Jari Sarasvuo: Sielunhoitoa häkämyrkytykseen

21.04.2013

Ihminen, tunne itsesi.

Tutkimaton elämä ei lopulta ole elämää, vaan elossapysymistä.

Kaksi aika pätevää karttaa, jos haluaa suunnistaa kohti parempaa elämässään. Taas tekisi mieli siteerata, mutta mitä turhaan tärkeilemään. Harvoilla todella laadukkailla ajatuksilla on yhtä, todennettavaa alkuperäislähdettä.

Viime viikon kirjoituksessani ja lähetyksessä käsittelin syntiä. Suoran radiolähetyksen puolivälissä havahduin siihen, millainen houkka olen. Tein aiheesta niin suuren, että tukehduin siihen.

Yhden lähetyksen teema kasvoi trilogiaksi. Mutta viisasteluviettiäni salpaamalla koetan päästä lukijan/kuulijan palvelemiseen käytännön elämän tasolla sen sijaan, että yritän tehdä vaikutusta häneen.

Monista käytännön syistä en lähesty syntiä uskonnollisena käsitteenä. Ne, jotka saavat histamiinireaktion uskonnollisista asiayhteyksistä tutuksi tulleista käsitteistä voisivat, opetella avarakatseisemmaksi. Ja ne, joille vain oma uskonto tekee autuaaksi ja muiden kirkot ovat metroasemia matkalla helvettiin, voisivat hivenen nöyremmin tehdä tutkimusretkeään kohti käsittämätöntä Jumalaa. He voisivat vaikka perehtyä uskontonsa taustoihin ja sen teologiseen perustaan. Se uskonnosta, nyt puhutaan synnistä eheytymisen työkaluna.

Elämä rikkoo meidät.

Me menetämme lapsuuden viattomuuden, jos sellaista edes ikinä omalle kohdalle osui. Me alamme hautoa salaisia ja myrkyttäviä ajatuksia itsestä, toisesta, tilanteesta ja tulevaisuudesta. Kun ihminen kasvaa kohti itsenäisyyden illuusioita, hänen mielensä alkaa rispaantua.

Voi olla, että onnellisen ja onnekkaan lapsuuden kokenut ihminen sai nauttia eheydestä muutaman siunatun vuoden. Elämää ei repinyt hajalle suhde menneisyyteen ja tulevaisuuteen, kykyjen ja haaveiden välinen ristiriita, ihmisten ja oma alhaisuus. Ja voi olla, että ahdistus ja rikkinäisyys löysi sinut varhain. Ei ollutkaan niitä lapsuuden kullattuja kesiä, jolloin paistoi aina vaan, ja jos satoi, pelattiin korttia, syötiin keksejä, kerrottiin kauhutarinoita parhaan kaverin kanssa siskonpedissä.

Jos olet jaksanut lukea tekstiä tähän asti, olet siinä määrin aikuinen, että viattomuuden vaiheen eheys on enää muisto, jos sitäkään. Loppuelämä onkin työtä sen eteen, että yrittää löytää takaisin kotiin, päästä lähemmäs sitä viatonta versiota itsestään ja kasvaa kokonaiseksi taas. Jos tällainen ei sinua puhuttele, koeta kestää kasvavan kärsimyksesi kanssa. Jos taas olet jo pitkällä eheytymisen polulla, löytänyt kotiin ja rauha on laskeutunut yllesi, sydämelliset onnittelut. Tuohon eivät kaikki tässä elämässä yllä.

Synti on siis este elämälle. Se on virtausta muuttava pato, joka ohjasi puron pois puutarhastasi. Se on irtautumista elämän lähteestä. Ja synti on työkalu, jonka avulla voit oppia tuntemaan sen muukalaisen jonka elämässä seikkailet. Ja solmia kenties aselevon sen varsinaisen riitapukarisi, todellisen syyttäjän eli diaboloksen kanssa.

Synti on portti vieraantumiseen, omavoimaisuuteen ja sitä kautta sekä voimien että ymmärryksen ehtymiseen.

Vielä: synti on salainen ajatus, joka eksyttää sinut tarkoituksestasi.

Kaikki tämä profaanissa, maallisessa ja ajallisessa elämässä. Vihkimykseni ei riitä tuonpuoleisen availuun. Yritän sanoa, mutta en luota lauseeseeni enkä lukijaan: yritän kuvata todellista, arjessamme ilmentyvää prosessia, joka näivettää meidät tyhjäksi ja katkoo lentoon pyrkivältä hengeltämme siivet. Jos tämän kirjoittamisen jälkeen minua pidetään hurahtaneena tai ajatussommitteluistani humaltuneena, se lienee perusteltu, vaikkakin väärä tuomio. Tämä on arkea, kuten kakallakäynti, kiire tai myöhässä oleva kevät.

Hei, ei tehdä tästä tätä vaikeampaa. Kuvaillaanpa ihmisen taipumusta pystyttää esteitä hyvälle elämälle.

Ylimielisyys vaanii alati ihmistä, se erottaa hänet toisista ja manaa todennäköisyydet taistelemaan sinua vastaan. Ahneus tekee yhteistyöstä sotaa. Kateus estää oppimasta ja ruokkii pahansuopuuden pyörrettä. Hekuma ajaa ilon ulos elämästä. Kohtuuttomuus rikkoo sen, joka luuli palvelevansa hyveitä. Vihamielisyys kylvää ylisukupolvista ja universaalia koston kierrettä, kaikilla tasolla. Hengen velttous pyytää alakuloa jäämään asumaan, tukehduttaa elämän virran ja syöksee pohjattomaan suruun. Siinä ne olivat, 1700 vuotta tuotekehitetty konsepti seitsemästä kuolemansynnistä.

Pysähdy, pohdi ja tee parannus! (Jos olet vielä siellä ja satut pitämään aivoituksistani, saatat alkaa olla johivenen huolissasi. ”Se on oikeasti seonnut.” En ole. Huojennut, jos kuuntelet tiistain lähetyksen. Olen huvittuneesti tosissani ja olen aikeissa näyttää toteen, että tällä julistuksella on käytännön hyötyarvo.)

Yritys on systeemi. Perhe on systeemi. Terveys on systeemi. Yhteiskunta on systeemi. Elämä on systeemi. (Käsite systeemi selitetään lähetyksessä.) Systeemin nostaminen seuraavalle tasolle edellyttää kannanottoja kapeikkoihin. Kapeikko on se, mikä kuristaa systeemin läpivirtausta ja siten estää systeemin tervettä toimintaa. Pitkään oman onnensa nojaan ja johtajuutta vaille jätetyn systeemin kapeikoista tulee näkymättömiä. Ensimmäinen haaste on ymmärtää, mikä tosiasiassa mikä elämässäni on se salainen häkä, joka syrjäyttää hapen hemoglobiinista ja tekee elämästä tolkutonta. Löydä syntisi, tunnusta se ja pyydä apua häkämyrkytyksen hoitamiseksi. Check.

Helleenit tutkivat kolmivaiheista kehitystä: harmatia, peripeteia ja anagnorisis. Ensin ihminen on sokea kohtalokkaalle luonnevialleen. Seuraa traaginen kohtalon käänne, jossa totuus paljastetaan houkalle. Tuhkakasassa lämmitellessä on tilaisuus muuttaa mielensä, ehjätä sydämensä ja tuunata loppuelämää ohjaavaa maailmankuvaansa.

Jos saa selville, miten henkilökohtainen häkämyrkytys syntyy ja miten se tekee työtään harhojen ja hävityksen eteen, voi myös löytää parempia vaihtoehtoja.

Voi tiedostaa tautinsa, tunnistaa sen hyökkäyksen enteet, tunnustaa julkisesti avuttomuutensa ja vasta näiden jälkeen vastaanottaa apua.

Jos tämä tuntuu liian raskaalta, onneksi maailmasta ei tyhmistävä viihde ja muu kevyt kaura lopu.

Tiistaihin, toverit.

Jari Sarasvuo

Jaksot

1 2