TV1, Mot 10.4.2006 Toim. Kati Juurus

ORJAKSI UNELMATEHTAASEEN Kai Nordberg: Tää ei vastaa niinku pienimmässäkään määrin niitä käsityksiä tai, minkä niinku pohjalle Suomessa niinku työlainsäädäntöä on, on rakennettu. Anne Saveljeff: Se on melkein kun valkosta orjakauppaa Auli Mantila: mä ymmärrä minkä takia elokuva-alalla voitais käyttää niinkun verukkeena sitä, että ei ole rahaa siihen, että aletaan toimia niinkun ihan miten sattuu. Media on seksikäs ala, ja elokuva medioista seksikkäin. Ei ihme, että työ elokuva-, tv- tai ylipäätään media-alalla on niin monen nuoren unelma. Susa-Serina Hakamäki: Mä opiskelen audiovisuaalista viestintää Jarmo Loikkanen: Minusta tulee medianomi, tuottaja/käsikirjoittaja. Johanna Hurme: Kaikkee mikä on vähänkin semmosta, mitä ei vielä oo kerrottu ni toivoisin löytäväni uuden reitin kertoa Nina Myller: Mulla on niin paljon asioita, mitä mä haluisin kertoa muille. Susa-Serina Hakamäki: Se on ollu mun ainainen haaveeni ja se on ollu sitä mitä mä oon halunnu tehdä. KEHITTELY: HURJA MÄÄRÄ KOULUTETTAVIA & MITEN TÄHÄN ON TULTU Ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten medialinjoille on suunnaton tunku verrattuna aloituspaikkojen määrään. Toisaalta aloituspaikkojakin on paljon. Ammattikorkeakoulut suoltavat lähivuosina ulos keskimäärin 650 uutta medianomia vuodessa. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta valmistuu puolestaan vuodessa reilu tuhat audiovisuaalisen viestinnän tai kuvallisen ilmaisun ammattilaista. Ja korkeakouluopiskelijat siihen päälle. Susa-Serina Hakamäki: Tää kehitys alko noin vuonna 95 ja sen jälkeen se on ollu jatkuvaa kasvua noin vuoteen 2002-2003 ja sillon niinkun havahduttiin tähän kasvuun ja tuota pantiin jarruja päälle, mutta määrä ei oo myöskään laskenu sen jälkeen. pentti raittila: Se kasvu liittyy tähän 90-luvun hypevaiheeseen, mikä meillä oli tässä tietotekniikkapuolella ja sillon yhtäkkiä riemastuttiin, että myös täällä sisällöntuotannossa Suomella on suuri tulevaisuus….ja puhuttiin että meillä on aivan valtavat koulutustarpeet et tarvitaan sisällöntuoton asiantuntijoita ja sillon näitä koulutuslinjoja, oppilaitoksia alettiin perustaa. ja tää sattu vielä samaan aikaan kun meidän koulutusjärjestelmässä tuli muutoksia. perustettiin ammattikorkeakoulujärjestelmä kokonaan ja tässä toisen asteen koulutuksessa muutettiin tutkinto, tutkintojen rakenteita ja tämä oli sitten hyvin houkutteleva vaihtoehto, koska oli varmuus myös siitä, että oppilaita varmasti saadaan näille aloille. Pian melkein jokaisessa itseään kunnioittavassa taajamassa piti olla viestinnän koulutusohjelma. Niiden perustaminen oli kunnille ja oppilaitoksille houkuttelevaa. Kulttuurialan koulutuspaikasta saa 15 prosenttia enemmän valtiontukea kuin tavallisesta koulutuspaikasta. Myös EU-rahaa on ollut tarjolla erilaisiin viestintäkoulutusprojekteihin sekä viestintäalan koulutusohjelmien varustamiseen huippulaitteilla. Jarmo Loikkanen: Laitteet ja tilat on erittäin hyvät. Kouluun tullessa en osannu haaveillakaan että ois näin hyvät kalustot käytettävissä Johanna Hurme: Täällä on äänitarkkaamo, kuvatarkkaamo, 2 studioo, pieni studio ja iso studio, ja ne on molemmat kelluvia joka tarkottaa sitä, eli niissä pystyy hyvin kuvaamaan ja äänittämään ilman että kuuluu muita ääniä rakenteista ja muista. Nina Myller: Mut sit se et työelämässä ei sit välttämättä ookkaan näin hyvi laitteita, et sit voi tullakki vastaan se et onki semmoset alkukantaset, et osaako sit käyttää niitä. Eniten ovat paisuneet juuri toisen asteen ammatillisten oppilaitosten – siis entisten ammattikoulujen – audiovisuaalisen viestinnän koulutusohjelmat sekä ammattikorkeakoulujen viestinnän koulutusohjelmat ylipäätään. Mot: Onko meillä nyt sit semmonen tilanne, että meillä on sitten kova tarve tämmösille ammattilaisille Suomessa? Raittila: No ei ainakaan niin kova tarve kun tää koulutus. Tutkija Pentti Raittila on vetänyt Tampereen yliopistossa lähiaikoina julkaistavaa tutkimusta viestintäalan koulutuksesta ja työmarkkinoista. Tutkimuksesta paljastava tieto on murhaavaa kuultavaa erityisesti toisen asteen ammatillisten oppilaitosten av-alan opiskelijoille. Raittila: Koulutustaan vastaavissa viestinnän töissä on selvä vähemmistö valmistuneista, erityisesti täällä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Myös ammattikorkeakoulujen audiovisuaalisen viestinnän opiskelijat työllistyvät keskimäärin heikommin kuin muut ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Raittila: Hyvin monissa tapauksissa on voinut käydä niin, että kun oman koulutustason tämmöstä asiantuntevaa, johtavaa asiantuntijatyötä ei ole…..ollaankin työllistytty tämmösiin sanosiko suoritustason töihin, jotka tavallaan on niitä töitä, joihin täällä ammattikoulutasolla koulutetaan. Ja työllistyneistä toisen asteen kouluista valmistuneista media-ammattilaisista melkein puolet ihan muissa töissä: Raittila: Kaupan kassalla, varastomiehinäk, kirvesmiehinä, kuka missäkin. Tänä keväänä valmistuvat uudet media-ammattilaiset voivat lohduttautua sillä, että pahin on kuitenkin vasta edessä: Raittila: Kun pohditaan näitä työllisyyslukuja, niin ne on tutkittu siis aikana, jolloin valmistuneita oli vaan puolet tai kolmasosa siitä mitä tulevina vuosina tulee, eli tää tilannehan on vasta kärjistymässä ja tulossa eteen tämä työvoimatarpeen ja koulutuksen epäsuhta. Aikoinaan television digitalisoitumisen kuviteltiin luovan kasapäin uusia työpaikkoja. Toisin kävi. Yleisradio ja MTV ovat viime vuosina vain karsineet työntekijöitään. Eläköityvien tilalle ei palkata uusia, kun digitalisointi on yksinkertaistanut teknisiä tehtäviä. jTuotannot siirtyvät pieniin independent-yhtiöihin, jotka tekevät ohjelmia vähemmällä väellä. Yhä suurempaa ohjelmamassaa tuotetaan kutistuvalla joukolla. Työvoimatarve vähenee eritoten audiovisuaalisen tuotannon avustavissa teknisissä tehtävissä. Silti juuri niihin kouluttaminen on lisääntynyt kaikkein eniten. Nordberg: Taustallahan on poliittisia päätöksiä. Poliittisia päätöksiä, jotka tehtiin 90-luvun laman aikaan. Et nää oppilaitokset on pääosin perustettu 90-luvulla nimenomaan niinkun lamavuosina, tai päätökset niitten perustamisesta on tehty silloin ja ja näihin kytkeytyy niinku laaja…lajalti niinku Eu-tukia, kunnallisia tukia, valtiollisia tukia. Nää oppilaitokset on kunnille instrumentteja saada verotuloja, saada erilaisii tukiaisia. Se on…sanalla sanottuna nää on hyvä