Paratiisia etsimässä

Radio on ihmeellinen väline. Olen sen avulla vieraillut paikoissa, joissa en ole ikinä käynyt, ja joiden entistä tunnelmaa en voi koskaan saavuttaa, vaikka itseni mestoille raijaisinkin. Fyysinen matkustaminen paikan päälle ei vaadi paljon, mutta matka menneisyyteen on mahdoton muuten kuin sulkemalla silmät ja antautumalla äänimaailmojen vietäväksi.

Nyt olen nähnyt Viipurin vilskeen, Käkisalmen salaiset puutarhat ja Sortavalan tanssiaiset! Kaikkia Karjalan mielenkiintoisia kyliä ja pitäjiä ei viiteenkymmeneen minuuttiin saa mahdutettua mitenkään. Kuten ei kaikkia kiinnostavia karjalaisiakaan.

On jännittävää huomata, kuinka useat julkkikset, joilla on karjalaiset sukujuuret, pitävät tätä karjalaista perintöä hyvin merkittävänä tekijänä omassa elämässään. Kuten Eeva Kilpi, joka omien sanojensa mukaan on koko elämänsä tuntenut olevansa evakkomatkalla. Hurjaa.

Aika kultaa muistot. Tämä kliseinen sananlasku pitää kutinsa Karjalan kohdalla. Karjala on mielikuvissa se idyllinen satumaa, josta mummot ja papat aina puhuvat. Se paikka, johon viitataan, kun puhutaan vanhoista hyvistä ajoista, jolloin kaikki oli paremmin. Nuorena ihmisenä olen (nuorison tavoin kautta aikojen) suhtautunut puheisiin karsastaen, mutta nyt olen kääntämässä kelkkaani. Radion Karjala kuulostaa niin ihanalta, että oli kyseessä sitten kultaantuneet muistelot tai ihkaoikea paratiisi, en voi muuta kuin olla surullinen siitä, etten sitä koskaan oikeassa elämässä pääse kokemaan.

Kommentoi Lähetä: