Jari Sarasvuo: Kutsumus on kaunis sana, kauniimpi kuin menestys

05.05.2013

Tätä iloa on kuukausi jäljellä. Se tarkoittaa neljää lähetystä ja neljää tekstiä ohjelman tueksi.

Matka on ollut sekä antoisampi että työläämpi kuin mitä etukäteen osasin odottaa. Noin 15 000 sanaa julkaistua tekstiä 21 teemasta ei ehkä kuulosta paljolta, mutta minun kyvyilläni kirjoittaminen on ahmaissut puolet viikonvaihteesta. Lukijat ovat kiittäneet kirjoittamalla ja keskustelemalla viikko viikolta korkeammalla tasolla.

Päätän yhteisen matkamme neljän lähetyksen teemalliseen crescendoon. Aikeeni on tarjota uskolliselle kuulijalle työkalupakki ja kartta, vapaavalintaiseen käyttöön. Toukokuun ensimmäinen lähetys käsittelee kutsumusta, menestystä ja täyttymystä. Mitä se on? Miten sen voi saada osakseen? Runsaan viikon päästä, toukokuun 14. käsitellään koulua ja oppimista. Mitä pitäisi oppia ja kuinka haasteen edessä voisi onnistua? Kuun kolmannella viikolla, 21.5, aiheena on menestyvä yritys. Mikä niitä yhdistää, kuinka sellaisia luodaan tai miten sellaiseksi voisi vielä kerran palata. Lopulta kesäkuun kynnyksellä kuvataan näky siitä, mistä yhteisessä elämässämme on kyse, miten yhteiskunta voisi toimia ja millainen johtajuuskulttuuri sekä lisäisi ihmisten onnea että lievittäisi kärsimystä.

Nyt pieneen kertomukseen kutsumuksesta.

Alun perin olin rohkeammalla päällä. Kuvittelin uskaltautuvani kirjoittamaan menestyksestä. Menestys kuitenkin on saastunut sana. Se liitetään liian usein materialismiin, moraalittomuuteen ja itsekkyyteen.

Kulttuurissamme kytevä menestysallergia on usein perusteetonta ja kokonaisuuden kannalta haitallista. Ei se mitään. Se joka osaa kehystää, saa kertoa tarinansa suurimmalle joukolle. Kutsumus on hyvä kehys. Muita ja maailmaa osattomuudestaan syytävät eivät ole vielä ehtineet saastuttaa kutsumuksen käsitettä.

Sitä paitsi kutsumus on menestystä kauniimpi sana, niin äänneasultaan kuin syvämerkityksiltään.

Yksi elämän suurista tehtävistä on löytää kutsumuksensa.

Filosofi Lauri Järvilehto on kirjoittanut ja lausunut kutsumuksesta kumarruksen arvoisesti. ”Kutsumus on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet."

Kutsumus on elämää egoa suuremman tarinan palveluksessa. Se on matkantekoa, jossa päämäärät antavat suuntaa mutta eivät määrittele merkitystä. Silloin eteneminen on syvempi ilonlähde kuin etappien saavuttamiseen liittyvät palkinnot.

Täyttymys tarkoittaa arvojen suunnassa syntyviä onnistumisen ja oppimisen kokemuksia. Ilman kutsumusta ei voi olla täyttymystä. Kutsumus edellyttää neljää osatekijää: intohimoa, taipumuksia, merkityksellisyyttä ja hyödyllisyyttä.

Intohimo tarkoittaa halukkuutta kärsiä jonkin arvokkaan eteen. Intohimo ei ole ainoastaan motivaatiota, myönteisiä inspiraation tunteita. Intohimo on syy maksaa tunnehintaa ponnisteluistaan. Se on polttava, omaa rajallisuutta ja ympäristön sietokykyä koetteleva vimma antautua täysin jonkin tekemiseen.

Intohimon vallassa minuuden kokemus vääristyy, persoonan ja identiteetin rajat hälvenevät, normit ja estot hellittävät otettaan, tunne- ja karmavelan tekeminen ei kauhistuta. Intohimo on polttoainetta, tunnevaluuttaa, jolla merkittävät muutokset maailmassa maksetaan ja mahdollistetaan.

On pieniliekkisiä ihmisiä ja on suuriliekkisiä ihmisiä. On ihmisiä, jotka löytävät liekkinsä nuorena ja on ihmisiä, joiden liekki löytyy vasta kolmannen elämäniän lähestyessä. On ihmisiä, jotka oppivat säätelemään liekkiään varhain, lopulta tai ei koskaan. Ja ennen kaikkea on erilaisia liekkejä. On näyttäviä, itsensä nopeasti loppuun polttavia hallitsemattomia humahduksia, kuin bensapaloja, joilla ei voi lämmittää taloa. On kärsivällisiä hiilloksia, joka mureuttaa vanhan lampaan. Ja on lähes näkymättömiä tulikuumia liekkejä, joilla voi polttohitsata ihmiset yhteen.

Ei ole menestystä, täyttymystä eikä kutsumusta ilman intohimoa. Intohimoton elämä on siunatun tasaista ja kirotun tylsää.

Menestyksen ehto numero yksi: löydä intohimosi. Nykymaailma on siitä kummallinen tori, että lähes mille tahansa henkeäsalpaavalle osaamiselle löytyy ostajia. Pitää olla vain välillä vaarallinen määrä intohimoa raivata esteet tieltään ja tarjota lahjaansa tarpeeksi monelle sellaiselle, jota ei kiinnosta. Vain siten voi löytää ne, jotka ovat valmiit rahoittamaan unelmiasi.

Yksi elämän tragedioista seuraa siitä, että ihminen ottaa kutsumuksekseen jotain sellaista, johon hänellä ei ole taipumusta. Taipumukset paljastuvat, kun löytää haasteita, joita ihmisen on luontaista lähestyä ja nopea oppia. Sooner is smarter, niin kuin lahjakkuudentutkijat joskus popularisoivat. Se, minkä tekeminen ei ole vastenmielistä, mikä onnistuu luonnostaan ja joka innostaa haastetason noustessa, viittaa lahjakkuuteen. Tietenkin taipumukset ilman järkyttävää määrää epämukavuusalueella tapahtuvaa työtä ovat houkan haaveita. Epämukavuusalue eli oppimisvyöhyke on tontti, jonne menestyjät perustavat kotinsa ja mukavuusalueelle tehdään vain turistimatkoja. Ei päinvastoin. Capiche?

Ihminen on otus, joka etsii merkitystä ja tarkoitusta lakkaamatta. Kun lakkaa etsimästä, lakkaa elämästä. Jos kutsumus ei synnytä syvenevää tunnetta maailmanjärjestyksestä, elämän merkityksellisyydestä ja uhraukset pyhittävästä tarkoituksesta, kyseessä ei ole lainkaan kutsumus. Silloin se onkin duuni, jonka päätepysäkillä odottaa petoksenomainen pettymys. Alkuvaiheen hyvät aikeet johtivatkin orjuuteen.

Merkityksellisyys on paitsi sisäsyntyisen motivaation lähde, se on peräisin myös hyödyllisyydestä maailmalle. Terve ihminen haluaa olla hyödyksi muille. Hän haluaa, että hänen työnsä on merkityksellinen itsen lisäksi toisille. Sisäiset todisteet kutsumuksen arvosta eivät riitä. Tarvitaan ulkoisia todisteita.

Viktor Frank ohjasi tervehtymään noogeenisten neuroosien synnyttämästä kuilukokemuksesta, jossa eksistentiaalinen tyhjyyden kauhu kutsuu sielunmurhaan. Hänen ohjeensa oli kolmeosainen: Ole hyödyksi. Lievitä kärsimystä. Antaudu kauneudelle.

Niin menestyksessä kuin kutsumuksessa on kyse yrityksestä eheytyä. Kutsuun vastanneille se voi onnistua. Näkyvän aarteen palvontaan taantuneille siitä tulee lopulta sairaudeksi kehittyvä päiväni murmelina –kokemus.

Jari Sarasvuo

Jaksot

1 2