Jari Sarasvuo: Johtajalla olkoon bulldogin lärvi ja särkynyt sydän

10.02.2013

Selvisin kiukuttelukohtauksestani teidän tuellanne. Kiitos siitä. Nyt yritän kertoa jotain johtamisesta ja johtajuudesta.

Ihmisen ja hänen elämänsä ratkaisevat rajoitteet ovat seurausta johtajuuden anemiasta.

Anemia on tila, jossa keuhkoille tarjolla oleva happi ja lihasten tarve saada happea eivät kohtaa, koska riittämätön hemoglobiini ei kuljeta happea perille. Jos tarkoitus on hiihtää jyrkkä ja pitkä nousu pikku nyppyläksi, lihakset kyllä tekevät kaiken vaadittavan, jos niille toimittaa tarpeeksi happea. Sama pätee johtamisessa: joukot kyllä yltävät henkeäsalpaaviin saavutuksiin niin kauan, kun heillä riittää johtajuus-happea.

Johtajuuden anemian kuristama ihminen tai työyhteisö ei selviä kunnialla edes arkisimmista tehtävistään. Varma keino sairastua on kuvitella, että pienipalkkainen ja vähävaltainen ihminen ei tarvitsisi enemmän johtajuutta loppuelämänsä hyvinvoinnin turvaksi. Arvokas elämä ja johtajuus kuuluvat yhteen kuin solu ja mitokondriot.

Johtajuus on ihmisen kyky vastata elämän heittämiin haasteisiin.

Meillä suomalaisilla on lievää vakavampi maailmankuvaongelma johtamisen ja johtajuuden suhteen. Todisteet löytyvät tilastoista.

Johtaja vastaa hänelle uskotun kokonaisuuden tavoitteellisesta toiminnasta. Johtamisen vaste on työkavereiden vastuunkannon armoilla. Jos väki ei halua vastata haasteeseen, mikään pakottaminen ei saa porukoita antamaan parastaan. Siksi johtajan tärkein tehtävä on synnyttää johtajuutta työyhteisössä ja kärsivällisesti kasvattaa lisää kykeneviä johtajia.

Johtajat ovat joskus selvinneet keskittymällä tuotteeseen ja tuotantoon. Joskus johtajan tieto ja taito riittivät ratkaisemaan pelin. Nyttemmin rimaa on sekä nostettu että se on kätketty. Tämän päivän johtaja kohtaa haasteen, joka on kaoottinen, irrationaalinen ja poliittisempi kuin koskaan.

Koodiavain salakielisen yhtälön ratkaisemiseksi on epävakaa, tunteistaan ja tiedostamattomasta ohjautuva, vapauteensa rakastunut ihminen. Maailman kehitys heitti ihmisen keskiöön, vaikka kaikki sitä eivät vielä usko.

Johtaminen on muuttunut yhtä rajusti kuin aikanaan paavin kalenterintekijöiden kaavat, kun aurinko lakkasi kiertämästä maata. Ihminen ja valtarakenne ovat vaihtamassa paikkaa arvoasetelmassa. Ei kaikkialla, ei aina, ei täysin, eikä varsinkaan meillä, mutta lopulta nykykehitys tekee temput vanhalle mallille.

Johtajan velvollisuus on olla selvillä, tehdä vaikeita päätöksiä ja varmistaa päätösten sato.

Pääsääntöisesti johtajat eivät ole riittävästi selvillä. Koska he eristäytyvät ihmisten kipuilusta, pakenevat mukavuusalueelleen, kieltävät tosiasioita ja ovat tietämättömiä ratkaisevista kehityksistä, he eivät tiedä tarpeeksi todellisuudesta, joka lopulta ruhjoo valheen varaan rakennetut yritykset.

Olla selvillä ratkaisevista asioista, kapeikoista, ikävistä kehityksistä, kätketyistä tunteista ja likaisista salaisuuksista – siinä vasta kova käsky kenelle tahansa johtajalle! Ole selvillä –käskyn täyttäminen ei onnistu helikopterista, paskanhajun ulottumattomissa lepatellen. Täytyy uskaltautua kaduille, kujille, salakapakoihin, viemäreihin ja vihollisten kanssa kahville.

Tehdä vaikeita päätöksiä onnistuu johtajalta, joka oppii sietämään todellisuuden ja tehtävän välisen kuilun kauhuja. Menneisyydestä peritty todellisuus ja tehtävän velvoittama tavoite sopivat huonosti yhteen. Jos tahtoo ylittää todellisuuden ja tavoitteen välisen kuilun, tulee tehdä vaikeita päätöksiä.

Johtaja näkee harmaan tuhannet sävyt ja tekee silti mustavalkoisia päätöksiä.

Nahkapäätökset, ajanpeluu, suosiopelit, vesitetyt ratkaisut, hapettomat kompromissit, menneisyyden pakonomainen suojelu ovat valtaansa varmistelevan politikoivan pomon näennäisjohtamista.

Arvokkaat päätökset tuottavat mittatappioita. Vaikeita päätöksiä ei ole vaikea perustella, mutta niitä on vaikeata tehdä ja toteuttaa.

Johtaminen tuottaa siis kärsimystä, ja siksi johtaja pakenee herkästi tehtäväänsä. Tehtävän hylkääminen tuottaa moninkertaisesti enemmän ja pitkäaikaisempaa kärsimystä, mutta siitä ei syytetäkään pelkuri-johtajaa, vaan vihan niskoihinsa saa hänen sotkuaan siivoamaan joutuva vastuunkantaja.

Oikea johtaja varmistaa vaikeiden päätösten sadon sinnikkyydellä, johdonmukaisuudella ja tarkkuudella. Hän lohduttaa surevia, rohkaisee pelkääviä, tukee väsyviä, herättelee torkahtelevia, virkistää tylsistyneitä, vaatii kiinnostumaan yksityiskohdista, pitää päätöksen elossa tahdon ja mielikuvituksen tukemana.

Hyvällä johtajalla on bulldogin lukkoon menevä alapurenta ja lättänaama. Miksi? Jotta johtaja voisi purra ja hengittää samaan aikaan. Vahva niska ehkäisee halvaantumista. Silloin härkä himmenee ennen kuin bulldog päästää irti turvasta. (Anteeksi brutaali ja kiellettäväksi kuuluva mielikuva. Otetaan härkätaistelun kieltäminen säästöjen sijaan eurotuen ehdoksi. Jutta on kyennyt kummallisempiinkin veivauksiin.)

Vaikka tehtävä siihen joskus velvoittaa, oikea johtaja kärsii, koska tietää aiheuttavansa päätöksillään tuskaa. Myötätunto on välttämätön ihmissuhdesysteemin antioksidantti, jos aikoo tällä vuosituhannella pärjätä ammatinvalintansa aiheuttaman kivun kanssa. Sitä paitsi nykyisessä maailmanajassa hyvät sotilaat eivät viihdy julman kivisydän-kenraalin alaisuudessa. Pyhä henki menee särkyneeseen sydämeen. Johtajan sydän särkyy, jos hän suostuu osaansa.

Johtajan tehtävä ei ole ensisijaisesti tuottaa tuskaa, vaan sietää sitä, ja pyrkiä minimoimaan vastuullisesta työstä vääjäämättä syntyvä tunnemyrkky.

Tämän paradoksin kanssa moni ei kykene elämään. He taantuvat johtajina joko käpykaartilaisiksi tai vielä pahempaa, tunnekylmiksi aarrettaan palvoviksi paskiaisiksi.

Hyvän johtajan yhteisössä on turvallista pelätä. On turvallista laittaa itsensä likoon, kolkutella osaamisensa rajoja, ottaa riskejä, epäonnistua ja oppia. Luottamus on laadukkaan yhteistyön perusta.

Yhteiset ongelmat johtuvat johtajuuden puutteesta. Tämä taas johtuu enemmän viisauden hylkäämisestä kuin riittämättömästä lahjakkuudesta. Hyvä johtaja synnyttää halua seurata. Hän saa ihmiset tekemään vapaaehtoisesti ja täydestä sydämestään sen, mitä heiltä joka tapauksessa vaaditaan.

Siellä missä ei ole näkyä, siellä kansat hukkuvat. On oltava ensin rehellisyyttä nähdä maailma sellaisena kuin se on. Seuraavaksi johtaja tarvitsee kykyä nähdä maailma hieman parempana versiona nykyisestä todellisuudesta. Kolmas vaihe on vaikein: on toteutettava parempi näky todellisuudesta kutsumalla kansa johtajuuteen.

Johtajuus on johtamista suurempaa. Johtajuus on kyky elää todeksi johtajan velvoitteet ilman aseman suomaa oikeutusta tai palkkioita.

Aikaisemmin johtaja antoi valtaa ja vapauksia väelleen, mitä kutsuttaan konsulttikielellä hassusti voimaannuttamiseksi. Nykyisin homma on kääntymässä päälaelleen. Johdon valta ja kyky toteuttaa yhteistä näkyä tuleekin omalta väeltä ja yleisöltä.

Ennen edettiin pääsääntöisesti tulevaisuudesta, täydellisyyskuvista ja tavoitteista kohti arkea. Nyt yhä useammin pätevä johtaja joutuu ohjaamaan omaa työtään oman väkensä elämästä, arjesta ja tunneilmastosta käsin.

Tämä muuttaa tämän vuosikymmenen kuluessa johtajien strategia-ajattelun päälaelleen. Lähtökohta ja loppu eivät olekaan enää tuote (product), markkina-asema (position), tehot (process), vaan ihminen yleisössä ja työyhteisössä (people).

Tämä näky minulle annettiin, kun kurkistelin oikeiden näkijöiden harteilta kauas tähystellen. Kiitos herkille, kokeneille ja kyvykkäille.

Kaikkea se transmoderni aika tuo tullessaan. Näin pohti pikkuprofeettanne.

Jari Sarasvuo

Jaksot

1 2