Miksi naiset eivät saa äänestää Saudi Arabiassa?

Saudi Arabia on niin vahva valtio, että sen pitäisi voida sallia rauhanomaisen opposition vapaa toiminta. Näin sanoo prinsessa Adelah Abdullah Abdulaziz, Saudi Arabian kuninkaan Abdullahin tytär ja oman isänsä kuuntelema neuvonantaja.

Miksi naiset eivät saa äänestää Saudia Arabiassa syksyllä 2011 pidettävissä paikallisvaaleissa?

Kysymykseeni vastaa Adelah Abdullah Abdulaziz eli Saudi Arabian kuninkaan Abdullahin tytär, jota pidetään hänen oman isänsä poliittisena neuvonantajana.

"Minulla ei ole vastausta kysymykseenne. Hehän äänestävät jo yleishyödyllisissä yhteisöissä ja voivat äänestää ja asettua ehdokkaaksi mm. Jeddan eli hyvin tärkeän kauppakamarin vaaleissa. Ja keväästä 2011 lähtien naiset ovat äänestävät myös pyhiinvaellusmatkojen organisoinnista vastaavissa paikalliskomiteoissa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi naiset eivät saa äänioikeutta, sillä kaikissa noissa organisaatioissa on kysymys yhteiskunnallisesta toiminnasta. Naisillahan on erikoinen kyky ymmärtää, minkälaisia tarpeita yhteiskunnassa on. Minusta meidän yhteiskuntamme menettää paljon kun se kieltää naisilta osallistumisoikeuden."

Saudi Arabia ottaa ensi askeleita kohti vaalidemokratiaa. Sillähän ei ole perustuslakia eikä parlamenttia. Vuonna 2005 saudimiehet äänestivät ensimmäistä kertaa paikallisvaaleissa. Toukokuussa 2011 naisaktivistit yrittivät käydä rekisteröitymässä paikallisvaalien varalta, mutta heidän ei sallittu kirjata itseään vaalirekistereihin, koska Saudi arabiassa naisilla ei ole äänioikeutta edes sen verran kuin miehillä, jotka voivat valita puolet paikallishallintojen edustajista. Yleisen tasa-arvovaatimuksen lisäksi prinsessa Adelah’n mielestä naisten pitää saada äänioikeus myös siksi, että hänestä naiset kaikkialla maailmassa panostavat enemmän omaan työhönsä, sillä heidän täytyy vielä todistaa omat kykynsä.

"Juuri niin. Ja se että me emme käytä naisten kykyjä emmekä anna Saudi Arabian hyvin koulutetuille naisille vapaina olevia työpaikkoja, on todellinen menetys meidän maallemme. Eräiden yliopistojemme loppututkinnon suorittaneista naisia on 60 %, mutta yleensä ainakin 40 prosenttia."

Saudi Arabian konservatiiviset uskonnolliset piirit ovat käyneet maan ensimmäisen sekayliopiston kimppuun ja vastustavat yleensä ajatusta, että tytöt ja pojat, naiset ja miehet voisivat oppia yhdessä kouluissa ja yliopistoissa. Kun Saudi Arabian ensimmäiset julkiset tyttöjen koulut aloittivat toimintansa vuonna 1960, Riadissa viranomaiset joutuivat lähettämään aseistautuneita poliiseja suojelemaan kouluun meneviä tyttöjä. Tyttöjen koulutus säilyi uskonnollisten miesten valvonnassa varsinaisen opetusministeriön ulkopuolella peräti vuoteen 2002 saakka. Tällaisen taustan vuoksi en yhtään hämmästy prinsessan väistelee vastausta kysymykseeni, jarruttavatko uskonnolliset piirit yleensä naisten eteenpäinmenoa.

"En osaa todella sanoa, mutta niin voi olla. Yleensä muutokset ovat vaikeita, koska ihmiset pelkäävät, että heidän käsistään kiskaistaan jotain pois. Siksi muutokset törmäävät aina vastarintaan. Niinpä meidän on kasvatettava väestöä ja saatava heidät vakuuttuneiksi haluamiamme muutosten tarpeellisuudesta. Muutoksista ei tule pysyviä, jos et saa kaikkia niihin mukaan."

Saudi Arabian kuningas pyrkii modernisoimaan öljykuningaskuntaa. Koska myös kuningashuoneen ja hallituksen sisällä on prinssejä, jotka eivät halua muuttaa naisten asemaa eivätkä yleensä yhteiskuntaa, kuningas ja häntä tukevat uudistajat yrittävät pujotella eteenpäin niin, että he välttävät selviä julkisia ristiriitoja.

Noin 50-vuotias prinsessa Adelah otti minut vastaan hänen omassa kodissaan Riadin keskustassa. Kookas, ryhdikäs ja komea nainen oli pukeutunut sinipohjaiseen pitkään leninkiin, jota koristivat kullanväriset koristelut. Koska olimme kahdestaan eli vain naisten kesken, hänellä ei ollut abaijaa eli koko vartalon peittävää mustaa kaapua eikä huivia hiuksia kätkemässä.
Prinsessa Adelah kiistää olevansa varsinainen isänsä neuvonantaja, sillä hän ei ole valtion palveluksessa. Hän vain keskustelee usein isänsä ja myös oman opetusministeriaviomiehensä kanssa poliittisista ongelmista. Hänen isänsä lähettää mielellään oman tyttärensä paikkoihin, joissa tarvitaan myönteistä kuningasperheen edustajaa kertomaan pehmeistä, epävirallisista viesteistä, joilla voidaan laskea hieman paineita.

"Meillä on paljon haasteita. Me olemme kehittyvä valtio, joka syntyi vasta 80 vuotta sitten. Vielä vähän aikaa kynttilän valoa käyttäneillä henkilöillä on nyt tietokoneet. Meidän on keksittävä, miten täälläpäin maailmaa asuvat ihmiset onnistuvat kirimään umpeen välimatkan muuhun maailmaan. Puolet väestöstämme on alle 15-vuotias. Siihen liittyy myönteisiä asioita, mutta myös ongelmia, sillä meidän on pystyttävä tarjoamaan sekä palveluita että työpaikkoja heille."
Tarvitsette puoli miljoonaa uutta työpaikkaa joka vuosi.
"Työttömyys on suuri ongelma, samoin naisten asema. Naisten on päästävä esille ja saatava mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Naisten osuutta työvoimasta voidaan lisätä, kun heille avataan uusia, aikaisemmin heille kiellettyjä työkenttiä. Kuningaskunnassamme tekee työtä 6-9 miljoonaa ulkomaalaista, mutta samanaikaisesti suuri määrä saudeja on työttömänä. Meidän pitää keskustella tästä asiasta avoimesti, jotta loisimme tilaa naisille työmarkkinoilla. Sen lisäksi osa meidän yliopistoissamme loppututkinnon suorittaneista miehistä tarvitsee todennäköisesti uudelleenkoulutusta, jotta he oppisivat tekemään nyt ulkomaalaisten tekemiä töitä."

Teillä on edessä suuria ongelmia, sillä yritykset ottavat töihin mieluimmin ulkomaalaisia, sillä nämä maksavat vähemmän eikä heillä ole oikeuksia.

"Heillä on oikeuksia, mutta niitä on vähemmän ja ne ovat erilaisia kuin saudien oikeudet. Ulkomaalaisen työnantaja voi sanoa irti milloin tahansa, jos työantaja ei pidä häntä sopivana työtehtävään. Saudien irtisanomiseen menee enemmän aikaa, vaikka työnantaja olisi tyytymätön häneen."

Ennen kun öljyä löydettiin Arabianniemimaalta, Saudi Arabia oli köyhä maa, jonka väestöstä valtaosa eli hyvin niukkaa elämää. Öljytulot muuttivat koko tilanteen, ja saudit oppivat elämään öljyrahoilla, myös silloin kun heillä ei ole varsinaista tuottavaa työtä. Viime vuosina Saudi Arabia on tiedostanut, että rikas maakaan ei voi loputtomasti elättää omia kansalaisiaan. Työvoiman saudilaistamisesta on puhuttu jo pitkään eli saudien pitäisi oppia tekemään tavallista, ulkomaalaisten nyt tekemää työtä.
Työttömyyden lisäksi Saudi Arabiassa on myös köyhyyttä sekä valtava asuntopula. Saudit purnaavat helposti korruptiota vastaan, mutta tavallinen keskivertosaudi ei tunnu vielä hautovan kapinaa muiden arabien tavoin. Väestö on hyvin konservatiivista, ja kansalaisuus- ja demokratia-ajatukset ovat vasta itämässä.
Saudi Arabialla on myös oma uskonnollinen ja kansallinen identiteettinsä, joka näyttää tekevän siitä muita arabimaita tukevamman maan. Se on myös maa, joka antaa ilmaisen terveydenhoidon ja koulutuksen omille kansalaisilleen. Ja sillä on vieläkin valtavat öljyvarat, joilla se voi rauhoittaa kansalaisiaan. Arabimaiden ensimmäisten kansannousujen jälkeen Saudi Arabian hallitus päätti 90 miljoonan dollarin sosiaalipaketeista. Julkisen sektorin työntekijät saivat valtavia palkankorotuksia ja ylimääräisiä kuukausipalkkoja. Saudi Arabian hallitus viestitti kaikin mahdollisin tavoin, että se huolehtii kansalaisistaan.

Saudi Arabiassa on kuitenkin erilaisia aktivistiryhmiä, eniten naisryhmiä. Naiset vaativat ennen kaikkea mahdollisuutta liikkua omatoimisesti kodin ulkopuolella sekä itsenäistä juridista asemaa. Nämä ongelmat liittyvät toinen toisiinsa: koska saudinainen ei saisi liikkua kodin ulkopuolella ilman omaan perheeseen kuuluvaa, vartijaksi kutsuttua miestä, erityisesti eronneet ja huonotuloiset naiset ovat todella pulassa. Jotta he voisivat mennä töihin tai viedä lapset kouluun, heillä on oltava rahaa ostaa auto ja palkata kuljettaja, sillä naiset eivät saa ajaa autoa. Koska kaupungeilla ei ole liikennelaitoksia ja pitemmät matkat on mahdollista tehdä vain lentäen, niin autolla liikkuminen on lähes ainoa vaihtoehto.
Naisten juridisen itsenäisyyden puute pakottaa mm. yrittäjänaiset hankkimaan oman laillisen edustajansa, joka allekirjoittaa papereita heidän puolestaan, vaikka yritys on heidän.

"Minusta naisilta puuttuu heidän ansaitsemansa asema. Julkiset kulkuneuvot taas ovat palveluja, joihin kaikilla, myös naisilla ja lapsilla pitäisi olla oikeus. Niinpä naiset tarvitsevat julkista kuljetusta, mutta myös oikeutta ajaa autoa."

Teitä saudinaisia kohdellaan hieman alaikäisinä. Onko tällä suhtautumisella uskonnollinen selitys?

"Kyllä se liittyy uskonnolliseen ajatteluun, vaikka minusta on kysymys enemmän kulttuuriperinnöstä kuin uskonnosta. Meillä on paljon uskonnollisia vaikuttajia, jotka haluavat erottaa nuo kaksi asiaa, ja juuri näin meidän pitää tehdä. Ja kun olemme onnistuneet määrittelemään selvästi, mikä on perintöä, mikä uskontoa, silloin huomaamme, että monet uskonnon nimiin laitetut asiat ovatkin osa kulttuuriperintöä. Profeetta Muhammadin aikana naiset ratsastivat sekä kameleilla että hevosilla. He liikkuivat vapaasti ja jopa osallistuivat taisteluihin profeetan kanssa. Minusta autolla ajo ja hevosella ratsastaminen ovat molemmat vain tapoja liikkua paikasta toiseen."

Sunnimuslimeilla on neljä juridista koulukuntaa, joista Saudi Arabia seuraa kaikkein taantumuksellisinta eli hänbäliläistä koulukuntaa. Prinsessa Adelah kertoo, että keväällä 2011 hallitus ryhtyi luomaan tiedekuntaa, jossa opettavat erilaisia koulukuntia edustavat imaamit.

"On olemassa islamin kaikkein jäykin osa ja muita, jotka ovat joustavampia. Kun meillä on kaikkien näiden neljän koulukunnan sisällöt, silloin varmasti syntyy jotain, jolla on tekemistä todellisuuden ja nykymaailman kanssa. Neljän koulukunnan näkemysten yhteisvaikutuksen tuloksena onnistumme säilyttämään oman identiteettimme muslimeina ja saudeina. Me emme todella voi sanoa 54:llemuslimimaalle, että ne ovat kaikki väärässä kun taas me olemme oikeassa!"

Iloitsin todella prinsessan sanoista, koska olen yrittänyt selittää jopa ihmisoikeusliikkeen ja naisliikkeen aktivisteille, että Saudi Arabian islam on vain yksi versio islamista. Monet ovat katsoneet minua hämmentyneinä, jopa pelästyneinä, sillä tietenkin minun ajatteluni on Saudi Arabiassa täysin kerettiläistä.
Saudi Arabialla on selvä kansainvälinen syntipukki, Iran. Nyky-Iranin naapurina ei ole helppo elää, mutta Saudi Arabiassa usein myös oma shiia-vähemmistö laitetaan samaan syyllisten pussiin, vaikka kaikki shiiat eivät ole Iranin takana eivätkä kaikki iranilaiset ole maansa nykyjohdon takana. Tapasin Itäisessä provinssissa eli Persian lahden rannikolla sijaitsevalla alueella Saudi Arabian shiia-muslimeja. Kerroin prinsessalle, että minusta Saudi Arabian shiiojen enemmistö on ehdottomasta järkevää ja älykästä väkeä, jota ei pidä pelätä.

"Olen samaa mieltä. Kävin tapaamassa heitä Ramadanin aikana vuonna 2010, koska eräät yleishyödylliset järjestöt kutsuivat minut sinne. Kysyin isältäni, mitä hän ajatteli kutsusta. Hän kehotti minua menemään tapaamaan heitä kuin muitakin saudeja ja kuuntelemaan heitä, jotta voin kertoa palattuani heidän tarpeistaan. Minusta Itäisessä läänissä tapaamani shiiat ovat osa meidän maatamme. He ovat työteliäitä ja koulutettuja henkilöitä, joita pitää arvostaa. Olin siellä kolme päivää, tutustuin heidän kansalaisjärjestöjensä toimintaan sekä heidän kulttuurifestivaaleihinsa. Nämä ovat ihania, taiteellisia ihmisiä ja aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. He kantavat raskasta vastuuta harteillaan, sillä heistä riippuu sekä Saudi Arabian suhtautuminen heihin että shiia-vähemmistön suhtautuminen Saudi Arabiaan. Heistä on meille paljon hyötyä. Olin todella onnellinen tästä vierailusta."

Tässä on hyvä esimerkki prinsessa Adelah’n tehtävästä. Yksityishenkilönä mutta kuninkaan tyttärenä hän välittää viestejä, jotka onnistuvat vain hänenlaiseltaan henkilöltä. Shiia-vähemmistöön kohdistuu paljon epäluuloja ja osa saudeista pitää heitä Iranin vakoojina. Juuri tällaisessa tilanteessa shiia-vähemmistölle on tärkeää kuninkaan tyttären vierailu, mutta kuninkaalle on varmasti yhtä tärkeää, että tytär käy tarkistamassa tilanteen ja viemässä perille yksityisiä viestejä kuninkaan halusta kuunnella vähemmistöä.

Poliittisia vankeja puolustavat asianajajat sekä Saudi Arabian kansalaisjärjestöjä edustava ihmisoikeusjärjestö ovat sanoneet, että Saudi Arabian vankiloissa on kolmisenkymmentä poliittista vankia, joiden syntilista koostuu mm. kuninkaalle lähetetyistä kannanotoista, joissa vaaditaan poliittisia uudistuksia. Heidän lisäkseen vankilassa on yli 5000 terrorismista syytettyä vankia. Kysyn prinsessa Adelah’lta, miksi nuo 30 uudistajaa ovat vankilassa. Minusta Saudi Arabia on sen verran vankka yhteiskunta, että sillä olisi varaa olla laittamatta uudistajia vankilaan. Vahvaksi itsensä tunteva yhteiskunta ei pelkää uudistusvaatimuksia eikä vangitse niitä esittäviä henkilöitä.

"Olen samaa mieltä, mutta minulla ei ole tietoa näistä asioista. Minusta vangeilla täytyy olla mahdollisuus puolustaa itseään asianajajan tukemina, ja oikeudenkäyntien ei pidä kestää loputtomiin. Olen samaa mieltä kansanne, että jos yhteiskuntaa hallitsevien toiminnalla on vankka perusta, tällaista ei pitäisi tapahtua, sillä nuo ihmiset eivät uhkaa sinua. Ja meidän on myös muistettava niitä, jotka ovat joutuneet vankilaan syytettyinä fundamentalismista. Osa heistä on rehabilitoitu, koska vankilassa ollessaan he ovat muuttaneet ajatteluaan ja myöntäneet olleensa väärässä. Heitäkään ei saa unohtaa, koska he ovat osa tätä yhteiskuntaa."

Niin ei varsinkaan, kun aikaisemmin jihadistinen eli uskonsodan oikeuttava politiikka oli virallista politiikkaa Saudi Arabiassa, totean prinsessalle. Hän vastaa: Yah eli niinpä niin. Syyskuun 11. päivän New Yorkin kaksoistorneihin kohdistuneen suurattentaattien jälkeen Saudi Arabiassa monet asiat ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan.

Liisa Liimatainen

Kommentoi