bisnes, kuntatasolla, maakuntatasolla. toisin sanoen työttömät nuoret on hyvä bisnes, kun heidät niin sanotusti mediakoulutetaan, kunnat hyötyy- Opetusministeriössäkin asiasta ollaan kyllä selvillä. Hannu Siren: Kai tämmönen aika yleinen käsitys on että sitä on liian paljon, mutta sitten kun lähetään tarkemmin tutkimaan asiaa ni joudutaan aikamoisiin ongelmiin. Siren: Vähennystoimenpiteet ne ei oo niinkun päivässä valmisteltavia asioita, koska, koska pitää selvittää missä päin Suomee sitä vähennetään, missä koulussa vähennetään jne… …sillon joudutaan niinkun puuttumaan niinku, että paikkakunnalla x lopetetaan joku toiminta ja paikkakunta x on sitä mieltä että se pitäisi tehdä jossain muualla, ei meillä. Anneli Pänttönen: Jos otetaan tämmönen Joensuulainen näkökulma, että viestintää tarvitaan kaikisa yrityksissä ja työyhteisöissä, ni silloin ei liikaa… …no siin on esim suuren kauppaketjun mainososastolla, no he tekevät kaikkea sitä viestintää, mitä tämmösessä tarvitaan. Sitten tiedotustehtävissä, ihan kaikenlaisilla, pientä videonpätkää tehhään ja esitysmateriaalia… Riitta Vahteristo: Yhteiskunta on kovasti muuttunut, eli viestintäosaamista tarvitaan hyvin laajasti, ammatissa ku ammatissa….mm. opettajakoulutukseen on ihan hyvä lähteä sillä pohjalla että on myöskin tän puolen osaamista, erilaiset nuorisotyöt……ja kaupallisella alalla, vartiointialalla jne. Opiskelijat ovat vähemmän optimistisia kuin opettajansa: Jarmo Loikkanen: Tuntuu että aika vaikea on päästä työelämään. Nina Myller: Meitä otetaan tänne joka vuos noin 40 ja niistä valmistuu varmasti puolet ja työpaikkoi ei oo varmasti ku yhelle tai kahelle. Mot: Mitä arvelet että käy näille nuorille, jotka nyt tällä hetkellä sitten esimerkiks alottavat innokkaina av-alan koulutuksen ja, ja tulevat sitten työmarkkinoille tilanteessa jossa markkinat ovat kertakaikkisesti tukossa? Hannu Siren: No, nyt ensinnäkin ovatko ne tukossa on sit yks kysymys ja ..ööö…onko tää liiottelua, onko tää totta, sitä mä en tunne sitä asiaa. Tietysti me seurataan hyvin tarkkaan niinku työllistymistä ja meillä on tietoo työllistymsistä ja meillähän oli tästä viestinnän koulutuksesta myös tämmönen niinku…ööö…tämmönen selvitys ollu meneillään, jos on etsinny näitä ratkasuja eli, eli että kyllä tehtävä on pyrkiä ennakoimaan koulutusmäärät sellasiks että näitä ongelmia ei syntyisi, jos niitä syntyy, ni se on ikävämpi juttu. Nina Myller: En mä usko, et ketään isoo herraa liikuttaa että se että valmistunko mä työttömäks vai en. Kai nordberg: varsinki moraalisesti tää on niinku, tää on täysin edesvastuutonta ajatellen niinku nuoria, jotka jol, joilla varmasti on toki niinku halua ja motivaaatiota niinkun kouluttautua juuri tälle alalle. Et et et traagistahan tää on nimenomaan niinku nuorten kannalta…. MIHIN TÄMÄ ON JOHTANUT (ILMAISTYÖ) MYÖS VILLILÄ & JOENSUU Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat tekevät kameraharjoituksia. Aikanaan he, niin kuin muutkin toisen asteen ammatillisten oppilaitosten opiskelijat menevät noin puoleksi vuodeksi työssäoppimaan tulevan alansa johonkin työpaikkaan. Ammattikorkeakoulupuolella on sama käytäntö, mutta siellä sitä kutsutaan pakolliseksi työharjoitteluksi. Käytännöksi on vakiintunut, ettei opiskelijoille yleensä makseta harjottelusta tai työssäoppimisesta palkkaa, koska laki ei sitä edellytä. Anne Saveljeff: kun satoja ja taas satoja työharjoittelijoita …. …ilmaseks kentällä liikkuu, niin osa tuottajista kyllä on niin seteliselkärankasia et ne osaa käyttää tätä tilannetta hyväkseen jättää palkkaamatta sen ammattilaisen ja ottaa palkattoman työharjottelijan siihen tilalle... ja ammattilaiset jää työttömäks. Se on melkeen kuin valkosta orjakauppaa, että siis nää palkattomat työharjoittelijat on tällä hetkellä suomalaisen elokuvan suurin yksittäinen sponsoriporukka ja se on musta aika karmee tilanne. Ilmaisharjoittelijoita eivät suinkaan käytä vain elokuvatuotannot. Televisiosarjoja ja visailuja tuottavissa yhtiöissä käytetään ilmaista työresurssia yhtä surutta. Alalla arvellaankin, että independent-tuotantoyhtiöt kykenevät juuri ilmaistyövoiman ansiosta tekemään ohjelmaa yhä pienemmillä henkilöstöresursseilla. Opiskelijoiden sähköposteihin tulvii ilmoituksia vastuullisista mutta yleensä palkattomista harjoittelupaikoista. Esimerkiksi tällaisia: Lukija: ”Koekuvaustilanteissa harjoittelijan tulee pystyä lukemaan hektisiä tilanteita ja ottaa tarvittaessa vastuu harteilleen. Big Brother-tiimissä harjoittelija pääsee oppimaan tv-tuotannon tärkeää casting-vaihetta. Harjoittelijalta toivotaan oma-aloitteisuutta, vastuuntuntoa ja tilannetajua sekä tiimityöskentelyn taitoja. Ajokortti on välttämätön. Harjoittelu on palkaton.” Lukija: ”Innon tiimissä harjoittelijat pääsevät oppimaan tv-tuotannossa työskentelyyn liittyviä asioita käytännön kautta. Nopeatempoisesta aikataulusta johtuen myös harjoittelijoilla ovat merkittävä asema tuotantotiimissä.” Lukija: ”Puskuri on puolituntinen makasiini – neljä inserttiä ja kentällä tehdyt juonnot välissä. Tämä on sellaista nopeatempoista menoa ja meininkiä, ja siksi harjoittelijankin tulisi olla reipasotteinen, oma aloitteinen ja myös mukava työtoveri. Ajokortti tarvitaan ehdottomasti. Kuvaamisesta ja valaisemisesta saisi olla jonkin verran kokemuista. …..harjoittelijan tulisi pyöriä kuvaajan mukana täyttä päivää ja viikkoa. Emme ole varautuneet maksamaan harjoittelijalle muuta palkkaa kuin lounassetelin päivässä.” Kai Nordberg: Käytännössä jokaiseen tv-tuotantoyhtiöön, elokuvatuotantoyhtiöön, mainostuotantoyhtiöön saadaan tämmöselle niinkun alemman portaan tasolle…voidaan kaikki hommat tuottaa niinku ilmasityönä, eikä se oo mitään siirtotyövoimaa vaan se on , se on suomalaisia korkeasti koulutettuja nuoria ihmisiä joitten pitäs astua työelämään. Anonyymi: jouduin tosi paljon neuvomaan ja auttamaan tätä toista harjoittelijaa, elikkä oma harjoitteluaika meni varmaan puolet siihen että, että olin niinku avustamassa häntä ….. ihan tämmöstä niinku juoksuhommaa että cateringia ….. ja sitte mun ….. piti auttaa häntä ku käytiin kaupassa Anonyymi: me harjottelijat tehtiin ihan ammattilaisten töitä ihan kaikissa, äänessä, kuvassa, valossa, maskissa, puvustuksessa Anonyymi: mul oli ajokortti, ni mä sit ajoin aika paljon ympäri helsinkiä et hakemaan tavaraa ja viemään tavaa pois Auli Mantila: Työehtosopimuksia jotka toki ei oo yleissitovia niinkun elopkuva-alan työehtosopimus se ei oo yleissitovfa, et