan yhdysvalloissa on lähdetty ja lähdetään yhä laajasti siitä, että heidän maansa on ylitse kaikkien muiden ja siksi heille on oikeus hallita maailmaa. Tottakai tuon hallitsemistavoitteen taustalla on halu myös turvata Yhdysvaltain taloudelliset intressin, öljyn saamisen varmistamisen ollessa pääkysymys.

Maalimanlaajuinen toiminta edellyttää armeijaa, joka kykenee ja on valmis sotimaan missä päin maailmaa tahansa. Nyt USA käyttää armeijaansa jo noin 700 miljardia dollaria vuodessa. Eli enemmän kuin maailman kaikki muut maat yhteensä.

Jos Suomi päätyy hankkimaan turvallisuutensa Naton eli USA:n siipien suojasta, se tulee edellyttämään kuuliaisuutta Naton eli USA:n päätöksille. Mukaan luettuna sodat ja niihin osallistuminen.

Suomen nykyinen Naton rauhankumppanuushan oli taustalla jo silloin, kun Suomi päätti lähteä mukaan Afganistanin sotaan. Jos olet "jengin jäsen" pitää olla "jengin mukana" myös silloin kun se päättää kovista toimista.

Siilin ei ole viisasta liittyä tiikerin seurueeseen vaan elellä sopuisasti piikkinsä samalla terävinä pitäen oman reviirinsä puolustamiseksi. Suomen on siis viisasta säilyttää liittoutumattomuutensa ja varmistaa hyvät suhteet kaikkiin valtioihin ja kaikissa ilmansuunnissa pitäen kaiken varalta yllä nykyisenlaista, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa aluepuolustusta.

Esko-Juhani Tennilä

Kommentoi