Abu Simppeli ja oikean taiteen määritelmä

Sanotaan, että taiteilija-avioliitot ovat vaikeita. En ala väittämään vastaan, asiaa pitäisi kysyä vaimolta.

Sen sijaan tiedän, että jos kotona on elefantti, joka pitää itseään taiteilijana, se on todella vaikeata.

Varsinkin jos se on sellainen vastarannan norsu kuten tämä Abu Simppeli, jonka käsitys kaikesta on ihan toisenlainen kuin kellään muulla.

Se väittää olevansa maalaustaiteen uusi Salvador Dali ja edustavansa post-postmodernia suuntausta. Siis sellaista ismiä, joka tulee kaiken täysjärkisen jälkeen.

Teoksensa se luo ruiskuttamalla kärsällään erivärisiä maaleja kaikkiin mahdollisiin pintoihin. Siis ulkona ja sisällä, useimmiten ulkona. Siitä taas seuraa oikeusjuttuja ja suuria korvauksia.

Ne maksan minä, vaikka en missään mielessä pidä itseäni taiteen mesenaattina.

Mutta poliisin ja raastuvanoikeuden mielestä minä olen sellainen.

Viime päivinä norsu on kiihkoillut Perussuomalaisten luomaa oikean taiteen määritelmää vastaan. Se kun on kokenut, että hänen edustamansa suuntaus olisi heidän mielestään rappiotaidetta.

Jota se tietysti onkin. Siis siinä mielessä, että taiteilija itse on ihan rappiolla.

Elefantin protesteissa mainitaan yleensä heti alkupuolella Soini ja ne jotkut.

Jostain kumman syystä muut Perussuomalaiset eivät ole käyneet sille tutuiksi.

Lauantaina se innostui saarnaamaan saunassa:

"Mä tiedän, isäntä, että sä et tajua taiteesta kuin sen verran mitä taivaanrannan maalaamiseen tarvitaan. Mutta tää Soini ja ne jotkut ei ymmärrä edes sen vertaa. Ne luulee, että jos taulusta ei heti huomaa, mitä se esittää, se ei voi olla taidetta. Että jos siinä ei taistele jotkut metsot tai ole joku poika varista tuijottamassa, niitten mielestä se ei esitä mitään. Ne ei kato tajua, että maalaus voi kuvata taiteilijan mielentiloja. Ja kai jonkun toisen ihmisen kuvaus omasta mielestään on tärkeempi, kuin jokin tervanpolton kuva, häh?"

Yleensä haluaisin, että saunassa ei paljoa puhuttaisi. Se kun on köyhälle kirjailijalle viikon ainoa kohokohta ja löylyhuone jo senkin takia pyhä paikka.

En myöskään halunnut osallistua mihinkään taidepoliittiseen keskusteluun, tai muuhun jälkimodernismin analyysiin, joten yritin kuitata norsun paasauksen sovittelevalla lauseella.

"No, se nyt on vain perussuomalaisten käsitys asiasta. Onhan meillä kuitenkin sananvapaus ja jokainen saa... Sen pitemmälle en pääsytkään."

"Just juu, isäntä! Siis tollasta ihan persumaista asennetta voi puolustaa ainoastaan mies, jonka kirjahyllyssä on kaks kirjaa. Rippiraamattu ja Mannerheimin muistelmat. Jolla on nurkassa posliinispanieli ja parvekkeella puutarhatonttu. Sun mielestä kai sananvapauden nimissä saa sanoa mitä sattuu? Vaikka, että kaikki turhat kirjat, niinkun vaikka noi sun, olis poltettava roviolla!?"

Istuin siinä ylälauteella ihan perällä ja kiihtynyt elefantti esti pääsyni ovelle. Alkoi olla kuuma ja ajattelin, että helppohan se on olla puun ja kuoren välissä, mutta yrittäkääpä olla norsun ja kiukaan välissä. Taas kerran puuttumiseni sisäpolitiikkaan oli ajanut minut ahtaaseen nurkkaan.

"Enhän minä tietenkään mitään sellaista tarkoita, norsu hyvä! Eivätkä varmaan nämä Soini ja ne muut myöskään tarkoita? Eihän kukaan niin hullu ole? Hehän vain haluavat, että valtion rahalla ei tuettaisi sellaista taidetta, mitä kansan syvät rivit eivät tajua."

Jos tiedätte millaista on ivallinen nauru, kertokaa se viidelläkymmenellä ja tiedätte millaista se on elefantin suusta, kun se tulee sieltä kymmenen ilmakehän paineella. Etenkin kuumassa saunassa, missä pelkkä puhallus tuntuu iholla laavaa kuumemmalta.

"Kansan syvät rivit, isäntä, hei! Toihan on pahempi heitto kuin natsikortti. Eihän taiteen tarkotus ole heijastaa kansan tajuntaa, vaan opettaa kansaa tajuamaan! Siis itseään ja kansallista identi... ää... jotain. Jos ei ole suomalaisten tekemää suomalaista taidetta, eikä suomalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta suomeks, niin mistäs se suomalaisuus sitten tulis? Vänrikki Stoolin tarinoistako? Eiks noitten Soinin ja niitten muitten pitäny olla Perus suomalaiset?"

Niin oikeassa elefantti oli, etten väittänyt vastaan. Varsinkin kun leppoisa lauantai oli muuttumassa hengen päälle käyväksi löylykilpailuksi. Vaikka arvasin, että sellaista kulttuuritoimintaa Soini ja ne muut varmaan paremmin ymmärtäisivät.

Ehkä vielä paremmin sitten, kun kokeilevat sitä samassa tilassa norsun kanssa.

Se kun väittää taidemaalarin toimensa ohella olevansa myös tilataiteilija.

En väitä vastaan.

Ainakin varsin paljon tilaa vievä taiteilija se on.

Harri Närhi / Ykkösaamun kolumni 9.3.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: