Pullamössön isä

Perjantain Nyt-liitteessä summattiin isäkyselyn tuloksia. Vajaan tuhannen nuoren aikuisen vastuksista voitiin erotella viisi erilaista faija-tyyppiä: karmea humputtelija, suuri auktoriteetti, poissaololla loistaja, touhukas puuhamies ja ihana isi.

Vastaajien kertomukset olivat hyvin henkilökohtaisia, ja voi kai todeta, että erilaisia isiä on yhtä paljon kuin lapsiakin. Toisaalta vastaajien ikähaarukka, 20-35-vuotiaat, kertoo tiettyjen ikäluokkien isistä – ja isäsuhteesta avautumisen merkityksestä.

Nykypäivän aikuiset, terapia-sukupolveksikin kutsuttu kolmekymppisten ikäluokka, eivät arastele puhua tunteistaan. Jokaisessa asuu pieni keittiöpsykologi, analysoidahan nyt voi mitä vaan. Oman minän tekemisten tutkailu ja kyseenalaistaminen luonnistuu helposti. Syitä, seurauksia, vaikutuksia ja merkityksiä mietittäessä yritetään usein arvuutella ratkaisematonta mysteeriä, mutta arvuuttelu käy aivojumpasta. Eikä vaikutuksia voi kiistää, kyllähän ihmisen persoona kehittyy vuorovaikutuksesta ympäristöön. Esimerkiksi isään.

Minun isäni on aina uskonut reippauteen ja toimeliaisuuteen. Hänen mielestään käytännöllinen osaaminen on osa yleissivistystä. Itse taas edustan sitä uusavutonta sukupolvea (tai ihmisryhmää), joka tekee mitä osaa ja teettää loput hommat muilla. Esimerkiksi iskällä.

Isä saattaa pumpata pyöräni kumeja jupisten, ”ei osaa pumppua käyttää, aikuinen ihminen”, ensin katsottuaan epämääräistä sähellystäni pyörän kimpussa. Kun muutin taannoin uuteen kotiin toiselle paikkakunnalle, isä ajoi pari viikkoa muuton jälkeen tsekkaamaan paikat. Minulla oli lista odottamassa, ja kohta kohdalta kävimme sitten läpi avuttomuuteni ranskalaisia viivoja pesukoneen virittämisestä lampun vaihtoon.

Vaikka monen mielestä edellisten esimerkkien pointti on, että minun pitäisi hävetä osaamattomuuttani, on mielestäni tärkeämpää se, että isä aina auttaa. Mutisten, mutta kuitenkin.

Ikäisistäni on usein käytetty termiä pullamössönuoret. Terapia-sukupolvi avautuu isistään, me onnellisesti avuttomat luotamme iseihimme. Kai sekin jotain maailman ja ajan muutoksesta kertoo.

Kommentoi Lähetä: