Piilaakson historia

Kohti täysosumaa: Piilaakson matka orkideapelloista sovellustehtaaksi. Tätä matkaa on aikanaan kuvannut Mike Malone kirjassaan `The Big Score´ ja Tanja Aitamurto haastatteli häntä mitä sen jälkeen onkaan tapahtunut.

Sumu pysähtyy kukkuloiden huipulle, eikä se valu vihreitä rinteitä alaspäin. Lännessä kuohuu Tyyni valtameri, idässä avautuu San Franciscon-lahti ja sen jälkeen koko Pohjois-Amerikan manner. Stanfordin yliopiston kampus on keskellä, kauempana siintää Google, vielä kauempana etelässä on Applen pääkonttori. Jalkojen juuressa on Piilaakso, maailman teknologian ja innovaatioiden keskus.

“Kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta Piilaakson valot levittäytyivät laajemmalle alueelle. Lopuksi kaikki mustat aukot maisemasta katosivat. Valot alkoivat ryömiä ylös kukkulan rinnettä. Yhtenä iltana, oltuani vuosia poissa, ajoin kukkulalle ja löysin sen ennen niin metsäiset rinteet paljaaksi hakattuina. Muutamassa päivässä perustukset oli muurattu, ja pian kukkula oli täynnä puolen miljoonan dollarin taloja. Kukkulasta oli tullut Piilaakson liikemiesten yksityisomaisuutta - niiden, jotka olivat tehneet täysosuman bisneksissään.”

Kirjailija ja toimittaja Mike Malone kuvaa kotiseutunsa Piilaakson historiaa 1980-luvun puolivälissä julkaistussa kirjassaan The Big Score. Ennen kuin Piilaaksosta tuli teknologian napa, alueella lainehtivat pellot, orkidea-, luumu- ja omenaviljelmät.

Nykyisin yrityksiä on silmänkantamattomiin. Ketju ulottuu San Franciscosta etelään. On Piilaakson suuria, historiallisia yhtiöitä kuten HP, Intel ja Cisco Systems, internetajan vanhuksia kuten Google, Yahoo ja e-Bay sekä digiajan junioreja kuten Twitter, Facebook ja FourSquare. Sitten on lukemattomia pieniä kasvuyrityksiä, joista emme vielä tiedä mitään.

Mistä Piilaaksossa on pohjimmiltaan kysymys? Rahastako? Malone määrittelee haastattelussa Piilaakson ytimen näin:

“Ei kyse ole rahasta. Kyse on siitä, mikä on seuraava iso juttu eli siitä, mikä tekee läpimurron. Se, mitä näet tänään, on jo vanhaa, osa historiaa. Sillä ei ole enää väliä. Piilaaksossa on kyse myös vapaudesta: yrittäjänä luot maailman, jossa haluat elää. Jos luot hienon tuotteen, muutat maailmaa, ja se on valtaa.”

Piilaakso syntyi, sellaisena kuin me sen tunnemme, 1900-luvun jälkipuoliskolla. Täältä tulevat vielä vuosikymmenten jälkeenkin innovaatiot, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Piilaakson historia on siten paitsi teknologian historiaa, myös ihmiskunnan historiaa.

Mutta miksi Piilaakso on juuri täällä, maailman äärissä, kaukana lännessä? Kysytään Mike Malonelta. Hän on paljasjalkainen piilaaksolainen, ja hän on seurannut alueen kehitystä paitsi teknologiatoimittajana ja kirjailijana, myös sijoittajana ja yritysten osakkaana.

“Ei ole yhtä asiaa, yritystä, tai ihmistä, joka aloitti Piilaakson. Siksi Piilaaksoa ei voi kopioida. Syntyyn vaikutti useita tekijöitä kokonaisen vuosisadan mittaan. Yksi niistä oli toinen maailmansota”, Mike Malone aloittaa.

Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvaltain armeijaa keskitettiin San Franciscon liepeille, ja teknologiayrityksiä seurasi mukana. Toiminta alkoi keskittyä ilmailuoperaatioihin ja ohjusten rakennukseen, ja tästä kehittyi NASA, Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruudentutkimusvirasto, joka pitää majaa San Franciscon-lahden rannalla.

Sota nopeutti teknologian kehitystä. Alueella vaikutti Nobel-palkittu William Shockley, joka tunnetaan Piilaakson isänä, toisena niistä. Stanfordin professori oli alkuvaiheen toimija puolijohdeteollisuudessa 1950- ja 1960-luvuilla, alalla, joka määritteli myöhemmin Piilaakson tulevaisuuden.

Toiseksi Piilaakson isistä on nimetty Stanfordin yliopiston dekaani Frederik Terman. Terman opetti insinööritieteitä, kannusti oppilaitaan yrittäjyyteen ja oli mukana perustamssa Stanford Industrial Parkia, yhtä maailman ensimmäisistä teknologiakeskuksista.

Termanin oppilaat Dave Packard ja William Hewlett ottivat neuvosta vaarin, ryhtyivät yrittäjiksi ja perustivat kuuluisassa autotallissaan yrityksensä Hewlett-Packardin eli HP:n ennen toista maailmansotaa.

“1960-luvulle tultaessa ollaan tilanteessa, jossa on ainekset kasassa Piilaakson syntyyn: on kasvava puolijohdeteollisuus, on tuhansien työntekijöiden yritykseksi kasvanut HP, vaikuttajia kuten Terman ja Shockley, Stanford Industrial Park, alkava riskisijoitusyritysten rypäs ja Stanfordin yliopisto. Yliopistosta valmistuu tuhansia ihmisiä, jotka ajattelevat kuten yrittäjät”, Malone sanoo.

Piilaaksosta tuli todella Piilaakso, kirjaimellisesti, kun puolijohdeteollisuus alkoi yleistyä. Piitä tarvitaan puolijohteiden valmistamisessa. Puolijohdeteollisuuden tuottamista siruista tuli Piilaaksoa - ja maailmaa - muuttava voima. Aluetta kutsuttiin lehdistössä Piilaaksoksi ensimmäistä kertaa 1970-luvulla, mutta vielä 1980-luvun alussa esimerkiksi the New York Times käytti ilmaisua lainausmerkeissä.

“Kaikki alkaa siruista. Siru laitetaan erilaisiin laatikoihin, tekemään erilaisia tehtäviä. Yksi laatikko on PC-tietokone, toinen laatikko on tarkoitettu videopelien pelaamiseen. Laatikoista tulee tehokkaampia, koska siruista tulee koko ajan tehokkaampia, halvempia ja pienempiä”, Malone sanoo.

Intel, yksi Piilaakson tärkeimmistä pelaajista, laittoi sirun laatikkoon, ja syntyi mikroprosessori, PC-tietokoneen ydin. Aluksi rakennettiin tietokoneita, taskulaskimia, myöhemmin niitä tietoteknisiä laitteita, joita käytämme nykyisin päivittäin.

Intel puski maailmalle koko ajan tehokkaampia siruja. Intelin perustajajäsen Gordon Moore kehitti Mooren lain, joka kuvaa sirujen, ja samalla muun teknologian kehittymistä: tehot kaksinkertaistuvat tietyin väliajoin.

“Mooren laki määrittelee modernin maailman: kun siruista tulee tehokkaampia, siitä syntyy uusia mahdollisuuksia, joihin älykkäät yrittäjät tarttuvat. Seuraava kysymys on, mitä haluamme sirujen tekevän. Esimerkiksi Apple oli kiinnostunut muistista, Adobe kuvienkäsittelystä. Tietokoneohjelmia kehitettiin erilaisiin tarkoituksiin, ja syntyi ohjelmistoteollisuus”, Malone sanoo.

Samalla kyky siirtää dataa erilaisten laatikoiden välillä kehittyi, ja tietokoneet alkoivat puhua toisilleen. Kuvaan astui myös Darpa, Yhdysvaltain puolustusvoimien tutkimuslaitos. Syntyi Arpanet, internetin edeltäjä, jota kehitettiin muun muassa SRI:ssa, Stanford Research Institutessa.

“Internet alkoi puskea esiin, ja 1990-luvulla tultiin kiinnostavaan tilanteeseen. Siruista tuli todella älykkäitä. PC-tietokoneet olivat tehokkaita, ja verkkoyhteydet nopeutuivat. Kuka tahansa voi laittaa pystyyn verkkosivun omalta tietokoneeltaan ja vieläpä määritellä nimen tuolle sivulle. Yhtäkkiä internetissä on miljoonia verkkosivuja. Moni yritys sai alkunsa tästä. On Oracle, joka alkoi luoda valtavia tietokantoja, ja Cisco, joka rakensi varusteita, joilla verkkoa voitiin pitää yllä. Ihmiset alkoivat luoda sisältöä verkkoon.”

Mutta netistä tuli kaaos: kun käyttäjä meni johonkin osoitteeseen, takaisin oli vaikea päästä, koska edellistä osoitetta ei muistanut millään. Internet tarvitsi siis järjestystä. Sitä ylläpitämään syntyi Netscape, internetselain, jonka avulla internetistä tuli helppokäyttöinen väline.

Samalla Piilaaksoon syntyi yrityksiä, joiden tavoite oli tehdä netin käytöstä mukava kokemus. Yksi näistä oli Yahoo, jonka perustajat Jerry Yang ja David Filo opiskelivat Stanfordissa. Yahoo loi portaalin, jonne ihmiset tulivat etsimään tietoa Yahoon esittelemästä tarjonnasta.

Pari muutakin internetin järjestäjää opiskeli Stanfordissa, Sergei Brin ja Larry Page. Heidän lähestymistapansa oli toinen kuin Yahoon: he tarjosivat palvelun, jossa ihmiset voivat hakea asioita internetistä. Palvelu etsii halutun tiedon ja tuo sen ihmiselle, sen sijaan että internetin käyttäjän täytyy seikkailla tiedon perässä. Syntyi Google.

“Tuohon aikaan oli muitakin hakukoneita, mutta niissä valtaa pitivät mainostajat. Se, joka maksoi eniten, näkyi parhaiten hakutuloksissa.”

Moni ennusti, että internet sortuisi, koska se oli niin suosittu. Mutta siitä tulikin vain vahvempi ja tehokkaampi. Tietokoneyhtiöistä tuli internetyhtiöitä.

“Internet tasa-arvoisti yrittäjyyttä. Alkoi syntyä uudenlaista liiketoimintaa, kuten e-commercea, eli kaupankäyntiä verkossa. Yrittäjyys teknologiassa oli aiemmin rajoittunut mekaniikan, elektroniikan ja fysiikan tohtoreille ja tutkijoille, ja sen jälkeen ohjelmoijille, mutta nyt siitä tuli mahdollista kaikille. Tästä alkoi .com-buumi”, Malone sanoo.

Perustettiin yhtiöitä kuten e-Bay, jossa huutokauppaa käytiin verkossa. Tällaista liiketoimintaa pystyi laajentamaan nopeasti, yli maantieteellisten rajojen. Syntyi nopeita menestystarinoita, ja yrittäjiä ja riskirahaa alkoi virrata Laaksoon, ennenkuulumattoman paljon ja nopeasti.

“Tämä hetki 1990-luvulla tuntui oudolta. Yhtäkkiä kuka tahansa pystyi perustamaan oman yrityksen. Sijoituksia oli helppo saada. Täällä perustettiin 10 000 yritystä alle kahdessa vuodessa. Laakso oli maailman kuumin paikka olla, maailman huomio oli keskittynyt tänne.”

Malone sanoo, ettei .com-buumilta voinut välttyä Laaksossa.
“Lentokoneiden kyljissä mainostettiin .com-yrityksiä. Kun menit ravintolaan, ruokalistaan oli painettu .com-yrityksen nimi. San Franciscon-lahdella seilaavat laivat kantoivat kyljissään mainoksia. Radiot mainostivat, ja moottoritiellä ajavissa rekoissa oli mainoksia. Teknologiasta ja bisneksestä kirjoittavat lehdet olivat paksuja kuin kirjat, ja juttuja piti tilata lisää sitä mukaa kuin mainossivujen määrä kasvoi”, Malone kuvailee.

1990-luvun lopulle tultaessa kävi ilmi, etteivät yritykset pystyneet tuottamaan voittoa, ja sijoitukset menettivät arvonsa. Internet-kupla puhkesi. Televisio-yhtiöt ja lehdet lähtivät Piilaaksosta. Laakso hiljeni. Maailma ajatteli, että internet on ohi, lopussa, vähän niin kuin kultaryntäys aikanaan.

“Mutta ehei, ei Laakso sammunut. Isot yhtiöt kuten Intel, HP, ja Apple selviytyivät vaikeuksistaan. 2000-luvun alkupuolella Piilaakson kahviloissa alkoi näkyä muutaman hengen tiimejä, jotka istuivat kannettaviensa äärellä. Seuraavan sukupolven yhtiöt syntyivät. Yrityksen perustaminen on halpaa, koska sovelluksia voi rakentaa muutaman ihmisen voimin. Tämä jälleen tasa-arvoisti mahdollisuuksia yrittää”, Malone sanoo.

Yritysten liiketoimintamallit perustuivat usein ilmaisuuteen Googlen esimerkin mukaan: tarjoa jokin hyödyllinen juttu ilmaiseksi, ja tee rahaa jollakin muulla. Oli Web 2.0-yritysten aika: Facebookin, LinkedInin ja Twitterin. Sovellusmarkkinat kasvoivat, Applen luoma ekosysteemi AppStoreneineen ja iTunesineen valloitti maailmaa.

“Nyt kilpaillaan ruutujen valtiudesta: Kuka saa tabletin, älypuhelimen, television ja kannettavan valtaansa, mistä alustasta tulee suosituin, Googlen Androidista tai jostakin muusta. Jos mahdollista, tahti Piilaaksossa on vain kiihtynyt”, Malone sanoo.

Hän ennustaa uutta noususykliä, uutta buumia.

“Pääomasijoittajat haluavat taas sijoittaa. Nyt on hyvä aika olla Laaksossa.”

Piilaakso ei ole vain teknologiaa, päivänpaistetta ja riskirahaa. Harvoin Laaksosta kerrotaan tarinan toista puolta, tarinaa niistä ihmisistä, jotka paiskivat töitä liukuhihnojen äärellä puolijohdeteollisuudessa pienillä palkoilla ja vaarallisissa työolosuhteissa. Tämä joukko asuttaa Piilaakson “lähiöitä”, kuten Palo Alton itäosaa, joka kärsii jengiväkivallasta, varkauksista ja pahoinpitelyistä.

Menestyksestä maksetaan myös toisenlaista hintaa. Moni laaksolainen paiskii ympäripyöreää päivää, ihmissuhteet kärsivät ja työtä tehdään jopa lääkkeiden voimin. Tälle on nimikin: the Silicon Valley Syndrome eli Piilaakson syndrooma.

Mike Malone siteeraa lääkäri Bruce Abtia kirjassaan:

“Piilaakson syndrooma on yleisin ongelma, jonka kohtaan vastaanotollani. Näen sen joka päivä: mies, ja joskus nainenkin, joka on hyvin etäinen ja hyvin kiinni työssään. Usein nämä ihmiset eivät vain unelmoi menestyksestä, mutta heillä ei myöskään ole hyviä sosiaalisia taitoja. He eivät tiedä, mitä tehdä itsensä kanssa. Osa ongelmasta on juurien puute, alueen tilapäisyyden luonne. Ihmiset kääntyvät tavallaan sisäänpäin, että he selviytyisivät.”

Vapauden sijaan ihmiset jäävät kiinni unelmaansa materiaalisesta menestyksestä, kuten rahasta. Malone sanoo, että moni lähtee Piilaaksosta pettyneenä. Takana on konkurssi tai muu epäonnistuminen. Mutta silti moni palaa. Koska palaaja tietää, että Piilaaksossa voi olla mukana siinä, joka on se seuraava iso juttu.

“Täällä on aina ollut nopea vaihtuvuus, yrityksissä ja ihmisissä. Ja haluamme sitä, se on osa Laaksoa”, Malone sanoo.

Tanja Aitamurto

Kommentoi