työehtosopimuksia yritetään koko ajan jättää noudattamatta, olla maksamatta ylitö8istä, olla maksamatta ylipitkistä päivistä tai sitten tällanen niinkun ihan keskeinen asiak mikä on nyt viime vuosina yleistyny, on nimenomaan harjoittelijoitten käyttö. Janne Kuusi: ne on alkanu korvata näitä jotka perinteisesti on ollu palkattua työvoimaa. Ja tota, alkaa ikään kuin hiipiä ikään kuin pikku hiljaa enemmän ja enemmän kohti sellasia vastuullisempia hommia. Myös joissakin Kuusen ohjaamissa tuotannoissa on ollut ohjaajan mielestä liikaa harjoittelijoita: Janne Kuusi: Mullahan ei oo mitään sanomista siihen. …Mul on ehkä valta valita niinkun ihan omat henkilökohtaset tämmöset, mutta ei sen enempää. Ja tota jos mä rupeisin sinne asettaan ehtoja tohon suuntaan, ni mul ei olis töitä. eikä mulla olekaan. Janne Kuusi: tuotantoyhtiöt etenee tähän suuntaan sen vuoksi, että niiden tilanne, tää niinkun taloudellinen tilanne on ihan katastrofaalinen… …ne joutuu tekemään valtavan määrän tv-ohjelmia etupäässä, järjettömillä budjeteilla ja niiden täytyy sopeuttaa se tekeminen ihan niinkun mahdottomiin. No sit niinkun ainoo semmonen liikkuva muuttuva tekijä näis niinkun budjeteissa on tietysti työvoima. Janne Kuusi: parhaimmillaan oli vissiin 18-tuntisii päiviä, et ne tais olla pisimpii, mut et varmaan suurin piirtein se pyöri siin 12 niinku tunnin paikkeilla Anonyymi: kuuden päi…työpäivän jälkeen kun olin tehny jotain yheksänkymmentä tuntia töitä niin…olin niin väsyny ja sattui vahinko että naarmutin lavastajan autoa peruuttaessa, että ei vaan enää niinku tajunnu mistään mitään, että sitte kyllä sain vapaapäivän… Anne Saveljeff: Mulle tulee enemmän ja enemmän yhteydenottoja, ihan nyt viime vuosina ja ne on nimenomaan opiskelijat jotka soittaa mulle, että voiko näin tehdä, onks tää lain mukaista, onks tää ylipäätään niin kuin oikein ja tervettä- Anonyymi: oven takana on niin monia muita tulossa, että jos minä …oisin ihan niinku…omalla nimellä ja…omilla kasvoilla ni vois olla, että eipä enää otettais. Janne Kuusi: Mähän nimitän sitä itse omertaks, että tällä alalla on tämmönen, tämmönen niinkuj vaitioolopakko…. se joka avaa suunsa ni sil ei oo työtä, terveisiä vaan… Kai Nordberg: Tää ei vastaa niinku pienimmässäkään määrin niitä käsityksiä tai…minkä pohjalle Suomessa niinku työlainsäädäntöä on, on rakennettu. Et siin…siinä mielessä tää on, on hurja tilanne Anonyymi: ilmaseks otetaan kyllä, mutta sit kun siitä pitäis maksaa seuraaval kerralla ni sit siitä kutsua sit sitä kutsua ei enää koskaan tuukaan….. ja sitä toista keikkaa ei tuu enää, koska siitä pitäis maksaa, niin ja uusia opiskelijoita valmistuu koko ajan Anonyymi: luulis että se nyt vähentää kustannuksia ainakin aika paljon . Joskus tuotantoyhtiöt eivät vain säästä käyttämällä ilmaisia harjoittelijoita. Ne voivat peräti ansaita lisää rahaa ottamalla ilmaista opiskelijatyövoimaa. Eri puolille Suomea on noussut useita niin sanottuja audiovisuaalisia tuotantoresurssikeskuksia, jotka houkuttelevat alueelle tuotantoyhtiöitä toteuttamaan tv- tai elokuvatuotantoja tarjoamalla niille paikallista rahoitusta. Tuotantoresurssikeskuksen yhteydessä toimivan av-alan oppilaitoksen kautta tarjotaan tuotantoon myös harjoittelijatyövoimaa. Harjoittelijoiden käyttöä kutsutaan koulutukseksi, ja niin sanotusta koulutuksesta maksetaan tuotantoyhtiölle rahaa. Näin on toiminut mm. Nakkilan kunnan pääosin omistama Länsi-Suomen tv- ja elokuvakeskus Villilä, joka toimii Satakunnan käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksen yhteydessä entisessä navetassa. Lauri Mannermaa: Me ollaan täs studiorakennuksessa me ollaan toisessa päässä ja mediakoulu on toisessä päässä, ja tää satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen mediapuoli. Ja siin on tietysti tämmönen erittäin hyvä symbioottinen toiminta, me saadaan, me pystytään tukemaan heidän toimintaansa, he pystyy hyödyntään tiloja, me käytetään samoja tiloja… Tähän mennessä Villilässä on kuvattu muun muassa Timo Koivusalon elokuva Kaksipäisen kotkan varjossa, sekä osia FC Venukseen ja Game Overiin sekä Jadesoturiin. Elokuvissa on ollut harjoittelijoita sekä Villilän omasta koulusta että muualta. Tänä keväänä opiskelijat ovat tehneet mm. yksinkertaisia jälkitöitä Jadesoturiin, osana koulunkäyntiään, siis ilmaiseksi. Lauri Mannermaa:…Jokainen tuontanohan tarvii erilaisia harjottelijoita, assistentteja ja muuta, ja kun meil on koulu vieressä niin me ollaan hyvä, tai pystytään hyvin tarjoomaan assistentteja, toisaalta taas koululle se että me ollaan tässä ni me ollaan hyvin helppo väylä heille löytää harjottelupaikkoja… Kaksipäisen kotkan varjossa –elokuvalle oli budjetoitu peräti 3000 koulutuspäivää – eli esimerkiksi 100 päivää koulutusta 30:lle tai 10 päivää koulutusta 300:lle. Lauri Mannermaa: Se on paljon, se on paljon, siinä oli, jos mä nyt en hirveesti valehtele ni sehän oli jo nyt sitten vuos sitten kesällä ja meil oli, meillähän oli tässä, sehänoli tähän paikkaan rakennetttu, meil oli lavaste joka oli 200 x 60 metrii vai minkä kokonen se oli, minkä ne tohon lavasti ja siin oli sitten hyv9in paljon avustajia ja kuvas tässä, mä en nyt itse asiassa muista olisko se ollu 8 viikkoo vai mikä se oli se pätkä, mut hyvin pitkään tässä, oli paljon avustajapäiviä ja oli paljon meiltä väkee koulusta siinä…. …ja se niinkun tavallaan se koulutus on sen tyyppinen asia, et se ei oo niinkun, ei meil istuta luennoilla vaan niinkun että se on sellasta toimintaa että se on, on ihmiset pääsee näkeen oikeesti mitä se on se oikee tuotanto. Tuotantotyhtiö sai näistä 3000 niin sanotusta koulutuspäivästä, 168540 euroa koulutustukea. Mannermaan mukaan tuesta 40% oli EU-rahaa, loppu tuli verovaroista, enimmäkseen valtiolta. Mot: täs niinkun tuotantoyhtiöt saavat ilmasita työvoimaa ja siitä vielä heille maksetaan? Mannermaa: voi sen niinkin tietysti tulkita tavallaan. FC-Venus sai villilästä koulutustueksi nimettyä tuotantotukea peräti 179.000 euroa. Koulutuspäiviä oli 760. Jälleen suurin osa tuesta oli EU:n ja valtion tukea. Jarkko Hentula: Meillä oli varmaan yhteensä noin parisenkymmentä harjoittelijaa, jotka niinkun tuli tosiaankin sitä kautta että meillä oli tässä tämmönen alueellinen yhteistyö…ööö…Villilä, Villilä studioiden kanssa tuolla nakkila…nakkilassa ja ja heidän kauttaa elikkä paikallisia harjoittelijoita elikkä se oli ihan sovittukki et se tuli sitä kautta että me ikään kun järjesteään tämmönen niinku heille elokuvakoulutusta tän meidän elokuvanteon puitteissa. Mot: Paljonko yleensä on henkilöstökulut elokuvan teossa? Jarkko Hentula: Hyvin suuret, sanotaan niinkju Suomessa verrattuna muihin niinku euroopan maihin ni kohtuuttoman suuret, sanotaan tommonen 40%, jos laskee niinku työryhnmäbn ja näyttelijöiden kulut… Mot: paljo esmes FC venuksessa säästettiin sitten kun käytettiin, tai saatiin käyttää näitä tämmösii ikään kuin itseasias maksettuja ilmasia harjoittelijoita? Hentula: No siis se oli alue…aluerahotuksen määrä oli tommonen oli, oisko se ollu 15% kokonaisbu7djetista eli puhutaan kuitenkin niinku merkittävästä summasta kun elokuvan budjetti oli puoltoistmiljoonaa euroo. Mot: millasia työpäiviä, tai tai minkälaisia työehtoja noudatetaan sitte näitten harjoittelijoiden kanssa? Hentula: kyllä niitten kaa…noud…pyritään noudattamaan samoja ehtoja ku kaikkien muidan kanssakin. …haetaan niinku anekdootti mä haen sen omasta elämästä, ni ku mä tulin alalle, ni mä tulin apulaisautonkuljettajaks pitkän elokuvan tuotantoon josta josta kylläkin mulle maksettiin palkka mutta duunia jonmä mä oisin tehny ilmaseks heti ja ja huvittavaa tässä on sitten se että tämä kyseinen elokuvatuotanto meni konkurssiin ja mä sain suurimman osa siitä palkastani palkkaturvasta…. …että niinku, se on vaan niinkun huvittava asia, siis sillä lailla että sä joudut kokoajan tuottajana miettimään sitä niinku balanssia sen kannalta että miten niinku, miten niinku asioita tehdään Talent House ja jarkko Hentula ovat tuottaneet myös mm Helmiä ja sikoja –elokuvan, joka sai alueellista koulutus- ja kehittämisrahaa lähes 250.000 euroa, tällä kertaa Joensuusta. Siellä, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun hallinnon alla toimii itä-suomen elokuvakomissio, hiukan samantapaisella idealla kuin Villilä. Ja Joensuussakin tuotannoille maksetaan EU:n ja valtion rahoittamaa tukea siitä, että ne ottavat harjoittelijoita töihin. Ammattikorkeakoulu on ollut mukana myös mm. Koirankynnen leikkaajassa, Unnassa ja Nuukissa sekä viimeksi Claes Olssonin yhtiön tuottamassa tv-sarjassa Ilonen talo. Pänttönen: No jos aatellaan meijän koulutusta ni sitten jos on semmonen onni, että tuotantoja on saatu ni harjottelupaikat on yksi, ja sitten toinen on se, että kun tänne tulee asiantuntijoita, ni hyö ihan mielellään käy sitten opettamassa muutaman tunnin. Opetuksen näkökulmasta elokuvaprojektit eivät ehkä sittenkään aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Pänttönen: voi olla monta kertaa et se meidän perustehtävä unohtuu koska pitää niinku niin moneen suuntaan ja välttämättä ihan aina ei onnistu se kytkeminen opetukseen…. et jos lähetään siitä että yritetään niitä tehä niin että se on niinku se pääasia, sillon se ei oo hyvää, ei opiskelijan kannalta, eikä työelämän kannalta eikä kenenkään kannalta… Ilmaisharjoittelijoita näyttävät joka tapauksessa käyttävän kaikki. Paitsi että kyllä tuotantoja voi tehdä toisinkin. Ohjaaja Auli Mantila kuvaa parhaillaan kolmiosaista tv-sarjaa nimeltään Hopeanuolet. Mantilalla on oma tuotantoyhtiö, joten hän järjestää tuotannot miten itse haluaa ilman ilmaistyövoimaa. Mantila: Me tullaan just Saarijärveltä, jossa me kuvattiin viikko julkona ja siel oli 20 astetta pakkasta. Ihminen, joka ei oo ikinä ollu kuvaamassa 12 tuntia 20 asteen pakkasessa laittaa sinne ihan väärät vehkeet ja se on ihan jäässä 2 tunnin kuluttua… tai nuori ihminenjoka on just 2 vuotta sitten saanu kortin , se lähtee ajamaan 4 aikaan aamuyöllä niinkun tiijätsä pimeelle, liukkaalle, sillä on kyydissä 3 näyttelijää, entäs sitte ku vahinko tapahtuu… että tavallaan niinkun se, että ihminen laitetaan tekemään liian vaikeeta työtehtävää, siitä syntyy vaaratilanteita, siinä otetaan hirveen isoja riskejä niinkun suhteessa tuotantoon mylöskin, ja siinä hirveen nopeesti opitaan myöskin vääriä työtapoja… ja siitä kohtauksesta jonka piti mennä mainiosti, siitä tuleekin yhtäkkiä semmonen kokoelma semmosia erilaisia pielavetisiä ratkaisuja…. että tää ei oo pelkästään niinkun etiikkaa vaan tää on myöskin ihan pudasta niinkun alan käytäntöä, joka tietenkin on käännettävissä etiikaksi mutta siin on hyvin käytännöllinen lähtökohta. En mä ymmärrä, minkä takia elokuva-alalla voitais käyttää niinkun verukkeena sitä, että ei ole rahaa siihen että aletaan toimia niinkun ihan miten sattuu… siihenhän se raha annetaan, että saahaan ne ammattimiehet niinkun palkattua, eikä siihen, että säästetään työvoimakustannuksissa ja laitetaan se raha sitten omaan taskuun. niinkun siitähän tässä on kysymys. Janne Kuusi: osottaisin kauheen ankarasti sormia niinkun tv-yhtiöille, tv-kanaville, et sylttytehdas niinkun hyvin usein löytyy sieotä, et mä ihmettelen et yleisradio esim toimii sillä tavaslla että, että se tekee vähintäänkin 2 kertaa ellei 3 kertaa liikaa ohjelmia siihen resursien nähden mitä on olemassa. Eli se tarkoittaa sitä, että kun tätä ohjelmantekoa ulkoistetaan niin maksetaan vähemmän ja vähemmän aina yhä vähemmän ja vähemmän koko ajan näistä ohjelmista joka ja kanavat, atv-kanavat siis kilpailuttaa näitä ns. indipendent-yhtiöitä ja yleensä sen kilpailun voittaa se, joka tarjoaa halvimmalla. Anne Saveljeff: siis elokuvasäätiön rooli on tässä keskeinen sen takia että se julkisia varoja…..veikkausvoittovaroja jakaa eteenpäin se toimii niinkun veronmaksajien rahoilla mutta ei kauheesti ole kiinnostunut siitä että noudatetaanko niinkun elokuvasäätiön rahottamissa tuotannoissa suomen lakia ja tää on musta ihan käsittämätön yhtälö. Mykkänen: Elokuvasäätiö ei ole työehtojen valvoja, sovittelija eikä myöskään tuomioistuin. Mot: onko tämä teijän mielestä ongelma että siellä tämmösiä huonoja käytäntöjä on? Mykkänen: no ei se meille ole ongelma koska me olemme pystyneet toteuttamaan sen jäärän elokuvaia joka täällä on vuosittain asetettu tavoitteeksi. Kai Nordberg: loppujen lopuksi tää on niinku kulttuuripoliittinen ja koulutuspoliittinen kysymys ja ja vastuu siit siit on kyl niinku valtiovallalla. Auli Mantila: Tässä on kysymys siitä, että mitä vanhempi saa tehdä nuoremmalleen, tai mitä sellanen jolla on valtaa saa tehdä sille, jolla ei oo valtaa. Tää on ihan siitä kysymys. Että nuorempia ei saa niinkun vanhempi niin sanotusti nylkyttää. Niin ei vaan saa tehä. Nina Myller: Jotenki tuntuu jotenki niin yksinäiseltä tai semmoselta että ihmiset vaan käyttää hyväkseen eikä niinku tajua sitä itekkään, eikä ihmiset huomaa sitä eikä välitä siitä. LOPPU